20030116 Ensimmäinen suojakeli talvessa


20030116 Mut kun tämä...

Vaikka jurraan olojani
tilanteita nolojani
mukaviikin matkassa
ihan halul jatkassa.
Paikaljässöö henkee koittaa
mielis aataminsa voittaa
ollen toisten joukossa
yhteisihin poukossa.

Mut kun tämä älynvähyys
utopiaa täyttä lähyys
rautakangen mallissa
ei oo juttuin hallissa.
Kaipaus kyl rintaa ruotii
harrasteet vaan tuota suotii
puolivalmiiks siinä jää
orpona kun harteil pää.

Henkireikä riimeinkautta
se on mulle tärkee lautta
josta pappa ponnistan
itsevähäl onnistan.
Erijuttu toistensilmis
vajavuutta löytyy filmis
melkein hatust heitelty
syvin silti peitelty.


20030116 Syksystsaakka...

Tänään talvi hellittää
suojanpuolle kellittää
viikkokautten perästä
ilol onhan, herästä.
syksystsaakka pakkaspaukut
moisist alkoi tulla haukut
kuntoilijat väheni
rapa-olo läheni.

Vahvimmat kyl rohkeest hiihti
itseänsä huuruis kiihti
avannoskin puikahti
rohkeasti luikahti.
Löhöluonteet pankoil nukkui
heiltä itu aikoi hukkui
rasvarengas vyöllänsä
teiskaloimat työllänsä.

Omenaises vatsas vaara
pysähtyy ehk äkist kaara
hengenmenon uhalla
itsees liikkeel puhalla.
Maisemat on sorjat tuolla
tuntemuksii aidost vuolla
järkee hakein mestariks
nöyräst sille testariks.


20030116 Meikä on kyl...

Ukko tää se orvoist liris
siihenmalliin kello piris
montust täytyis rämpiä
valonsuuntaan kämpiä.
Sinne, jossa nauru maistaa
mehevinä ilmeet paistaa
jospa ottaat mukaansa
hellytteleet, sukaansa.

Meikä on kyl jäykkä oppiin
kyllästyst jo tuohon roppiin
hakuses on valoa
tervemielist aloa.
Äijäl tälkin sydän rinnas
ristiriita pelkäst pinnas
vieteri jos kiristyy
tuleehan siin tiristyy.

Etteik kiinnä mailmanmenot
aseenrynkyil tehdyt tenot
ihmishenki ainoa
sille laittain painoa.
Juurillans kun kodissansa
tuossa monen ilon ansa
huolta kaikest kantaillen
löhjöyttään rantaillen.


20030116 Hetkenkin jämähde...

Ihmisen arkuus on syvällä mieles
harmi, jos sellainen luurailee pieles
elämä ansoja asettaa
kaseikkoon äkkiä lasettaa.
Totisentärkee on, jämähdeoloo
etenkin suivailee mieleltä noloo
onkohan rentous reisussa
painote korkeaveisussa.

Hetkenkin jämähde ovia sulkee
onnen et aito se luukkunsa sulkee
kotoaan ketään ei haeta
siitäpä syystä ei paeta.
Luulemat jätettäis tutkintaa vaille
rynnäten selkeäst vehreittenmaille
pelkäämät nollien kostoa
sekudan, priimana ostoa.

Omat on repussa, selkämme takan
lisääkin hamuisi, täytisi pakan
näistä vois ystävil annella
kuormaansa kevyymmin kannella.
Ristis jos ohjakset, sehän ois sotku
aivan kuin aasilta persuksil potku
vältetään, tutkien maastoja
noitakin, sieluisten raastoja.


20030116 Toisenluokan tollottaja...

Autoa kun ei sit omi
kaara, pihanperää somi
häpeää saa imeksii
nurkiltkurkis pimeksii.
Kun ei ole edes akkaa
joka mattoi, piiskaa, hakkaa
itsepalvelussa tääl
arjenharmaat, yhdest nääl.

Toisenluokan tollottaja
orpoudest vollottaja
piiripyörit topissa
seinättömäs kopissa.
Ei siis taitoo, minne mennä
kirjekään se postiin lennä
telefon ei helähdä
vitamiiniks, elähdä.

Kymmenvuodet kaikonnuttu
unehtui se, yhteishuttu
jälkitautein alistees
mielenkylmän kalistees.
Jaksais nousta paikastansa
höllääntyisi silloin ansa
ilonrinkiin hiippaisi
älynsyrjää liippaisi.

Pentti Pohjola 20030116 (20030116) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu