Pakkaset nyt vähemmäksi sujunoloo lähemmäksi ainkin tällä hetkellä kuleskellaan retkellä. Röörit alkoi mennä tukkoon ärsevyyttä lisäs ukkoon viemärin sen puolella tukikohtans huolella. Antaa olla moisen mietteen käsilsaaden uuden tietteen mielel eväst lykkäjää siitä sielu tykkäjää. Yön taas jälkeen saapuu huomen ripsaa auki silmäluomen niinkuin toki kullekin hoksaa ihmees, sullekin. Illat aamut, valoo tihkuu tunnossansa tuosta hihkuu saakoon lunta tupahan pimeys käy hupahan. Sitten joskus kevät eessä liplatusta lahdenveessä kelpaa pihal kölliä herkututtaa mölliä.
Aika tekee tehtävänsä oli jouten, kännys känsä moista rataa kulkien harmit taakse sulkien. Ihmeemmäks ei varmaan muutu liikkeel ollen noihin juutu hakupuoli näpeissä syrjäänkulku säpeissä. Onnellista pällistellä kurkkimalla ällistellä rivakat kun rynnistää heikomphenkist kynnistää. Elonpoimui ojottaissa seslongilla lojottaissa parannetaan maailmaa tuosta eväst uusiin saa. Honteloo vaik olis taito eipä passaa meno vaito läpsytellään raitille ulkoilman maitille. Tänään, sekä huomenissa mopelt toppaa kintul pissa ryhdin suoraks nykäsee kaneetiksi rykäsee.
Ainako etsiksii itsestä vikoi noitakin, kuvitemaailman likoi olemanhakua yhteisiin jäis edes rippeitä lyhteisiin. Puntarinkoukkuhun ei sitä mielis liiasta ärhäkäst taatusti kielis rostalla naamalla harpaten virheitä ohessaan skarpaten. Ykseinen elämä laimeaa litkuu monasti rennoista, juurineenkitkuu tehot ei enempään riittele plussia toisiinsa liittele. Medianseuranta, tuokin on työtä kilojenpaljoista löysäillen vyötä urhoiset sapelei kalistaa uhkilla toisiinsa alistaa. Riimeissäin aina on samainen sävel hankkeitten ylitse, talloen kävel piinankin siinä sen oivaltaa korvikepakkuisiin tyytyy saa. Henkistä reikääns kyl suurentaa koittaa ajan sen avulla itseensä voittaa usein kyl, tietämät hukassa kalju vaan laajenee tukassa.
Itsekäs ukko kun tässä mä olen joittenkin varpaille helposti polen tahtomat suurempaa hässäkkää harmaja kuva silt toisil jää. Vastuuta tahtois ei vähääkään kantaa läheistenharteille, repun sen antaa helppoja konsteja ounastan syrjäises pöydässä lounastan. Onhan tok työtäkin aikanaan tehty moinen kyl ähkintä hitaaksi ehty kiusat kun löysivät kotinsa pakko ol kulhia totinsa. Nytpä voi venyttää halutust aikaa tinnitus puolestaan korvissa kaikaa sen kyllä jättäisi hetkessä eri ois makua retkessä. Munaustyylisii, niitäkin tuli proput kun syyttä ja suotta ne suli lähteissä airoitta aavoille ärsytteit, mielensä haavoille. Toisaalta, helppoa ukkona olla korvikekonsteista suristen polla ihmisen osaans kun tuumaillut häpeekin rinnusta kuumaillut.
Uskomus monasti harhahan johtaa silloin sen totuuden säpsähtäin kohtaa näinkö ne juttuset oikeesti katselin väärästi, soikeesti. Jokaisel yksilöl näköiset piirteet mihinkä ymppäytyy, tekoina siirteet voihan näin nappiinkin napsahtaa oikeenkin kupeeseen kapsahtaa. Pelkoja monia arkaisen tiellä kuumia kiviä kourissaan piellä riippumat siitä, et yrittää valoisan alueel pyrittää. Huonous harteita lysyhyn laittaa pieniltkin kuvitteilt siivet jo taittaa ohjaten orpuuden uralle tekojen kukkurat, kuralle. Silloin ei tarvitsis sijoiltaan liikkuu vaaka kun lintsaises asennos kiikkuu yritteet riippana perässä hunningon töpytes terässä. Kyllä viel aurinko meillekin paistaa elämäniloista saaskellaan maistaa toiveet voi olla viel nupulla peitetty haaveitten hupulla.
Pentti Pohjola 20030114 (20030114) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu