20030114 Sieretteitä


20030114 Antaa olla...

Pakkaset nyt vähemmäksi
sujunoloo lähemmäksi
ainkin tällä hetkellä
kuleskellaan retkellä.
Röörit alkoi mennä tukkoon
ärsevyyttä lisäs ukkoon
viemärin sen puolella
tukikohtans huolella.

Antaa olla moisen mietteen
käsilsaaden uuden tietteen
mielel eväst lykkäjää
siitä sielu tykkäjää.
Yön taas jälkeen saapuu huomen
ripsaa auki silmäluomen
niinkuin toki kullekin
hoksaa ihmees, sullekin.

Illat aamut, valoo tihkuu
tunnossansa tuosta hihkuu
saakoon lunta tupahan
pimeys käy hupahan.
Sitten joskus kevät eessä
liplatusta lahdenveessä
kelpaa pihal kölliä
herkututtaa mölliä.


20030114 Onnellista pällistellä...

Aika tekee tehtävänsä
oli jouten, kännys känsä
moista rataa kulkien
harmit taakse sulkien.
Ihmeemmäks ei varmaan muutu
liikkeel ollen noihin juutu
hakupuoli näpeissä
syrjäänkulku säpeissä.

Onnellista pällistellä
kurkkimalla ällistellä
rivakat kun rynnistää
heikomphenkist kynnistää.
Elonpoimui ojottaissa
seslongilla lojottaissa
parannetaan maailmaa
tuosta eväst uusiin saa.

Honteloo vaik olis taito
eipä passaa meno vaito
läpsytellään raitille
ulkoilman maitille.
Tänään, sekä huomenissa
mopelt toppaa kintul pissa
ryhdin suoraks nykäsee
kaneetiksi rykäsee.


20030114 Yhteinen eläntä...

Ainako etsiksii itsestä vikoi
noitakin, kuvitemaailman likoi
olemanhakua yhteisiin
jäis edes rippeitä lyhteisiin.
Puntarinkoukkuhun ei sitä mielis
liiasta ärhäkäst taatusti kielis
rostalla naamalla harpaten
virheitä ohessaan skarpaten.

Ykseinen elämä laimeaa litkuu
monasti rennoista, juurineenkitkuu
tehot ei enempään riittele
plussia toisiinsa liittele.
Medianseuranta, tuokin on työtä
kilojenpaljoista löysäillen vyötä
urhoiset sapelei kalistaa
uhkilla toisiinsa alistaa.

Riimeissäin aina on samainen sävel
hankkeitten ylitse, talloen kävel
piinankin siinä sen oivaltaa
korvikepakkuisiin tyytyy saa.
Henkistä reikääns kyl suurentaa koittaa
ajan sen avulla itseensä voittaa
usein kyl, tietämät hukassa
kalju vaan laajenee tukassa.


20030114 Munaustyylisii...

Itsekäs ukko kun tässä mä olen
joittenkin varpaille helposti polen
tahtomat suurempaa hässäkkää
harmaja kuva silt toisil jää.
Vastuuta tahtois ei vähääkään kantaa
läheistenharteille, repun sen antaa
helppoja konsteja ounastan
syrjäises pöydässä lounastan.

Onhan tok työtäkin aikanaan tehty
moinen kyl ähkintä hitaaksi ehty
kiusat kun löysivät kotinsa
pakko ol kulhia totinsa.
Nytpä voi venyttää halutust aikaa
tinnitus puolestaan korvissa kaikaa
sen kyllä jättäisi hetkessä
eri ois makua retkessä.

Munaustyylisii, niitäkin tuli
proput kun syyttä ja suotta ne suli
lähteissä airoitta aavoille
ärsytteit, mielensä haavoille.
Toisaalta, helppoa ukkona olla
korvikekonsteista suristen polla
ihmisen osaans kun tuumaillut
häpeekin rinnusta kuumaillut.


20030114 Huonous harteita...

Uskomus monasti harhahan johtaa
silloin sen totuuden säpsähtäin kohtaa
näinkö ne juttuset oikeesti
katselin väärästi, soikeesti.
Jokaisel yksilöl näköiset piirteet
mihinkä ymppäytyy, tekoina siirteet
voihan näin nappiinkin napsahtaa
oikeenkin kupeeseen kapsahtaa.

Pelkoja monia arkaisen tiellä
kuumia kiviä kourissaan piellä
riippumat siitä, et yrittää
valoisan alueel pyrittää.
Huonous harteita lysyhyn laittaa
pieniltkin kuvitteilt siivet jo taittaa
ohjaten orpuuden uralle
tekojen kukkurat, kuralle.

Silloin ei tarvitsis sijoiltaan liikkuu
vaaka kun lintsaises asennos kiikkuu
yritteet riippana perässä
hunningon töpytes terässä.
Kyllä viel aurinko meillekin paistaa
elämäniloista saaskellaan maistaa
toiveet voi olla viel nupulla
peitetty haaveitten hupulla.



Pentti Pohjola 20030114 (20030114) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu