20030113 Rullailua


20030113 Maailma nättinä...

Ikää kun tulee niin aika käy vähiin
eikä siin entraannu, ihmistenlähiin
kavahtaa tuollaista aatosta
moises ois hirveäst paatosta.
Aina kun jäänyt on metreissä etäs
himputin konstilko jänteväst vetäs
uniskaan enää ei onnistu
taitavainhyllyille ponnistu.

Syöty nuo eväät, ja uusii ei tule
menimet todel ei tuumaakaan kule
yhtä on vanhojen toistoa
tunkiost, toisehen poistoa.
Maailma nättinä lipuaa silmis
aivan kuin ihanas messeväs filmis
ohempaa osaa vaik näyttelee
suurempii kolojaan täyttelee.

Vähemmäl mielel ei keulahan pyri
näinpä siin luullusti rutkemmast tyri
puikkoja vähemmän pinnassa
seesteisenkipinää rinnassa.
Huolientuulet voi kumua tuottaa
kuitenkin pitänee faktoihin luottaa
juosta vaik oikeitten perässä
olkoonkin kesäises terässä.


20030113 Yhteiseen suuntahan...

Kuka meist taitaisi priimasti olla
että ois selkeenä eessämme holla
luulis et tulee noit mokia
helistään huomisten pokia.
Täytinen tyyneys koskaan ei haussa
siinä ois virheitä saantojenmaussa
otetaan jokaisest pakasta
ilo ei synkeää rakasta.

Yhteiseen suuntahan tallukast laittaa
eikä oo pidännäst varmasti haittaa
niukkana siedäntä vähenis
monttujenkallaiset lähenis.
Muistetaan, että on synnytty tänne
ei pidä lerppua vähistä jänne
ansioit ei siitä kenellä
vaikkapa luikkaammin menellä.

Rubiinit oottavat jossakin tuolla
eihän tääl ikäämme tynkäistä vuolla
sujuvansorttistkin haetaan
rintaista vilua paetaan.
Omissaanolenta, se myöskin näpeis
käsitepiirustein puutteista häpeis
linjat kun alusta alettu
toimintatarpeisuus valettu.


20030113 Lähtien viivana...

Yhteistä hyvää on vaikea mieltää
toistenkaan plussia sellaises kieltää
olemme yhteises paatissa
enemmät sillailla saatissa.
Kotoista tasoa täytyisi nostaa
ikuisel veltolle itsessä kostaa
jämäkänoloa suurisi
haittoja niukemmiks juurisi.

Annettais arvoa vakaval työlle
renklaten värkkejä ympäril vyölle
niskaa ei tartteisi raapia
perskoja puoleensa kaapia.
Lähtien viivana vihurinmukaan
ettei ois edellä yhtikäs kukaan
ilohan sellaisest enisi
voimat vaan rajoja tenisi.

Puhtaana pitäen omansa nurkat
naapurten vihreille, etteivät kurkat
sielu ois sileä rypyistä
aitojenylitse hypyistä.
Sellaisel puurrolla löytyisi lieskaa
kasvojen aukkohon mättäen rieskaa
läskiä paloille kasaten
juustolla ylintä tasaten.


20030113 Kaivonpinta jumin vallas...

Pakkanen sai huolta aikaan
ei voi uskoo onnentaikaan
jäätyi kaivo poistoista
ihmisrauha loistoista.
Vessaa nyt ois hirvee käyttää
putkistoa töhkä täyttää
huurre hitaa tavaran
muuten luikkaan, avaran.

Kaivonpinta jumin vallas
ei siin laske hituu kallas
suun kun puoli jäätynyt
huoleen tässä päätynyt.
Nyt kyl kaivos lämmönlähde
säteilijäst vanhast tähde
loka-autoon luotetaan
määritteisii vuotetaan.

Huomaamat jäi syksyl kansi
vähät lumet niskaans ansi
siitä routa rypisti
toimivuuden typisti.
Pyttykuski koneinensa
mollimielel, täysi ansa
kovin ylös otettu
joutoaikans, sotettu.


20030113 Ankarat kylmät...

Nytpä se lykkäsi harmia mieleen
viemärintukko toi sadatteit kieleen
pakkaset tehosi todella
lieneekö pitkäänkin podella.
Kaivojentyhjennys harvassa mallis
ei kyllä siksi, et liiasti kallis
oletti tällailla sujuvan
liritteen putkissa ujuvan.

Ankarat kylmät ne routaista paksuu
huurteisen hampahat kirskuen naksuu
maa-emon sylihin pyritys
eikä siin tehoton yritys.
Päivä kun valkenee, silmätään kaivoon
onko siin aihetta yltyä raivoon
toisaaltko umpinen nakerrus
hommista varmasti pakerrus.

Voiko ees töhniä talvella imee
huominen saattaakin olla se pimee
ellei saa juttuja kulkemaan
totutut tapansa sulkemaan.
Julmetun kylmää tääl viikkojenmääris
eikä tuol hytinöis huvikseen hääris
pikkusenverran kun loivailee
tukkohon röörit ne roivailee.

Pentti Pohjola 20030113 (20030113) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu