Ikää kun tulee niin aika käy vähiin eikä siin entraannu, ihmistenlähiin kavahtaa tuollaista aatosta moises ois hirveäst paatosta. Aina kun jäänyt on metreissä etäs himputin konstilko jänteväst vetäs uniskaan enää ei onnistu taitavainhyllyille ponnistu. Syöty nuo eväät, ja uusii ei tule menimet todel ei tuumaakaan kule yhtä on vanhojen toistoa tunkiost, toisehen poistoa. Maailma nättinä lipuaa silmis aivan kuin ihanas messeväs filmis ohempaa osaa vaik näyttelee suurempii kolojaan täyttelee. Vähemmäl mielel ei keulahan pyri näinpä siin luullusti rutkemmast tyri puikkoja vähemmän pinnassa seesteisenkipinää rinnassa. Huolientuulet voi kumua tuottaa kuitenkin pitänee faktoihin luottaa juosta vaik oikeitten perässä olkoonkin kesäises terässä.
Kuka meist taitaisi priimasti olla että ois selkeenä eessämme holla luulis et tulee noit mokia helistään huomisten pokia. Täytinen tyyneys koskaan ei haussa siinä ois virheitä saantojenmaussa otetaan jokaisest pakasta ilo ei synkeää rakasta. Yhteiseen suuntahan tallukast laittaa eikä oo pidännäst varmasti haittaa niukkana siedäntä vähenis monttujenkallaiset lähenis. Muistetaan, että on synnytty tänne ei pidä lerppua vähistä jänne ansioit ei siitä kenellä vaikkapa luikkaammin menellä. Rubiinit oottavat jossakin tuolla eihän tääl ikäämme tynkäistä vuolla sujuvansorttistkin haetaan rintaista vilua paetaan. Omissaanolenta, se myöskin näpeis käsitepiirustein puutteista häpeis linjat kun alusta alettu toimintatarpeisuus valettu.
Yhteistä hyvää on vaikea mieltää toistenkaan plussia sellaises kieltää olemme yhteises paatissa enemmät sillailla saatissa. Kotoista tasoa täytyisi nostaa ikuisel veltolle itsessä kostaa jämäkänoloa suurisi haittoja niukemmiks juurisi. Annettais arvoa vakaval työlle renklaten värkkejä ympäril vyölle niskaa ei tartteisi raapia perskoja puoleensa kaapia. Lähtien viivana vihurinmukaan ettei ois edellä yhtikäs kukaan ilohan sellaisest enisi voimat vaan rajoja tenisi. Puhtaana pitäen omansa nurkat naapurten vihreille, etteivät kurkat sielu ois sileä rypyistä aitojenylitse hypyistä. Sellaisel puurrolla löytyisi lieskaa kasvojen aukkohon mättäen rieskaa läskiä paloille kasaten juustolla ylintä tasaten.
Pakkanen sai huolta aikaan ei voi uskoo onnentaikaan jäätyi kaivo poistoista ihmisrauha loistoista. Vessaa nyt ois hirvee käyttää putkistoa töhkä täyttää huurre hitaa tavaran muuten luikkaan, avaran. Kaivonpinta jumin vallas ei siin laske hituu kallas suun kun puoli jäätynyt huoleen tässä päätynyt. Nyt kyl kaivos lämmönlähde säteilijäst vanhast tähde loka-autoon luotetaan määritteisii vuotetaan. Huomaamat jäi syksyl kansi vähät lumet niskaans ansi siitä routa rypisti toimivuuden typisti. Pyttykuski koneinensa mollimielel, täysi ansa kovin ylös otettu joutoaikans, sotettu.
Nytpä se lykkäsi harmia mieleen viemärintukko toi sadatteit kieleen pakkaset tehosi todella lieneekö pitkäänkin podella. Kaivojentyhjennys harvassa mallis ei kyllä siksi, et liiasti kallis oletti tällailla sujuvan liritteen putkissa ujuvan. Ankarat kylmät ne routaista paksuu huurteisen hampahat kirskuen naksuu maa-emon sylihin pyritys eikä siin tehoton yritys. Päivä kun valkenee, silmätään kaivoon onko siin aihetta yltyä raivoon toisaaltko umpinen nakerrus hommista varmasti pakerrus. Voiko ees töhniä talvella imee huominen saattaakin olla se pimee ellei saa juttuja kulkemaan totutut tapansa sulkemaan. Julmetun kylmää tääl viikkojenmääris eikä tuol hytinöis huvikseen hääris pikkusenverran kun loivailee tukkohon röörit ne roivailee.
Pentti Pohjola 20030113 (20030113) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu