Ihminen on toisens apu poterost, et ylöshapu jeti juttu onnistuu valonpuolle ponnistuu. Haitat kyllä kurkkimassa täytäntyy jos joku hassa missä rattaat rutajaa lahkeenpuntit tutajaa. Sihtaaminen päivittäistä elintapaa hakein näistä tohtimalla terääntyy hitsin vuoksko perääntyy. Kellä nyt ois aivan siljaa omatunto nukkuis hiljaa säpsähdykset rikastaa jaloinpihin tikastaa. Muistamalla muutospainet tasaelee siedoks laineit nähdä, kuulla, järjellä ei oo veitsen kärjellä. Tiedonlompsa pyöreentyy kaikenlaisest hyöreentyy perussäännöt nuppissa älynkultaa kupissa.
Härkäviikot eessä meillä kuljeskella arjenteillä löytääksemme laihteita ronkluellen vaihteita. Lääkärinkin säännöt suosii pikapikaa, ohutkuosii vatsanseutu lutuilla solakkuutta kutuilla. Eihän se oo helppo nakki laittain päälle äkist pakki jurnuttelee aikansa viipaloiden taikansa. Lopputulos jos on hyvä sihdattuna tarkast jyvä elinolon vapaus plussamerkki tapaus. Katseskellaan, kuunneskellaan syttyyk tuli järjenhellaan onko riitost ryhtiä paheitansa nyhtiä. Sanat eivät tuossa riitä mattihan on edelt siitä tapainkorjuu ainoa jol viel riitost painoa.
Vaikkakin elämäs onnistuu pitäis jotakin muutakin lisäksi itäis suurien tunteitten äärellä mieluusti, sensortin häärellä. Itsensä ilmaisu jotenkin taitaa yhteisö ulos ei varmasti aitaa jokainen tahtoisi onnistuu nappihin lankulta ponnistuu. Useille sellainen taitokin suotu valoisaa näkysäl runsaasti tuotu mistä saa henkistä evästä kuopasta kohommal revästä. Nöyräst jos suhtautuu iloon ja leikkiin orjentuu helposti, tulevan meikkiin pelkäämät sitä jok edessä eihänpä näkimet vedessä. Karttua ei pidä kourasta heittää vähiä avujaan tuhkahan peittää ylpeillä ennemmin esteistä laatuisensorttisist teskeistä. Palikat kohittuu kohtiinsa varmast elämänsyventeet mielelle armast annetaan, otetaan, tolkulla haaveitten sykintäin kolkulla.
Uusi on vuosi ja samalla haasteet täytyisi unohtaa kertyneet raasteet mielen jotk syrjihin tarttuneet aikojenpitkistä karttuneet. Hyvää on läheisten läsnäinen olo itse kun ihminen, vähäinen, nolo jaksavat sanoilla tukea oikeisiin muotoihin pukea. Yhä täs selvitty haitoista eroon vaikkakin pakko ol tutustuu veroon sen, minkä orpous asetti nuljavaa rinnettään lasetti. Rohkaisuneuvoja olis kyl tullut mutta kun pähkäilyt liiasti hullut tunteittenkuohut kun ohjissa järssäiltiin monttujen pohjissa. Kiireet on takana, vuosienmennen enemmän hermostui syystänsä ennen siitä kyl tuntevi lohtua hitusist enää ei, rohtua. Syleillä kelpailee huomista päivää oikeantavoitteis olemat näivää täytises yhäkin puutteista iloitsis joistakin muutteista.
Loppiainen lopsahti kaali kuppiin kopsahti niinhän ennen mainittiin arjenkanssa painittiin. Pyhät loppui, kinkunmyötä vähemmän jo enää yötä keskitalveen matkalla totuttua jatkalla. Runsaast ruokaa masussa juhlapäiväin pasussa ihan toisin järkevää lääkärneuvoi särkevää. Hänhän sanoi, rasvat pois! makeitakin kiertää vois nyt taas ihan alusta vankistuttaa jalusta. Ihminen ois metkois myötä pelol silmäis raskast työtä loikoillakin mielisi veltosta vaik kielisi. Kuka vanhal voimat antais taakkojamme siten kantais ei oo helppoo nuorilkaan jäntereillä suorilkaan.
Pentti Pohjola 20030108 (20030108) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu