tehty 27.2. 2003 Ihminen hukkaa jos elämäns ohjat siinä ne rappeutuu ruuhemme pohjat ennenkuin tajunta heräilee kokkareist kasoihin keräilee. Aika ei vartoile olijainmieliks tuossahan kaikki siin valuisi pieliks hommat ne tarvetta hoidella ilojenrasvalla voidella. Nauravii naamoi kun polulta tapaa siinähän paiskataan äkkiä lapaa virikeasteet näin heräävät tuntua rinnempaan keräävät. Oletko kuullut jo siitä ja tuosta ajatet pulppuaa ihan kun vuosta hetket ne venyilee nopsasti mielettä kertyilee, kopsasti. Yksin jos nynnyää, ilo on hulkas vähän siin väliä sormet ne tukas jonoina ongelmii edessä lutraust likaises vedessä. Mustemmal mielelkin reppuaan kantaa laahustain köyrynä olemainrantaa hukatut kirveltää rinnassa niinkuin ois vankina linnassa.
Pentti Pohjola 20030227 (20030227) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu