Riimimoottor ajoin yskii tyhjyys pollanlaitoin jyskii miks ei kynä piirtele keventeiksi siirtele. Liian yhtä, tunto kuiskii hyödytöntä aina huiskii tottu pelkäst paketoi laimeasti, raketoi. Kun ei satu, yhtäänmitään alisteista joutuu pitään tunnonponsist vuosia nyt täs menneenkuosia. Muisteluksis ravaa mieli noista höpöttelee kieli rulla pyörii tuttua pölytellen nuttua. Elos ollaan, eipä muuta tääl ei viuhdo ilonluuta unohteina sirkeät naftaliinis virkeät. Tästäkin kyl kiittää pitää jotain orast näinkin itää saantopuolen köyhissä alanteitten löyhissä.
Joulutkin ne täytyy viettää konstista kyl siinä tiettää orvon mielen alistein sydänkylmän kalistein. Herkentyy ei tunto saata vanhemmiten, sitämaata puutteenalla ollessa säikynoireit pollessa. Erehtelyt tuota teki karahteli kiviin reki parastansa pelkäsi itsens häkkiin telkäsi. Kuvaannollisesti kyllä ohentuili ilonvyllä tyhjissä ei naurata metkanpolkui aurata. Tämän kun sen edelt tietää hankaluuksii joten sietää uudenpäivän pelasteen valompana kelasteen. Yleisesti melko hyvin liikaa toimetta vaan syvin siitä kipuu kihoaa masunseutu lihoaa.
Vääriä tahtomii paimentaa pitää sensijaan, oikeita alkaen itää mikäli meininki kunnossa järkisenkipinää tunnossa. Yksin on polulla vaikea mennä vasama siinä ei kauaksi lennä hudeista hikeä pusertaa luuloiksi tarkoitteet musertaa. Tietäen, muitakin ratoja kulkee kaihdellen niitä, jotk linjoja sulkee maailma saattaa kyl koveta huomiset pirstoiksi loveta. Siitä vaan uudelleen ryömiä pystyyn takoen faktoja töpöiseen nystyyn eikäpä uskoa satuja uumoillen toisia latuja. Jostakin pienestä keriä alkaa touhujentyösteestä, ylisenmalkaa siitä, mist yhteinen erottuu paikoilleenjätössä kaikki muu. Himmeää voi sitä rätillä pyyhkii meinaa ei mitään vaik teossa nyyhkii uljasta, yrittää toimia roskista kimmeltä poimia.
Monesti tiemme on pitkä ja kaita saantojen esteeksi nostettu aita vähät kun jylläävät rinnassa erisen säikehet pinnassa. Lähtee ja tulee, ei osaakaan olla hitusist ärseentyy, vähistä polla ei löydy tarkkoja kohtia umpisii saa siinä rohtia. Jotkut ei tällaisist moksiskaan oisi lisää vaan potkua sellainen toisi ylitse esteistä kivuten määriens rajoja sivuten. Olipa tunnut vaik harmaissa renkais vieläkin kunnoiksi, etevä jenkais sulloen säkkihin tarpeiset heittäen tunkiol karpeiset. Valinnan vapaus levittäis siivet niukentain pakosti haittaista viivet aina ois latinki pyssyssä etuisenkenoises syssyssä. Turhastko tällaisist meuhkaten taalaa omia virheitäk vähyyksis paalaa etsintä-aika sen ratkaisee milloinka maalnauhan katkaisee.
Tapaninpäivä on lähespä illas ukko jo melkeinpä ärsytteensillas kävelynvähäkin nollilla passaamat tulemast hollille. Anja ja läheiset olivat puurol muillakin, torttujen, karkkien suurol nälkä ei hetkehen rivelis kolotteit kylläkin nivelis. Ylmäärin rauhaa on pyhissä juuri edessä arkisiin, lätsähdyskuuri orvolle mielel kyl satuttuu virstan kun tolppana hatuttuu. Eipä nyt innostus pyhistä lisi nesteenä vuosista kertynyt pisi yhdessä saisi jos omia löytyisi harmaasta lomia. Muutoksentuulet ei niukenna nurjaa kasaustulos vaan suuntahans purjaa riemu ois rajaton rytinä jota ei vainkailis tytinä. Pinnalta kiehuu, ja osaksi topis moinenhan mallaus mullekin sopis hävikeist nautittu vuosia tarve siis ehdampaa kuosia.
Pentti Pohjola 20021227 (20021227) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu