20021227 Juhlien keskellä


20021227 Kun ei satu...

Riimimoottor ajoin yskii
tyhjyys pollanlaitoin jyskii
miks ei kynä piirtele
keventeiksi siirtele.
Liian yhtä, tunto kuiskii
hyödytöntä aina huiskii
tottu pelkäst paketoi
laimeasti, raketoi.

Kun ei satu, yhtäänmitään
alisteista joutuu pitään
tunnonponsist vuosia
nyt täs menneenkuosia.
Muisteluksis ravaa mieli
noista höpöttelee kieli
rulla pyörii tuttua
pölytellen nuttua.

Elos ollaan, eipä muuta
tääl ei viuhdo ilonluuta
unohteina sirkeät
naftaliinis virkeät.
Tästäkin kyl kiittää pitää
jotain orast näinkin itää
saantopuolen köyhissä
alanteitten löyhissä.


20021227 Erehtelyt tuota...

Joulutkin ne täytyy viettää
konstista kyl siinä tiettää
orvon mielen alistein
sydänkylmän kalistein.
Herkentyy ei tunto saata
vanhemmiten, sitämaata
puutteenalla ollessa
säikynoireit pollessa.

Erehtelyt tuota teki
karahteli kiviin reki
parastansa pelkäsi
itsens häkkiin telkäsi.
Kuvaannollisesti kyllä
ohentuili ilonvyllä
tyhjissä ei naurata
metkanpolkui aurata.

Tämän kun sen edelt tietää
hankaluuksii joten sietää
uudenpäivän pelasteen
valompana kelasteen.
Yleisesti melko hyvin
liikaa toimetta vaan syvin
siitä kipuu kihoaa
masunseutu lihoaa.


20021227 Siitä vaan uudelleen...

Vääriä tahtomii paimentaa pitää
sensijaan, oikeita alkaen itää
mikäli meininki kunnossa
järkisenkipinää tunnossa.
Yksin on polulla vaikea mennä
vasama siinä ei kauaksi lennä
hudeista hikeä pusertaa
luuloiksi tarkoitteet musertaa.

Tietäen, muitakin ratoja kulkee
kaihdellen niitä, jotk linjoja sulkee
maailma saattaa kyl koveta
huomiset pirstoiksi loveta.
Siitä vaan uudelleen ryömiä pystyyn
takoen faktoja töpöiseen nystyyn
eikäpä uskoa satuja
uumoillen toisia latuja.

Jostakin pienestä keriä alkaa
touhujentyösteestä, ylisenmalkaa
siitä, mist yhteinen erottuu
paikoilleenjätössä kaikki muu.
Himmeää voi sitä rätillä pyyhkii
meinaa ei mitään vaik teossa nyyhkii
uljasta, yrittää toimia
roskista kimmeltä poimia.


20021227 Jotkut ei tällaisist...

Monesti tiemme on pitkä ja kaita
saantojen esteeksi nostettu aita
vähät kun jylläävät rinnassa
erisen säikehet pinnassa.
Lähtee ja tulee, ei osaakaan olla
hitusist ärseentyy, vähistä polla
ei löydy tarkkoja kohtia
umpisii saa siinä rohtia.

Jotkut ei tällaisist moksiskaan oisi
lisää vaan potkua sellainen toisi
ylitse esteistä kivuten
määriens rajoja sivuten.
Olipa tunnut vaik harmaissa renkais
vieläkin kunnoiksi, etevä jenkais
sulloen säkkihin tarpeiset
heittäen tunkiol karpeiset.

Valinnan vapaus levittäis siivet
niukentain pakosti haittaista viivet
aina ois latinki pyssyssä
etuisenkenoises syssyssä.
Turhastko tällaisist meuhkaten taalaa
omia virheitäk vähyyksis paalaa
etsintä-aika sen ratkaisee
milloinka maalnauhan katkaisee.


20021227 Eipä nyt innostus...

Tapaninpäivä on lähespä illas
ukko jo melkeinpä ärsytteensillas
kävelynvähäkin nollilla
passaamat tulemast hollille.
Anja ja läheiset olivat puurol
muillakin, torttujen, karkkien suurol
nälkä ei hetkehen rivelis
kolotteit kylläkin nivelis.

Ylmäärin rauhaa on pyhissä juuri
edessä arkisiin, lätsähdyskuuri
orvolle mielel kyl satuttuu
virstan kun tolppana hatuttuu.
Eipä nyt innostus pyhistä lisi
nesteenä vuosista kertynyt pisi
yhdessä saisi jos omia
löytyisi harmaasta lomia.

Muutoksentuulet ei niukenna nurjaa
kasaustulos vaan suuntahans purjaa
riemu ois rajaton rytinä
jota ei vainkailis tytinä.
Pinnalta kiehuu, ja osaksi topis
moinenhan mallaus mullekin sopis
hävikeist nautittu vuosia
tarve siis ehdampaa kuosia.

Pentti Pohjola 20021227 (20021227) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu