Ihmisel aikaa jos, sitä on liikaa hädissään ympäril pakosti tsiikaa mistä sais viihtyä pilohon joltista otetta ilohon. Löytämään itsestään lämmintä uutta vartomaan pirteäst tuot tilaisuutta luulemat vähäänsä helmeksi pistää syyst menentää telmeksi. Varmasti keinoja jostakin ilmii olemat todella nyyhkyistä filmii puntit jos oisivat tasassa eväksenainehet kasassa. Hötkyily särkisi äkkiä toivon lykäten esille murheen ja voivon toiset kyl aatteet ol pollassa selkeänsuuntainen hollassa. Kerätty ajatus pikaa jos kuolee niveränlastua tietysti vuolee siroinen sointu se särähtää arkehen olija tärähtää. Yhä jos oottaa, et ottavat matkaan varmasti painuvat sit tietä hatkaan mitä tuo torso ees tarkottaa kamuthan piiristään karkottaa.
Väsy jos yllättää, istutaan tuolil tehokast myrkkyä sehän on huolil miks pitäis rahkeensa katkoa saadakseen törmimiin jatkoa. Ajatus edeltä hommihin painuu löytäen rinnastaan tervettä vainuu ehdoitta karit nuo kierrellen mutkaisii polkuja lierrellen. Oikoista tietä ei olemas edes näkimet lorrailis kyyneltenvedes tuollaista esii ei avata päättömin kanoina ravata. Etsitään merkkejä oivallustavast aavistusomaisii nykyjä vavast hyödyt jo karkaavat syliimme linisenmenttiä hyliimme. Reppu voi rutistaa kipeesti selkää yhäti enemmän, jos tuota pelkää sisua ei saisi hukata ruuhonen rannasta pukata. Kerran jos onnistuu, selvemmin näkee missä on alannet, vastaista mäkee tuurilla laivatkin seilaavat entisist ohjeita peilaavat.
Ihmisen vaikeus vähistä johtuu eikäpä tarvitse suuremmin lohtuu kunhan on ymmärrys yhteinen porukanparista nyhteinen. Nuojuva mieli se todella taakka oma jos valinta, henkinen raakka löydettäis toisien apua montust ei orpona kapua. Tarvimat riehua hikeä otsas kallistuskulmaa voi pidellä kotsas sisäinen sävel jos soimassa rapuillenousuhan voimassa. Pakkia ajoittain tulenee kyllä senverran heppoista yritteenvyllä lannistus ansoja asentaa varottais sitä jok masentaa. Sielunsa mustaa saa pestäkin koittaa entisen lamansa kunhan sen voittaa tinkimäl tyhjistä tarpeista parantaa eristeen arpeista. Aurinko meihin kun säteensä luopi vakavast erillä oloa tuopi jotenkin lapsisel uskolla kevyymmin kontturit kuskolla.
Joulu on ihmisen herkempi puoli vuoden ain kulkeissa nakertaa huoli taasko ma toimin noin nurinpäin saantojen sekundast kiinni jäin. Muistanut olla ei riitosti vahva lipsuili kädestä ohjailukahva keljuu jos päästelee puseroon rivin taas hännille valmis oon. Täytyisi yrittää, täytyisi jaksaa elämänveronsa iloiten maksaa hyväksyy, mitä tääl annettu valmiina etehen kannettu. Aina jos jurisee, mulle ei riitä taakkahan kasvelee yhäkin siitä porukoinpiiristä ulos jää siinähn turpoaa väkist pää. Nyt kun on Joulu, niin muutoksenhakuun oikeista keinoista hakien takuun valoo jos paistelee edestä nautintaoikeus medestä. Puhtaalla tunnolla sietoa riittäis iloisennauhoja solmuille liittäis enemmän jaksaisi toimia helmiä plakkariins poimia.
Helppo ois hoidella laiskurinhommat siinä ei keräydy etehen kommat persusta voisi kyl puutua järkikin entisest luutua. Annat jos näppisi tuollaisel onnel vilkuta kaikonneel ilojenponnel takana riemuisat kokemat edessä mälsien hokemat. Koikellust tarvitsee yhäkin jatkaa venyttää samalla uutuuksiin matkaa luontaisentyylistä touhua etäillen suoperän mouhua. Turha on varttua lotossa voittoo yhtäpä arkisen närskävää soittoo korvat siin alkavat tinnittää hontelost huomiseen sinnittää. Edestä löytyy kyl aarteittenkasoi plussat ja miinukset hakevat tasoi yhtä on koitosta kokemat auta ei velttoilun hokemat. Vauhtia lisäten edelteenmukaan sulkia laitellen limiseen sukaan jospa viel siivet ne kantaisi palkinnon yritteest antaisi.
Pentti Pohjola 20021226 (20021226) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu