Vähän meil monelkin parhaita puolii enemmän niskassa, luulisi huolii niitä kun repussaan raahailee sitkammin innoissaan kaahailee. Tokihan iloa joukossa tuolla huumorin eihän sen anneta kuolla voipi kyl käytöttä ruostua niukasti linjalla juostua. Aika on käsite, mennä ja tulla yhtlailla sulla se uunissa pulla ei saisi korpuksi hiiltyä tuonverran ajoissa, viiltyä. Maailmanraitilla useast tuulee pödynkinsorttista korvihin kuulee joka voi aihuuttaa tyhjyyttä enentäin huomenes nyhjyyttä. Laakerit saattavat tiuskua siellä rasvan tuon puutteessa, kulkemantiellä sipaistais liuketta naakeliin kauennust, sanojen saakeliin. Nyt ollaan joulua kohtisen liki eikä tuu helposti ulkona hiki mielest jos kaktukset kitketty paljoimmat itkutkin itketty.
Pelmanninpolku ei kiinnosta enää lyhytkin ruttuilu tuottelee tenää vasemman olkapään seudussa ooppa siin palkeitten reudussa. Mieli on muutenkin nykyisin toinen ettei se kiinnosta, mehellys moinen korviikin pakko on säästellä hennommin soitantoi päästellä. Joillakin vanhoilla ryntyä riittää ihan kuin nuorena halmetta niittää laatujen ylitse silittäin virheetkin eduiksi tilittäin. Hattua sopiilee nostella heille jotka viel ukkoina, inkrausteille päästämät tilaisuut toimia entisist hamuten voimia. Aika kyl koittaa, et saapi jo olla riitosti lillinyt ulommal jolla kotoista meininkii ihaillen siinäpä jotenkin pihaillen. Usein silt hanuri sylihin ujuu retvakat polkatkin jotenkin sujuu hempeät valssit ei hukassa metsäiset kukatkin, pukassa.
Liikaa jos odottaa,heikosti sujuu erheistenladulle äkkiä ujuu vieraita kasvoja lähellä orpous, sanoisko nähellä. Siinä jos kieppasee aiemmal ladul voipihan estyä enemmält kadult rinta jos rikkaasta tyhjenee elämä pakosti nyhjenee. Kaikilla keinoilla hymyä huuleen teonkinsaralla, pistäen tuuleen nahjukset väsykööt kotona reippaat kun meneilee hotona. Talvella lunta, ja kesällä kuumaa sellaisil ehdoilla putkensa tsuumaa ajatteen asetus vilkasta kauas ei kymppisen pilkasta. Vanhana saanee jo taaksensa katsoo pikkusest tulla vaik ihraista vatsoo kunhan ei löhöömään rupea huomisentie jopa upea. Tällaisil sapluunoil kuvite luistaa nöyräst viel ruokansa siunailla muistaa rattaat saa kapuloit pyöriä sepähän metkaista vyöriä.
Omat keinot pitää hakee sihtailtaissa elonlakee ettei kuperteissa nurin muistaen sen järjenkurin. Välil aallot läiskii silmil tyhjiikohtii tuoden filmil joku kieltää, älä tule hömpötystes hana sule. Araksihan petty tekee kihnuamaan laittaa rekee vääräst köydest vedettäissä solmuja ei narunpäissä. Pettymykset iskee nuppiin älynvälkkeen, laittain tuppiin eihän kukaan todest ota itsensisäl riehuu sota. Ohesolo, pienen ruokaa vuottenkulus siitä huokaa miksi pistin näpit soussiin kun ei nauhat mallaa koussiin. Sivuraiteel viimepäässä lähestulkoon siistis säässä kohta taitaa naureksuttaa viileäl vaik huomen muttaa.
Vanhan ajan jäpä olen entisaikain tyyliin polen mik on ollut käytössä yhä pitäin näytössä. Joka kohdas hyvä säilyy menneitten kun tyyli päilyy älä muuta maastoa silläkohtaa paastoa. Ranta ihan ykköskohde veljel sinne, tontinjohde meidän siinto supistui leveenmitas, tupistui. Oli vähän mielipahaa eipä silti haitta, tahaa ilonpaikka perheelle rivakalle terheelle. Nuorin veli poisti puskat vähenti siin hetkes tuskat yhä näkyy selälle eipä syytä pelälle. Totunta on toinen luonto helppohan on sinne juonto mielentasaa etsien ärsykkeitä metsien.
Pentti Pohjola 20021211 (20021211) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu