20021211 Elon luiskilla


20021211 Aika on käsite...

Vähän meil monelkin parhaita puolii
enemmän niskassa, luulisi huolii
niitä kun repussaan raahailee
sitkammin innoissaan kaahailee.
Tokihan iloa joukossa tuolla
huumorin eihän sen anneta kuolla
voipi kyl käytöttä ruostua
niukasti linjalla juostua.

Aika on käsite, mennä ja tulla
yhtlailla sulla se uunissa pulla
ei saisi korpuksi hiiltyä
tuonverran ajoissa, viiltyä.
Maailmanraitilla useast tuulee
pödynkinsorttista korvihin kuulee
joka voi aihuuttaa tyhjyyttä
enentäin huomenes nyhjyyttä.

Laakerit saattavat tiuskua siellä
rasvan tuon puutteessa, kulkemantiellä
sipaistais liuketta naakeliin
kauennust, sanojen saakeliin.
Nyt ollaan joulua kohtisen liki
eikä tuu helposti ulkona hiki
mielest jos kaktukset kitketty
paljoimmat itkutkin itketty.


20021211 Joillakin vanhoilla...

Pelmanninpolku ei kiinnosta enää
lyhytkin ruttuilu tuottelee tenää
vasemman olkapään seudussa
ooppa siin palkeitten reudussa.
Mieli on muutenkin nykyisin toinen
ettei se kiinnosta, mehellys moinen
korviikin pakko on säästellä
hennommin soitantoi päästellä.

Joillakin vanhoilla ryntyä riittää
ihan kuin nuorena halmetta niittää
laatujen ylitse silittäin
virheetkin eduiksi tilittäin.
Hattua sopiilee nostella heille
jotka viel ukkoina, inkrausteille
päästämät tilaisuut toimia
entisist hamuten voimia.

Aika kyl koittaa, et saapi jo olla
riitosti lillinyt ulommal jolla
kotoista meininkii ihaillen
siinäpä jotenkin pihaillen.
Usein silt hanuri sylihin ujuu
retvakat polkatkin jotenkin sujuu
hempeät valssit ei hukassa
metsäiset kukatkin, pukassa.


20021211 Kaikilla keinoilla...

Liikaa jos odottaa,heikosti sujuu
erheistenladulle äkkiä ujuu
vieraita kasvoja lähellä
orpous, sanoisko nähellä.
Siinä jos kieppasee aiemmal ladul
voipihan estyä enemmält kadult
rinta jos rikkaasta tyhjenee
elämä pakosti nyhjenee.

Kaikilla keinoilla hymyä huuleen
teonkinsaralla, pistäen tuuleen
nahjukset väsykööt kotona
reippaat kun meneilee hotona.
Talvella lunta, ja kesällä kuumaa
sellaisil ehdoilla putkensa tsuumaa
ajatteen asetus vilkasta
kauas ei kymppisen pilkasta.

Vanhana saanee jo taaksensa katsoo
pikkusest tulla vaik ihraista vatsoo
kunhan ei löhöömään rupea
huomisentie jopa upea.
Tällaisil sapluunoil kuvite luistaa
nöyräst viel ruokansa siunailla muistaa
rattaat saa kapuloit pyöriä
sepähän metkaista vyöriä.


20021211 Pettymykset iskee...

Omat keinot pitää hakee
sihtailtaissa elonlakee
ettei kuperteissa nurin
muistaen sen järjenkurin.
Välil aallot läiskii silmil
tyhjiikohtii tuoden filmil
joku kieltää, älä tule
hömpötystes hana sule.

Araksihan petty tekee
kihnuamaan laittaa rekee
vääräst köydest vedettäissä
solmuja ei narunpäissä.
Pettymykset iskee nuppiin
älynvälkkeen, laittain tuppiin
eihän kukaan todest ota
itsensisäl riehuu sota.

Ohesolo, pienen ruokaa
vuottenkulus siitä huokaa
miksi pistin näpit soussiin
kun ei nauhat mallaa koussiin.
Sivuraiteel viimepäässä
lähestulkoon siistis säässä
kohta taitaa naureksuttaa
viileäl vaik huomen muttaa.


20021211 Ranta ihan...

Vanhan ajan jäpä olen
entisaikain tyyliin polen
mik on ollut käytössä
yhä pitäin näytössä.
Joka kohdas hyvä säilyy
menneitten kun tyyli päilyy
älä muuta maastoa
silläkohtaa paastoa.

Ranta ihan ykköskohde
veljel sinne, tontinjohde
meidän siinto supistui
leveenmitas, tupistui.
Oli vähän mielipahaa
eipä silti haitta, tahaa
ilonpaikka perheelle
rivakalle terheelle.

Nuorin veli poisti puskat
vähenti siin hetkes tuskat
yhä näkyy selälle
eipä syytä pelälle.
Totunta on toinen luonto
helppohan on sinne juonto
mielentasaa etsien
ärsykkeitä metsien.

Pentti Pohjola 20021211 (20021211) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu