20021204 Puutepaljoissa


20021204 Rynnistysmieli kyl...

Elämänilo ois jokaisel valtti
pitäisi säilyttää kaikessa maltti
hakien rinnasta toivoa
nuukimaan pahaista voivoa.
Aika lyö kasvoihin ikäisenuurteet
tasaillen samalla oottelun suurteet
kaikkea todel ei tarjolla
osansa myöskin sil varjolla.

Rynnistysmieli kyl peleissä hukkuu
eikäpä vanhempan löydä sit tukkuu
jolla ain laamaili kenttiä
nykyisii osaa ei tenttiä.
Tarmo ja ripeys, ne ovat poissa
olemansihti vaan lurppia koissa
etsien harraste-haasteita
sivuuttain keinoilla raasteita.

Iloo ei suuremmin naamaltaan tapaa
vaikkakin vastuista lähespä vapaa
tunnolta eväät on lopussa
nuukisiit, vaikka kuin hopussa.
Menennänluikua elämäniltaan
uusia palikoi laittaen siltaan
jospahan järki se kasvaisi
huomisii luikkaammiks rasvaisi.


20021204 Surkeus istuu jos...

Vaikka on ohjakset omist täs hukas
henkisten ahoilla luuloja kukas
uniksi haittaiset toteaa
kunnosten ohella poteaa.
Meillä on jokaisel varjelus, voima
itstunnonvähist silt kipuinen soima
paremmin hommat ne hoidella
riemulla päiviimme voidella.

Surkeus istuu jos olkamme päällä
vaaransa rintahan kertyväl jäällä
jaksa ei oikeita etsiä
harhaisii kuvitteit metsiä.
Aateltais, olihan vuosissa virtaa
riemuinkin louskutti kulkemanpirtaa
vaikka tuos esteitä tapasi
olon jo pitkin niist vapasi.

Toinenhan tyyli tääl elämänkulus
roimassa iässä oleillaan sulus
nuoremmat hoitavat postia
kaapivat tuhkista rostia.
Ei siinä auttele aukoa naamaa
tulisil tutkaimil jospahan laamaat
miettimist suunnal ja toisella
kattava merkitys moisella.


20021204 Suu auki seurannut...

Tarpeita ihmisen turha on kieltää
jarruset päällä nuo selvästi hiertää
vähän kuin, haaveitten häivinä
olemanoheisten näivinä.
Suu auki seurannut vilkkaitten menoo
heillä ei kulennas ollutkaan tenoo
nappisii suoritteit hakivat
etsintäns äkkiä, lakivat.

Jotain heil jaossa, mitä ei mulla
niukasta enemmäks vaikeeta tulla
pakko on tuollainen erottaa
arki kun kulkijaa verottaa.
Pieninkin piirustein matkalle mennä
olemanleija vaik etääl ei lennä
jäänteisii muruja keräillen
itsensäahtuisiin heräillen.

Ukolla ollut ei riitosti kestoo
nurjientulemaan, pienintkään estoo
sato siis sellaisist korjattu
oikeittenviitoilta horjattu.
Luulenkin taakat on mielessä luotui
henkisenhävikeis kuoppihin tuotui
pyyhkimään ärjymmät silmistä
enemmänkokkareet filmistä.


20021204 Jokavuosi löysii...

Riiminteko pakopaikka
turhaltakin tuntuis vaikka
harmaisia hätistää
elinpiirii nätistää.
Kun ei kykyy painaa töitä
nukkuu sikeäst noit öitä
väsymys on kimpussa
uusiinryntö himpussa.

Jokavuosi löysii jänne
oheenjääty nakkiin tänne
tunkion vaan tavaraa
harminpuol se avaraa.
Sietäminen tarveis lääket
ohituttais etäält kääket
nykykeinoil pulassa
ei tääl varpaat sulassa.

Mieli ihan pelkkä möykky
tunnon runnintahan höykky
vähästäkin, vähemmäks
itsepiinaa lähemmäks.
Aivan metsään viisaa lamput
kolisevat selkään pamput
tämän heikko henkisen
olonvääräin renkisen.


20021204 Pitäis lähtee...

Kokemisii vanhal niukast
arjessansa siksi tiukast
pääsemättä raameistansa
moisest kertyy ilon ansa.
Pitäis lähtee joukonjatkoks
eikä pistää hetkee katkoks
säästyis omavähält tuossa
ylen näähkää, rypöö suossa.

Mielen hallintoja muka
opettaisko tuota kuka
että löytyis riskoolootat
tarpeetta kyl moista ootat.
Niukka kun on liikkeelpotku
lähtemiset aina sotku
siirretään, tai jotain muuta
lakaisis vaik unhonluuta.

Jutteluil ei kaveria
istuttaissa laveria
menneitä on puheenpulput
tänäisinä käsil sulput.
Älä moista vatvo päässä
riemuolo täysin jäässä
kesäntullen löytyy henki
et oo mäihäistesi renki.

Pentti Pohjola 20021204 (20021204) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu