Elämänilo ois jokaisel valtti pitäisi säilyttää kaikessa maltti hakien rinnasta toivoa nuukimaan pahaista voivoa. Aika lyö kasvoihin ikäisenuurteet tasaillen samalla oottelun suurteet kaikkea todel ei tarjolla osansa myöskin sil varjolla. Rynnistysmieli kyl peleissä hukkuu eikäpä vanhempan löydä sit tukkuu jolla ain laamaili kenttiä nykyisii osaa ei tenttiä. Tarmo ja ripeys, ne ovat poissa olemansihti vaan lurppia koissa etsien harraste-haasteita sivuuttain keinoilla raasteita. Iloo ei suuremmin naamaltaan tapaa vaikkakin vastuista lähespä vapaa tunnolta eväät on lopussa nuukisiit, vaikka kuin hopussa. Menennänluikua elämäniltaan uusia palikoi laittaen siltaan jospahan järki se kasvaisi huomisii luikkaammiks rasvaisi.
Vaikka on ohjakset omist täs hukas henkisten ahoilla luuloja kukas uniksi haittaiset toteaa kunnosten ohella poteaa. Meillä on jokaisel varjelus, voima itstunnonvähist silt kipuinen soima paremmin hommat ne hoidella riemulla päiviimme voidella. Surkeus istuu jos olkamme päällä vaaransa rintahan kertyväl jäällä jaksa ei oikeita etsiä harhaisii kuvitteit metsiä. Aateltais, olihan vuosissa virtaa riemuinkin louskutti kulkemanpirtaa vaikka tuos esteitä tapasi olon jo pitkin niist vapasi. Toinenhan tyyli tääl elämänkulus roimassa iässä oleillaan sulus nuoremmat hoitavat postia kaapivat tuhkista rostia. Ei siinä auttele aukoa naamaa tulisil tutkaimil jospahan laamaat miettimist suunnal ja toisella kattava merkitys moisella.
Tarpeita ihmisen turha on kieltää jarruset päällä nuo selvästi hiertää vähän kuin, haaveitten häivinä olemanoheisten näivinä. Suu auki seurannut vilkkaitten menoo heillä ei kulennas ollutkaan tenoo nappisii suoritteit hakivat etsintäns äkkiä, lakivat. Jotain heil jaossa, mitä ei mulla niukasta enemmäks vaikeeta tulla pakko on tuollainen erottaa arki kun kulkijaa verottaa. Pieninkin piirustein matkalle mennä olemanleija vaik etääl ei lennä jäänteisii muruja keräillen itsensäahtuisiin heräillen. Ukolla ollut ei riitosti kestoo nurjientulemaan, pienintkään estoo sato siis sellaisist korjattu oikeittenviitoilta horjattu. Luulenkin taakat on mielessä luotui henkisenhävikeis kuoppihin tuotui pyyhkimään ärjymmät silmistä enemmänkokkareet filmistä.
Riiminteko pakopaikka turhaltakin tuntuis vaikka harmaisia hätistää elinpiirii nätistää. Kun ei kykyy painaa töitä nukkuu sikeäst noit öitä väsymys on kimpussa uusiinryntö himpussa. Jokavuosi löysii jänne oheenjääty nakkiin tänne tunkion vaan tavaraa harminpuol se avaraa. Sietäminen tarveis lääket ohituttais etäält kääket nykykeinoil pulassa ei tääl varpaat sulassa. Mieli ihan pelkkä möykky tunnon runnintahan höykky vähästäkin, vähemmäks itsepiinaa lähemmäks. Aivan metsään viisaa lamput kolisevat selkään pamput tämän heikko henkisen olonvääräin renkisen.
Kokemisii vanhal niukast arjessansa siksi tiukast pääsemättä raameistansa moisest kertyy ilon ansa. Pitäis lähtee joukonjatkoks eikä pistää hetkee katkoks säästyis omavähält tuossa ylen näähkää, rypöö suossa. Mielen hallintoja muka opettaisko tuota kuka että löytyis riskoolootat tarpeetta kyl moista ootat. Niukka kun on liikkeelpotku lähtemiset aina sotku siirretään, tai jotain muuta lakaisis vaik unhonluuta. Jutteluil ei kaveria istuttaissa laveria menneitä on puheenpulput tänäisinä käsil sulput. Älä moista vatvo päässä riemuolo täysin jäässä kesäntullen löytyy henki et oo mäihäistesi renki.
Pentti Pohjola 20021204 (20021204) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu