Joillakin on joulukiireet ettei mallaa enää siireet piparit jo purkeissaan tonttulapset kurkeissaan. Hikipäässä mattoi ulos täytyy olla raikas tulos lahjojakin hamuiltu piilonpaikkoi, namuiltu. Viikkoja viel ennen juhlaa silti parastansa tuhlaa unetkin siin katoaa huomenilon patoaa. Ken taas toimii järjenkanssa pirteästi sujuu tanssa silloin jaksaa jäsentää hyvyyttä viel tähteeks jää. Ylipaljuus, se ei anna ihmismieltä valoon kanna hiljentyissä sanalle pääsee nöyrän hanalle. Pöydänantii napsiskella vatsanmittaa ohennella keskikoht ei pullistu huomen ähkyst mullistu.
Ikäinen reppu kun kyyryhyn painaa unohteest yrittää hakea lainaa että viel henkisest kuosia sutjakkasorttista suosia. Miten näist vanhoista nahoista eroo pakko on maksella väsymäinveroo joutoista ryystäen rintaansa paiskaten pankolle kintaansa. Sisu on lopussa, henki ei riitä asiain piuhoi ei toisiinsa liitä nurkilta pikkusen kurkistaa sepä se huomista surkistaa. Lähtispä läiskien porukoinmukaan jopahan juontuisi hommelit sukaan raajoja räpsyttäis roimasti sisäistä uhoa voimasti. Ei tule lasta, ei myöskään tuot kakkaa huolia kerroksin rintahan pakkaa kuvitteensuloista taluttain leilistä vähätkin valuttain. Ollaan täs entisii äijiä ihan juuri ja juuri voi lampsia pihan sitten jo tarvetta hidastaa nuhjakan maineenhan siitä saa.
Ihmisenpolku voi mutkainen olla aina ei riittele kaikkehen holla siitä jos itkuhun ratkeaa vakainen tähtäys katkeaa. Omista virheistä harvempi puhuu kuitenkin kuuluilee jostakin huhuu tuolla on painoa niskassa ehdammat, etäämmäl viskassa. Kova ol koulu tää puiselle päälle useinkin erehtyi heikolle jäälle alkoivat puntit ne tutista suunseutu ääniä mutista. Hitsi miks valitsin tyhjän tään arvan pätkäisin ilohon johtavan karvan niukkaa ol ennenkin olenta unehtui tahtihin polenta. Kompassinneulaa ei uskonut enää sehän se siivitti vauhtihin tenää mielessä myllersi monia riitost ei kukkuu, jost lonia. Vaikka ois ikänsä kopsinut hiukan henkisennälässä, ohjaksis tiukan auttavat ohjeet ne vaikeita tylsineet terävän aikeita.
Kyllä sen ihminen itsekin tietää milloin on langat ne sotkussa omaa tuot hyväänsä vähemmän sietää taantumantuntua potkussa. Ulkoapäinkin voi vihjailla tuosta hitaastikiirennän mallista ettei oo ehtinyt riitosti juosta tiimassa santa se kallista Vähissävaellus ihan kuin kipu sydämenrytmejä ronkkailee nuukasti huomiseen paatti tuo lipu elo vaan esteisis konkkailee. Maailmansivu on laiskuus se haitta tartunnat taukoovat tylysti vajaana, pohjillaan, lähespä aitta ilojen lastuja lylysti. Silloinkin kuvite villisti laukkaa maitten ja metsien äärihin ontelonkakkua pelkäst vaik haukkaa joltista värinää säärihin. Aika muk rahaa, tuo puppua pelkkää vinkeet vast tulosten ahmissa erakon aatoksis sielläkin helkkää kuvitteenpaljoja lahmissa.
Riimii kun suollan niin höntiksi luuleet takana puhuttui pelkästi kuuleet siinhän ei totuuden tähteitä oikeaan osuvii nähteitä. Hiljaa vaik ollaankin, mieli ei makaa perustan rakenteel sellainen takaa oikein ei oisikaan puhua levittää virheistä huhua. Ihmisen paras on, opitunkäyttö sydämen sisäinen nöyrästinäyttö vahvuus ehk jotenkin sivussa aavisteenomainen vivussa. Kaikkia kareja etäältä kaartain oikeat ohjelmat haltuunsa saartain evästä enemmäks idättää kehnoihinkulkua pidättää. Tsiikaten välillä kompassinneulaa vahtien järkisest soimonsa keulaa aavalle koska on tarkoitus peloista hitoille karkoitus. Laatu vaik oliskin jossakin muual istahdus pöytähän siltikin ruual unehtuu surut ja napinat vahventuu rehvakan sapinat. ========== Ihmisen tie -luonteensa ehdoin sopeutumista olevaan -poikkipäisestikin viimeiseksi väsyen ========== Ei sillälailla! -minäitse, tyylillä vaan, odottaen ohjeita -luodaanko mahdollisuus ja hypäten onnistumisten kelkkaan ============ Kuka elää, hän kokee -ihan vaan laillansa haasteistenylitse tarpoen -ujuttumalla yhteisiin ellei sitten, eristäydy ============= Jokainen on jotakin -mikropienestä, enempiin etsimällä, tarkkailemalla -laittaen muistiin saadakseen kahvan käteensä ============= Kokemusta kertyy -ihan itsestään sinulta minulle -ja päinvastoin ollaan onnellisia ============= Olla olemassa -ansiottomana lähtemättömänä -kuvittelun eväin ja tuulistahan riittää ============= Jalat veisivät -kunhan pää antaisi luvan eteenpäin, taikka ympyrää -miten kullakin tyhjähän ei edistä ============= Heikkojahan tönitään aina -kun sen muistaa, - luistaa ============= Valoa yössä -jos huomenna työssä ============= Vaikka mikään ei muutu -älä siltikään suutu ============= Nyt on vaan näin -henkselit väärinpäin ============= Jos ei yhtään satua -tarve perästä katua
Pentti Pohjola 20021203 (20021203) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu