20021129Koetuissa kultaa

19921129Irrallisia
Korjauksitta ihminen syyllistyy
-nähden, virheittensätakaa
sen on tietoa, luulonmyötä
-osaamista rajauksin
Paha on pureutunut syvälle
-hyvä ja tuo taistelevat
-sielu pirstoutuu elon kivikoihin
ja aika kuluu, menetettyjen parissa

-:-

Se oli sinun siirtosi
-ja joka jäi tekemättä
Elin paljoja ilman
haluten kieltyä syytöksiltä
-että huominen tulisi
-pokka pitäisi
Mitä minulla nyt on?
-josko ainakin varma tieto siitä
-mihin en pysty

-:-

Yksi sanoi minusta, - ei se osannut!
-toinen, - voisiko tuosta edes mihinkään olla?
Se oli heidän käsityksensä
-itse luulen tietäväni paremmin
En ollut vahva, vajavaisuuden tähden
-mutta näin ehkä joku säästyi joltakin
siitä lienen vielä tänäänkin iloinen

-:-

Olin lapsena luottavainen
-kunnes näin etenemisen vaikeuden
läksyjä olisi pitänyt lukea
-laittaa asiansa järjestykseen
En välittänyt
-kunhan sain leikkiä
Todistukset huonoja
-näin lannistuksia kertyi
Aloin evätä itseltäni
-mihin nyt minusta!
Yksin ei muka tarvitse yritystä
-se oli niin väärin
koska vähissä pitäisi olla suuremmin vahva

-:-

Kun etsin puheyhteyttä toisiin
-minua pidettiin sairaana
Eihän tuollaisesta mihinkään!
-juuri ja juuri, että vapaana saa olla
Ainakin, - eiviisas ihminen
Kippikaula!
-Kahju!
sankari pienellä ässällä
Myönnän, että epäonnistuin elämässä
-ajattelin tuhannesti parempaa
-sitä ei koskaan löytynyt
nyt rajatta rikkoja, paikattaviksi

-:-

Ihminen menee yöllä ulos
-katsellen tähtitaivasta
tietäen, että toisetkin
Yrittäen keskittyä olevaan
-uskoen näkemäänsä epäilyittä

-:-

Morjens! - sanon joskus jollekulle
-alkaen sitten ihmetellä, - minkävuoksi?
Oliko hän edes tuttu?
-luulikohan, kelkastapudonneen karjaisuksi?

-:-

Kävin kukkakaupan kautta
-ojentaen puskan sitten sinulle
Hämmästys koristi kasvojasi
-ei nimipäivää, - ei vuosientäyttöä?
Sanoin, - nämä ovatkin kivaudestasi

-:-

Ihminen hakee usein minuuttaan sieltä
-jossa aavikontuulet puhaltavat
-ja jossa hyvänjäljet hävinneet
Ei sieltä ole kukaan mitään löytänyt
menettänyt vaan niukan jäljelläolevankin toivonsa

-:-

Kyllä kiivastuminen on aina väärin
-pääsisipä omaansa katsomaan ulkopuolelta
miten typeriä väitteet, - myös ilmeet
Ei kehtaisi varjoansa morjestaa
luikkien, hälyttimet-soiden jononsa hännille

-:-

Ellei päätelmiämme hyväksytä
-kiroamme kaiken
-pitääkin olla hölmöjä ihmisiä!
Sitten huomenissa tajuamme totuuden
-itsemmehän mokasimme!

-:-

Sinähän olet minun paras ystävä
-juuri ihan, - kynäni!
Et mielisi olla aina kärki ylhäälläpäin
-mitä tietysti tuskastelet
älä anna sen haitata, hellyn piankin

-:-

Mikä himskatin havukka-ahon ajattelija olisin
-kirjaan vaan vähiä omiani
Tuskin hyödyttäen yhtäkään ihmistä
saisin olla, ties missä
-mutta kiusallakin kirjoittelen

-:-

Sauna on huolten hautuumaa
-ilontunteelta siellä ei voine välttyä
Kun oikaisee rujon vartensa lauteille
-huulille nousee kiitos elämästä
ja puhtaudentunne on konkreettinen

-:-

Juuri minä olen kyseisenlainen henkilö
-uskallus puuttuu, ja kait se muistetaan
Rakentelin tuulentupia, asumatta koskaan niissä
-lähdin aina sydän toivoa täynnä
ja palasin arkeni muistaen

-:-

Minulta lähtee useinkin arvosteleva sana
-ei niin, että kokisin olevani parempi
Ei, että sulkisin silmäni todelta
-vaan mietintäaikani lyhyyden vuoksi

-:-

Teemme kaikkea hullua
-ja kun luulemme, ettei kukaan tiedä
Esittämällä sitä
-tuota ihan kauheampaa itsellemme

-:-

Kun on pieniä näkemyksiä
-riittää kokemuksia
Näinhän se on aina, kaikenkanssa
-ja myös ilman niitä

-:-

Elämätöntä ei saa eritellä
-jäänyt olkoon
Koettuissa kultaa
-tuota vaan lisää

-:-

Kesäinen ilta kotikeinussa
-nurmea, sammalreunaista sorapintaa
lahti kimmelteisenä välkkyen
-siinä on paljon, - enemmänkin

-:-

Hukassa voi olla myös löydettynä
-ihan, jalustalle nostettunakin
Ellei sydän seulo tekemisiä
-tajunta johdata hopeisten äärelle

-:-

Pue päällesi rehellisyys
-siinä tarkenee
Jaksaa enemmän
-myös, hyväinkanssa

-:-

Että olen pelkuri
-silläkin syynsä
minä tiedän
-sinä et

-:-

Olen itsenikanssa oleilija
-ikävää tunnustaa
Enemmäksi en ehdi
-suru puserossa
-mitenkäs muuten

-:-

Puhua voi asiatta
-sen vierestäkin
Ilmaisematta mitään
-kuulematta yhtäkään

-:-

Kauniita voi ajatella
-ja joita ei koskaan tavoita
Utelemalla itseltänsä
-hakien harmaisista rakoa

-:-

Soitettiin me pojat ennen
arkisin ja, pyhäinmennen
hanuri ol usein sylis
vierahiskin noissa kylis.
Kertyi yhä lisää joukkoo
eri pitäjiinkin, poukkoo
soittamista, sitä riitti
töittenjatkoks kun sen liitti.

Pelejäkin täytyi vaihtaa
kyllästystä moisel kaihtaa
että henki herätteli
nuupunnokset perätteli.
Toistakymment vuotta sitä
keikkahommaks, puhuut mitä
eikä vielkään remmeist eros
taito silt ei ensteivedos.

Ystäviikö muka tuli
harva sielu pehmeeks suli
näin on orpopojan kohta
huolil altis, ryppyohta.
Anteeks anoja oon mäkin
epäkelpoi kahmin säkin
unohtaen syvät opit
mittömist saamal kopit.


Pentti Pohjola 20030221 (20030221) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu