19921129Irrallisia Korjauksitta ihminen syyllistyy -nähden, virheittensätakaa sen on tietoa, luulonmyötä -osaamista rajauksin Paha on pureutunut syvälle -hyvä ja tuo taistelevat -sielu pirstoutuu elon kivikoihin ja aika kuluu, menetettyjen parissa -:- Se oli sinun siirtosi -ja joka jäi tekemättä Elin paljoja ilman haluten kieltyä syytöksiltä -että huominen tulisi -pokka pitäisi Mitä minulla nyt on? -josko ainakin varma tieto siitä -mihin en pysty -:- Yksi sanoi minusta, - ei se osannut! -toinen, - voisiko tuosta edes mihinkään olla? Se oli heidän käsityksensä -itse luulen tietäväni paremmin En ollut vahva, vajavaisuuden tähden -mutta näin ehkä joku säästyi joltakin siitä lienen vielä tänäänkin iloinen -:- Olin lapsena luottavainen -kunnes näin etenemisen vaikeuden läksyjä olisi pitänyt lukea -laittaa asiansa järjestykseen En välittänyt -kunhan sain leikkiä Todistukset huonoja -näin lannistuksia kertyi Aloin evätä itseltäni -mihin nyt minusta! Yksin ei muka tarvitse yritystä -se oli niin väärin koska vähissä pitäisi olla suuremmin vahva -:- Kun etsin puheyhteyttä toisiin -minua pidettiin sairaana Eihän tuollaisesta mihinkään! -juuri ja juuri, että vapaana saa olla Ainakin, - eiviisas ihminen Kippikaula! -Kahju! sankari pienellä ässällä Myönnän, että epäonnistuin elämässä -ajattelin tuhannesti parempaa -sitä ei koskaan löytynyt nyt rajatta rikkoja, paikattaviksi -:- Ihminen menee yöllä ulos -katsellen tähtitaivasta tietäen, että toisetkin Yrittäen keskittyä olevaan -uskoen näkemäänsä epäilyittä -:- Morjens! - sanon joskus jollekulle -alkaen sitten ihmetellä, - minkävuoksi? Oliko hän edes tuttu? -luulikohan, kelkastapudonneen karjaisuksi? -:- Kävin kukkakaupan kautta -ojentaen puskan sitten sinulle Hämmästys koristi kasvojasi -ei nimipäivää, - ei vuosientäyttöä? Sanoin, - nämä ovatkin kivaudestasi -:- Ihminen hakee usein minuuttaan sieltä -jossa aavikontuulet puhaltavat -ja jossa hyvänjäljet hävinneet Ei sieltä ole kukaan mitään löytänyt menettänyt vaan niukan jäljelläolevankin toivonsa -:- Kyllä kiivastuminen on aina väärin -pääsisipä omaansa katsomaan ulkopuolelta miten typeriä väitteet, - myös ilmeet Ei kehtaisi varjoansa morjestaa luikkien, hälyttimet-soiden jononsa hännille -:- Ellei päätelmiämme hyväksytä -kiroamme kaiken -pitääkin olla hölmöjä ihmisiä! Sitten huomenissa tajuamme totuuden -itsemmehän mokasimme! -:- Sinähän olet minun paras ystävä -juuri ihan, - kynäni! Et mielisi olla aina kärki ylhäälläpäin -mitä tietysti tuskastelet älä anna sen haitata, hellyn piankin -:- Mikä himskatin havukka-ahon ajattelija olisin -kirjaan vaan vähiä omiani Tuskin hyödyttäen yhtäkään ihmistä saisin olla, ties missä -mutta kiusallakin kirjoittelen -:- Sauna on huolten hautuumaa -ilontunteelta siellä ei voine välttyä Kun oikaisee rujon vartensa lauteille -huulille nousee kiitos elämästä ja puhtaudentunne on konkreettinen -:- Juuri minä olen kyseisenlainen henkilö -uskallus puuttuu, ja kait se muistetaan Rakentelin tuulentupia, asumatta koskaan niissä -lähdin aina sydän toivoa täynnä ja palasin arkeni muistaen -:- Minulta lähtee useinkin arvosteleva sana -ei niin, että kokisin olevani parempi Ei, että sulkisin silmäni todelta -vaan mietintäaikani lyhyyden vuoksi -:- Teemme kaikkea hullua -ja kun luulemme, ettei kukaan tiedä Esittämällä sitä -tuota ihan kauheampaa itsellemme -:- Kun on pieniä näkemyksiä -riittää kokemuksia Näinhän se on aina, kaikenkanssa -ja myös ilman niitä -:- Elämätöntä ei saa eritellä -jäänyt olkoon Koettuissa kultaa -tuota vaan lisää -:- Kesäinen ilta kotikeinussa -nurmea, sammalreunaista sorapintaa lahti kimmelteisenä välkkyen -siinä on paljon, - enemmänkin -:- Hukassa voi olla myös löydettynä -ihan, jalustalle nostettunakin Ellei sydän seulo tekemisiä -tajunta johdata hopeisten äärelle -:- Pue päällesi rehellisyys -siinä tarkenee Jaksaa enemmän -myös, hyväinkanssa -:- Että olen pelkuri -silläkin syynsä minä tiedän -sinä et -:- Olen itsenikanssa oleilija -ikävää tunnustaa Enemmäksi en ehdi -suru puserossa -mitenkäs muuten -:- Puhua voi asiatta -sen vierestäkin Ilmaisematta mitään -kuulematta yhtäkään -:- Kauniita voi ajatella -ja joita ei koskaan tavoita Utelemalla itseltänsä -hakien harmaisista rakoa -:- Soitettiin me pojat ennen arkisin ja, pyhäinmennen hanuri ol usein sylis vierahiskin noissa kylis. Kertyi yhä lisää joukkoo eri pitäjiinkin, poukkoo soittamista, sitä riitti töittenjatkoks kun sen liitti. Pelejäkin täytyi vaihtaa kyllästystä moisel kaihtaa että henki herätteli nuupunnokset perätteli. Toistakymment vuotta sitä keikkahommaks, puhuut mitä eikä vielkään remmeist eros taito silt ei ensteivedos. Ystäviikö muka tuli harva sielu pehmeeks suli näin on orpopojan kohta huolil altis, ryppyohta. Anteeks anoja oon mäkin epäkelpoi kahmin säkin unohtaen syvät opit mittömist saamal kopit.
Pentti Pohjola 20030221 (20030221) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu