Pakko on katua, huonost kun tekee väärillä urilla vetäen rekee kompastuspaikoilla könöllään typerä ilmeily hönöllään. Mitenkä tällailla, mahainen lasku saannoista vaajana henkisentasku oispahan osannut järkeillä tyhmällä pääl vaan ei tärkeillä. Ulkoa varmasti nauratti meno että ol äijällä vastassa teno sitä se toheluus aikaansaa poltetunoloinen edes maa. Tarviko kaikkia haittoja hakee etenkin juuri noin korkeinta lakee häviöhevosen selässä puseronalaisuus pelässä. Heräsi vihdoinkin unestaan arkeen orpoiseen olemaan, joukossa karkeen taatumpaa vähissä viihtyä kuvitteen seuras et kiihtyä. Lapsista mieltä, ja evästä föliin sujuvansuuntaista voidetta köliin tyrskyt siin antavat potkua kauentain etäämmäl sotkua.
Puntariin aina jos itseään laittaa rennostikulun se taatusti taittaa tyhjäksi kokee näin saantinsa nollaisenmääräiseks jaantinsa. Kuitenkin tallesta löytyvi monii pitää vaan jaksella sellaisist lonii ihan noit roippeita keräillen vähempään tyytymään heräillen. Uusia tuulia noukallaan aistii sieltä sit hakien soppaansa maistii alkaakin polkea latua jota ei tarvitse katua. Puhukoot jotkut vaik läpiä päähän enää ei hyydytä turhuudenjäähän sapuskaa mielelle hapuillen oksistos ylemmäs kapuillen. Rientämänjuuret saa nestettä menoist vapaata ytyä, lorvailuintenoist aletaan varvasta vipattaa suomuksii silmistä tipattaa. Yhteisyys availee solmuja kummast päästäänkin erohon ikuisest tummast riemua repeää oloista mallailla turhast ei poloista.
Hätäisii varantoi eläjä hakee uusiensaanti jos tarpeeks ei sakee miten täs jaksavi töytäillä oikeittenhalmeille löytäillä. Pitäiskö vahtia porukoinkulkuu noitten, joil edes ei ikuna sulkuu tarttuisko tietoa nuolaisuun ehdamman lastusen vuolaisuun. Alkuisis anneis kun suuria eroi siitä me heikommat maksamme veroi yltämät ylemmält etsimään vähäisentuntua metsimään. Tälläkin kululla jotakin löytää harrastelauttoihin väkiste töytää yksin voi moisissa poimia sietonsa ehdoilla toimia. Eihän sen suurempaa mielis ees olla kunhan ui vedessä pikkusest jolla avautuu näkymii, heräisiin tuntemanpuolelta peräisiin. Siitä jo valoa lamppuunsa löytää kulkemanhuikulle rennommin töytää tuijo ei pelkkiä seiniä hevolla edessään heiniä.
Kunpa vois paremmin elämää taitaa oma tää heikkous nykyisin aitaa etäältä katsomaan laittelee toiveita pätkiksi taittelee. Hunkausmielikin unehtui, vähi ihanaks haaveheks niukkeni lähi syksyisen kylmis kun kuleksi veräjii enemmilt suleksi. Mieli ei löytänyt tarpeeksi virtaa kaiteessa louskutti aiheetta pirtaa haku jäi tyhjäksi saanneista omainkin, ulkopuol jaanneista. Uusia suvia malttamat varttui hektisiin tunnelmiin sokkona tarttui pelkkää vaan pölyä näpeissä onneksen ovet kun säpeissä. Jospa ois jaksanut rohkeut keräil itsensäsuuntaista, tauotta peräil riemummin ryntäitä kohottais useimmin ilosta hohottais. Nyt on tät rauhaa sit tukkuisis määris askeleenjälkiä jopati vääris vahingos tietysti kehittyi liivien sisälle ehittyi.
Hyvä on ihmisen olla ja mennä kunhan ei vikaisel raiteelle lennä avuksi, pyydettäis rientelee ystävän tuskaista lientelee. Ollaanhan samassa veneessä täällä elomme ulapan läikkyvänpäällä turva on moninen asia lähes jop särkyvää lasia. Mielelle monia mäkii siis riittää ketjuiksi päiviä toisiins kun liittää siinä on riemua, mukavaa jos myös ei aina niin sukavaa. Nautintaoikeus enempiin tallel aletaan painua hattumme kallel väistämät tarpeetta yhteistä jyviä irtoaa lyhteistä. Aina kun muistaa, et paha on haitta täyttyvi salvot, ja ahtaaks käy aitta on mistä kippohon tiputtaa saantoja pörheiksi niputtaa. Liian jos kiltisti yrittää olla voipi tuos turpoilla tarpeetta polla marionetiksi valuilee evästen perskoja kaluilee.
Elämäntapa voi tuhoa tuoda silloin ei kunnosta oikeast luoda annetaan periksi haasteille julmimmin, luultavast raasteille. Itsessä tapahtuu tällaiset jutut ulkoa nähdä voi putsiset nutut mutta jos sermiä raottaa haittaiset tasaista laottaa. Sietävyys enentäis ryhtiä mieles tuollaista tarvitsis myöskin jo kieles funtsimisaate sais heräillä järkeväntylsyä teräillä. Vaistoiseks pitäisi oikeitten ehtii noin ehkpä täydesti maisema lehtii unohtain aiemmat ropinat kenkihin laittaen kopinat. Nytpä mä aloitan valistuspuolen hautailen monttuhun entisen huolen toisia rehdisti tiirailen vertailunhakua koe en. Kuljenta alkavi metkalta maistaa aurinko täydeltä laidalta paistaa siinä saa henkisii lantteja tiukkaamaan oleman vantteja.
Pentti Pohjola 20021125 (20021125) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu