Taitaa tää marraskuu lumiseks muuttuu kulkuiset pelit, et hankehen juuttuu vettä kyl välillä loristaa enemp silt nietokset koristaa. Ylhäinen nykäilee ohjista vuoroon näinpä ei ehditä tottua suoroon liukkaus luitakin pätkäilee iljantees enimmin hätkäilee. Kohta on edessä juhlista jaloin sorea joulu tuo kirkkahin valoin muutamat ajat ne vuotetaan yllätteit läheisil tuotetaan. Lääkäri kielsi kyl rasvat ja makeet että ois tuleviin paremmat takeet hitsinkhän moisessa onnistuu totunnoist etäämmäl ponnistuu. Heikko täs äijällä kovasti luonne elämänjonossa hännille tuonne oivalti lapsi jo leikeissään arkisenharmuisin oheen jään. Ei pitäis vertailla kehenkään muuhun noinpa jos tekee, niin aatosta "luuhun" yksilö kaikkineen hinnassa sydämen läpättäis rinnassa.
Vanhana ihminen ymmärtää yskän kuullessaan nuorempain soittelunryskän lampainen laulu siin hirvittää valtava mekkala irvittää. Entisis oli kait sorjempaa sointuu moisesta äkkiä arkehen tointuu nykyinen kuuroksi nujertaa tinnitus ikuisest kujertaa. Jokaisen tarvis ei biisejä rustail kaikkisii plareja töhryillä mustail saati, et vielä niit esittää lähespä laatua vesittää. Sähkö on kääntynyt hyötyään vastaan tänäinen niivittää liiasti lastaan antakaa sileitä sointuja jeesaileis huomisis tointuja. Luulettek, vanha ei käsitä juttuu senkan et ottajiik nenästään kuttuu nappuloi vastaiseen päivähän ei tartteis sortua näivähän. Hiljainen musiikki hivelee mieltä tullessaan vienona kehikoist sieltä ihmisten terveys tärkeä rumpuisii kalvoi, ei särkeä.
Ain ei mene mallinmukaan tipastkaan tuo, sulkasukaan jarrut vaik ei löysällä pientareihin töysällä. Ohjuupuolta ettei muista sääntörimpsut, hatust luista tunkiot näin tuttuja likaamassa nuttuja. Sielunsyvä onneks varjos kodinkulmat sitä tarjos haittoi ei ees nähellä saati kovin lähellä. Rantoja tääl asutellaan parist viikos, pasutellaan likakaan ei hirvitä todel ketään irvitä. Vuosii kertyy harteinpäälle sumuisuutta tarkal näälle aviiseist kyl tykkäilee plarein sivui lykkäilee. Onnistumaa, ehkpä vähän miettelykseen tullut tähän riittää joten aluksi saattain muuttuu haluksi.
Ihmistä voi lapsettaa vaikka ikä hapsettaa otettakoon esille ettei, karivesille. Synkistely sumuistaa tuolloin eihän parast jaa lähteis riemuin reisulle pohjaa, nätinveisulle. Jotkut saattaat motkottaa haitoistamme kotkottaa antaa tulvain liriä itse, uusiin kiriä. Rehtiyttä pakataan oirehtimast lakataan kulkulupa tallella hattu hieman kallella. Tömistetään monoa ettei jarruu jonoa hätäisemmil aukkoja saavat pitkii laukkoja. Unohdetaan surumme haapuloiden murumme palkinnot siel pöydällä kompassitta löydällä.
Kukin toivoo hyvää luokse eikä sitä, karkuunjuokse nauttii elon annista parhaan lähel kannista. Heippaamalla hauskanhakuun ottain kivoistansa takuun siin on menonkulkua nurjuuksille sulkua. Mitä tulis happamasti köntilleenhän veisi lasti täytyy kivaan tukea läksyns läpi lukea. Antamalla käsi käteen yhteisyydel, sillä päteen ilman noitatemppuja mukavil ei lemppuja. Joskus toki seinii eessä pörheltelyy peräveessä ruotelii vaik veivailee linjoilt sivuun heivailee. Tuolloin ottaa uusi kurssi miten suossa ikääns purssi ilontuntoi vahtina ripeestliikku, tahtina.
Pentti Pohjola 20021122 (20021122) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu