20021122 Kytkimen luistatusta


20021122 Ylhäinen nykäilee...

Taitaa tää marraskuu lumiseks muuttuu
kulkuiset pelit, et hankehen juuttuu
vettä kyl välillä loristaa
enemp silt nietokset koristaa.
Ylhäinen nykäilee ohjista vuoroon
näinpä ei ehditä tottua suoroon
liukkaus luitakin pätkäilee
iljantees enimmin hätkäilee.

Kohta on edessä juhlista jaloin
sorea joulu tuo kirkkahin valoin
muutamat ajat ne vuotetaan
yllätteit läheisil tuotetaan.
Lääkäri kielsi kyl rasvat ja makeet
että ois tuleviin paremmat takeet
hitsinkhän moisessa onnistuu
totunnoist etäämmäl ponnistuu.

Heikko täs äijällä kovasti luonne
elämänjonossa hännille tuonne
oivalti lapsi jo leikeissään
arkisenharmuisin oheen jään.
Ei pitäis vertailla kehenkään muuhun
noinpa jos tekee, niin aatosta "luuhun"
yksilö kaikkineen hinnassa
sydämen läpättäis rinnassa.


20021122 Jokaisen tarvi ei...

Vanhana ihminen ymmärtää yskän
kuullessaan nuorempain soittelunryskän
lampainen laulu siin hirvittää
valtava mekkala irvittää.
Entisis oli kait sorjempaa sointuu
moisesta äkkiä arkehen tointuu
nykyinen kuuroksi nujertaa
tinnitus ikuisest kujertaa.

Jokaisen tarvis ei biisejä rustail
kaikkisii plareja töhryillä mustail
saati, et vielä niit esittää
lähespä laatua vesittää.
Sähkö on kääntynyt hyötyään vastaan
tänäinen niivittää liiasti lastaan
antakaa sileitä sointuja
jeesaileis huomisis tointuja.

Luulettek, vanha ei käsitä juttuu
senkan et ottajiik nenästään kuttuu
nappuloi vastaiseen päivähän
ei tartteis sortua näivähän.
Hiljainen musiikki hivelee mieltä
tullessaan vienona kehikoist sieltä
ihmisten terveys tärkeä
rumpuisii kalvoi, ei särkeä.


20021122 Rantoja tääl...

Ain ei mene mallinmukaan
tipastkaan tuo, sulkasukaan
jarrut vaik ei löysällä
pientareihin töysällä.
Ohjuupuolta ettei muista
sääntörimpsut, hatust luista
tunkiot näin tuttuja
likaamassa nuttuja.

Sielunsyvä onneks varjos
kodinkulmat sitä tarjos
haittoi ei ees nähellä
saati kovin lähellä.
Rantoja tääl asutellaan
parist viikos, pasutellaan
likakaan ei hirvitä
todel ketään irvitä.

Vuosii kertyy harteinpäälle
sumuisuutta tarkal näälle
aviiseist kyl tykkäilee
plarein sivui lykkäilee.
Onnistumaa, ehkpä vähän
miettelykseen tullut tähän
riittää joten aluksi
saattain muuttuu haluksi.


20021122 Jotkut saattaa...

Ihmistä voi lapsettaa
vaikka ikä hapsettaa
otettakoon esille
ettei, karivesille.
Synkistely sumuistaa
tuolloin eihän parast jaa
lähteis riemuin reisulle
pohjaa, nätinveisulle.

Jotkut saattaat motkottaa
haitoistamme kotkottaa
antaa tulvain liriä
itse, uusiin kiriä.
Rehtiyttä pakataan
oirehtimast lakataan
kulkulupa tallella
hattu hieman kallella.

Tömistetään monoa
ettei jarruu jonoa
hätäisemmil aukkoja
saavat pitkii laukkoja.
Unohdetaan surumme
haapuloiden murumme
palkinnot siel pöydällä
kompassitta löydällä.


20021122 Mitä tulis...

Kukin toivoo hyvää luokse
eikä sitä, karkuunjuokse
nauttii elon annista
parhaan lähel kannista.
Heippaamalla hauskanhakuun
ottain kivoistansa takuun
siin on menonkulkua
nurjuuksille sulkua.

Mitä tulis happamasti
köntilleenhän veisi lasti
täytyy kivaan tukea
läksyns läpi lukea.
Antamalla käsi käteen
yhteisyydel, sillä päteen
ilman noitatemppuja
mukavil ei lemppuja.

Joskus toki seinii eessä
pörheltelyy peräveessä
ruotelii vaik veivailee
linjoilt sivuun heivailee.
Tuolloin ottaa uusi kurssi
miten suossa ikääns purssi
ilontuntoi vahtina
ripeestliikku, tahtina.

Pentti Pohjola 20021122 (20021122) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu