Mik tääl onkaan turhaa työtä ajassa kun valutaan pienesti on onni myötä huomensuuntaan halutaan. Joku toinen, toisel lailla aikehensa asettaa eikä viihdy näillä mailla kauemmaksi lasettaa. Aatos taipuu vähiin kyllä harmauskin huvittaa eihän joka pollal yllä talvee kesäks kuvittaa. Onni tulee vähän luokse varoo jos noit pahoja ihminen äl karkuunjuokse hae useit tahoja. Valonvälket loimahuttaa kertyessä vuosien hetkittäisest roimahuttaa jaksain pientä suosien. Unelmia säilytetään tuorehina rinnassa sateenkaarta päilytetään haavehien linnassa.
Suurin onni, saada elää tajun pysyis kunnossa aivan varmaan rinnas helää ilonhelmii tunnossa. Pikku vaivat,mitä noista kunhan kinttu kohoaa lapseksi ei taika poista ikäisnäisnä tohoaa. Enimmin kyl jouten luuhii päiväst toiseen röntyää muistamat ain, huumortuulii niurasuisest köntyää. Kolossaan silt ilonkukka uudenversoin ehdolla tääl ei peri täysin hukka ollaan ajan kehdolla. Työt ne tehty, vuottennauhas sen min into riitteli nyt vaan harrasteita kauhas riimei toisiins liitteli. Jotakin on pakko värkkäil ettei järki jäätyile sekundankin sorttei tärkkäil isompaan ei päätyile.
Ihminen yrittää mennä ja tulla sama lie haasteena, jokaisel kulla etsiä paikastaan helmiä vähemmil estoilla telmiä. Joskus vaan rattaat ne lähespä jumis olemankarvaiset, tulevat sumis taivu siin nöyrästi rullalle hakien vastetta kullalle. Mietinnänkohtia lujasti tarvii väistääkseen huomisen olemansarvii pitääkseen mölyilyt mahassa ehyyttä riittäen nahassa. Juuri sit henkistä vääntöä riitost oottamat tipastkaan puolelleen kiitost näinpä nuo veräjät levälleen ansiosuuntaiset evälleen. Hitsiikö hössäisi rauhaises maassa kaikki tääl kielteinen pysyilee haassa tarvimat sitruunaks rutistuu oleman annilta kutistuu. Puseron heittää voi reilusti naulaan lähel jos muusa, niin kapsahtaa kaulaan suloista huomista vuotella riemuja ympäril tuotella.
Sinnetänne -eikä oikeastaan mihinkään ************** Joku kertoo, ja me uskomme -ellemme ymmärrä itse ajatella *************** Monet tuntuvat osaavan kaikkea -ja lupaamatta edes sitä vähintä ************** Kun ei olisi käynyt, kuin kävi -mikä olisikaan mennessä ************** Liian usein pakkia -tyhjentää takkia ************** Mitäpä haittaa, vaikka ei osaa -onhan ainakin tarvetta opetella ************** Lähdöt ja tulemat tasan -sillä aikaansaa, kasan ************** Kun on jo jotakin -ei tarvitsekaan enää ihan kaikkea ************** Muusatta mennen -väsyksis ennen ************** Kuka kenestäkin etäällä -ja hakemalla haittoja ************** Yhteistyön kannattaja -tulkoon, ja olkoon ************** Pahin on sitä -joka hämää hahmottelun ************** Miksihän me kompastumme usein siihen -jota ei oikeastaan edes ole ************** Uudenhakuahan sekin -ettei jäädä jonosta jälkeen ************** Ihme, miten eteviä olemmekaan -vaan silti yksin, ja neljänseinän sisällä ************** Ellei usko, mitä näkee -on jo toisista jäljessä ************** Laumasielujahan me -ja juuri, yksinjäädessämme ************** Siinä ei auttaisi lääkkeetkään -kun vaan ollaan, eikä tajuta ************** Jos tehtävät pelottavat -alettaisiin ajoissa ************** Vaikka yhteiseltä lankulta -niin, äärettömän erisuuntiin ************** Haaveita haasioille -ja jo ihan, arjen karkoittamiseksi
Pentti Pohjola 20021121 (20021121) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu