20021112 Puolitosia


20021112 Puoli kyl leikist...

Talvi koht eessä, ja vaihtuva vuosi
eikäpä parane ukolla kuosi
juuttumat jämähti olalle
ahdisti niukkien solalle.
Puoli kyl leikisti, - tuonhan sen muistaa
askel jo tannermaan niuhasti luistaa
vähyys on kitkerää roppia
helmistä ei löydy koppia.

Mieli on viluinen tulleista esteist
niukkinut araksi entisist kesteist
pelkästi rauha nyt tärkeä
hosuilla sen voisi särkeä.
Ootoist on ollutkin kahtaista mieltä
monia pomppuja ilmennyt sieltä
stoppisensuuntaisii puolia
nimeltään, mutkivii huolia.

Kukapa auttaiskaan jaksamaan täällä
nyrpeä ilme jos yhelmäst päällä
ohjautui sivuisel raiteelle
lähespä, tuntemain kaiteelle.
Vielä kyl uskoisi, - hivenen matkaa
että saa riimientekoja jatkaa
henkinen ilo se todella
kiusaisist niukemmin podella.


20021112 Ylenkin vähistä...

Vähyyttä on, vaikka tahtoisi torjuu
useinkin haittojen kallailla horjuu
se on sit ihmisen puutetta
eikä voi löytyä muutetta.
Raamithan kaikilla kulkuja estää
tarvii vaan huominen uusi se kestää
ilonkin aaltoja pinnassa
miten sit kullakin, hinnassa.

Herkäst jos moittii, tuost tuntevi tuskaa
varmasti perunta sellaista kuskaa
täytyikö asians pilata
synkkiä kohdalleen hilata.
Oishan ain valoisii, lämpimii luona
ellei ois esteenä menneitten kuona
täytyy vaan riemuisii muistella
ruumenet turkistaan puistella.

Ylenkin vähistä kontturit kumos
etäinen olenta jotenkin lumos
laiskalle laji on tuttua
siljaks ei enää saa ruttua.
Jotakin löytää viel elämän pirrast
hiukkia noruja, suuremmast virrast
mietinnänpaikkoja monia
riittäis vaan kykyä lonia.


20021112 Heti jos ääressä...

Miten sen sanois, et juttuset pieles
liikoja hyrskyjä ryöppyy jos mieles
pitäiskö kirota tärryyttää
vaiko vaan huuliaan pärryyttää.
Jos ei noit töitä ees miettiä jaksa
silloin on käytössä anheeton taksa
ehdoitta erillään pysyä
ootellen vinkeäin sysyä.

Heti jos ääressä mylviä alkaa
polkien kiukusta tuskaisna jalkaa
ruvettais miettimään lepoa
toppuuttaan äkisti hepoa.
Istuen tuolilla, aatoksenkanssa
jopahan järkeistyy hössöisentanssa
pilvet kun siirtyvät sivulle
näppöset uudesti vivulle.

Selkeetä huikkua huomisiin riittää
olemanpätkiä toisiinsa liittää
unehtuu harmit ja hätäilyt
etääntyy pysyväst mätäilyt.
Valoa siirtyilee sydämenseutuun
käymättä hidustkaan kipuilunreutuun
näinpä voi rauhassa soudella
helmiä käsille noudella.


20021112 Minä oon viaton...

Ihminen yrittää itseään löytää
usein kyl esteisiin enimmäst töytää
haaveet siin sirpaleiks katoaa
konstiset mieltä kun patoaa.
Yksin ei selvitä vähistään jutuist
epäilynpölyy tuot, poisteta nutuist
varmuus näin lukkojen takana
liattu huomisen lakana.

Minä oon viaton, monikin huokaa
syyllistystietonne esille tuokaa
niukkien helmoin jos luikahdin
rehdimmän saralle puikahdin.
Ohjeita antaa voi heikkokin luonne
vapaahan pääsy on jokaisel tuonne
uskallust toki tuos tarvitaan
karkuhunjuoksui et harvitaan.

Leimojenlyöjiä ainahan riittää
elämä uusia päivittäin siittää
järki jos laitettu nukkumaan
olija moskiinsa hukkumaan.
Sovussa käytäköön yhteiseen piiriin
pianpa palaset loksahtaa jiiriin
unelmat alkavat virota
harvemmin syytä siin kirota.


20021112 Mikä on sanottu...

Helppoa aina on sanoa moite
tajuumat sitä, et toisista loite
pilatunkanssa on vaikeaa
etsien entistä haikeaa.
Jyrkimmät määritteet pahimmast potkii
henkisenpakaroil, säälittä lotkii
taitaispa jarrua tallailla
nöyrempää kulkijaa mallailla.

Mikä on sanottu, varmasti pysyy
jokaisest räpsäilyst hämmästyin kysyy
tännekö okaita heittelet
kiukkuas mukamas peittelet.
Suahan sihtailee yksi ja toinen
ärsytystäyteistä olenta moinen
etkö vois yrittää kunnolla
puhtaita hakemii tunnolla.

Joukkoihinpyrinnäst ei pidä luopuu
siitähän yhäkin rikkaammaks juopuu
kunhan ei katkaise mietettä
hyväksynoloista tietettä.
Elämä ottaa, ja elämä antaa
nurjien ykitse varmasti kantaa
lusikka sorjasti näppeihin
kiukkuisenokaiset säppeihin.

Pentti Pohjola 20021112 (20021112) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu