Kaikilla on jutut hyvin elävä jos, rinnansyvin tunnonpuoli lempeä oottosuunta hempeä. Sanota ei koskaan,-eitä näinhän todel miel se keitä jaksaa ilon yhyttää myötäsukaan ryhyttää. Tolkunkanssa matkanmyötä sopivasti ollen työtä siinä sielu sivistyy yhteistunne tivistyy. Hotkijoitkin reissus tapaa vahtailevat omaa napaa joutumatta enempään haalautua, menempään. Yhdelpaikal ollessansa karvankasvuu pollessansa ettei vain ois kipeenä otteestansa, lipeenä. Hyvin täällä ohjat kouras ylösmerkkei, päivän tourast värssynloppu edessä ankkur-roju vedessä.
Henkinen rikkaus, lempeestä perin kivalta kuulostaa korvissa vaikka sit tulisi niukassa erin aloite pyörisi sorvissa. Yhteyshenkeä tällailla luodaan mitä jo aikojen alusta useeta täytettä esilletuodaan kestävää oleman jalusta. Poikkiseks jos sitä huikulla kääntyy nivelet alkavat narista tehtävämallista eriseks vääntyy suomukset alkavat karista. Tuollainen taidoton laitetaan nurkkaan pitämäl pitkiä aikoja et voikin laitella hommansa surkkaan osaamat alkeisii taikoja. Kukin kyl yksilö omalla saral ei pitäis tyrkkiä loitolle ainakin jollailla pienesti varal mielisen valtimon koitolla. Nöyrällä tunnolla tukistus vähii haittoja karistaa kannoilta saattaapi parhaimmil aistii jop lähii ylhäältärapinoin annoilta.
Telkkarintuijonta väsyttää vähän aina ei jakseta tsiikata pakko on ärtyä oloiseen tähän hetkiään toisiksi viikata. Media suoltelee kevyttä keittoo ilman, et haluiskaan parempaa sillä ei anneta tunnolle peittoo -hätki, ees mieleltä arempaa. Omatkaan työstelyt hetkin ei maita nihkeät ladut on pahasta syksyises hämäräs, sillensa laita ei edes innostuis rahasta. Luovia taukoja, aatostensuunnal voimien reservei varata takkinsakääntäen linjojenmuunnal kohti tuot parempaa karata. Elämä valuksii iltaansa kohti lähespä melkein jo muistista selviymistarinaa huomesta pohti tupansaperällä, kuistista. Jaksaisi yrittää ymmärtää toisii heidänkin kannaltaan aatella pyyteiltä vajaana öitänsä koisii merkkejään kohdille saatella.
Huvi ja hyöty, ne ihmisten parhaat jatkuvas olemain juoksussa kymmenet vuodet tääl nyykytät, harhaat innoinpaa raikkaassa tuoksussa. Metsissä samonta, rantojen laulu evästä uusille vuosille luonto on reippaajal soreinen taulu altistu ihmeessä kuosille. Viinat ja huurteiset, hitoille viskaa porukoil turha on alistuu lähteisel vedellä kupuais riskaa terveisiin tottumiin, halistuu. Yleinen massaisuus useinkin sairast etenkin tuolilla lässääjäin haeppa hyötysi, mäeltä, kairast oletkin nipussa kässääjäin. Mukava silloin on juoskella, pötkii välkkeisten vesien äärillä sisuskinkalut ne kivasti hötkii joustavantuntua säärillä. Kelpaa siin rentona illalla olla mukavain metkojen parissa autmaatist viisaantuu oikeaks holla tunnit kun huideltu, varissa.
Ulkoinen haitta voi lannistaa mieltä tullessaan pitkänä jonona sieltä ensin se ällistää oudollaan painajaismaisella noudollaan. Ikkunanäkymäs vaikutus tuntuu kokoisel sektoril, vedä ei huntuu tuo ala pakko siis estellä jälkeen saa sopuisast kestellä. Räikeät värit, tai liikkuva häily noihin ei jokainen mielisti päily etenkin iäkäs vastustaa yleisen käsitteen mukaans saa. Neuvoa ajoissa tuollaisist pitää ettei ees marmatust ehtisi itää vaikka ois omalla tontilla naapuriinpäin, miksi rontilla. Olkohan tarvetta, - tässä sen tiedän itseni lailla vaan toimia siedän kiukkuisel pyllistän pimeän saamarinsorttiseks, nimeän. -Tsot Tsot nyt ylpeä, - aattele vähän kuka on johtanut toimintaan tähän miettisit motiiveis juuria etkä ain haaveilis suuria.
Pentti Pohjola 20021025 (20021025) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu