20021025 Noinvain


20021025 Tolkunkanssa...

Kaikilla on jutut hyvin
elävä jos, rinnansyvin
tunnonpuoli lempeä
oottosuunta hempeä.
Sanota ei koskaan,-eitä
näinhän todel miel se keitä
jaksaa ilon yhyttää
myötäsukaan ryhyttää.

Tolkunkanssa matkanmyötä
sopivasti ollen työtä
siinä sielu sivistyy
yhteistunne tivistyy.
Hotkijoitkin reissus tapaa
vahtailevat omaa napaa
joutumatta enempään
haalautua, menempään.

Yhdelpaikal ollessansa
karvankasvuu pollessansa
ettei vain ois kipeenä
otteestansa, lipeenä.
Hyvin täällä ohjat kouras
ylösmerkkei, päivän tourast
värssynloppu edessä
ankkur-roju vedessä.


20021025 Poikkiseks jos sitä...

Henkinen rikkaus, lempeestä perin
kivalta kuulostaa korvissa
vaikka sit tulisi niukassa erin
aloite pyörisi sorvissa.
Yhteyshenkeä tällailla luodaan
mitä jo aikojen alusta
useeta täytettä esilletuodaan
kestävää oleman jalusta.

Poikkiseks jos sitä huikulla kääntyy
nivelet alkavat narista
tehtävämallista eriseks vääntyy
suomukset alkavat karista.
Tuollainen taidoton laitetaan nurkkaan
pitämäl pitkiä aikoja
et voikin laitella hommansa surkkaan
osaamat alkeisii taikoja.

Kukin kyl yksilö omalla saral
ei pitäis tyrkkiä loitolle
ainakin jollailla pienesti varal
mielisen valtimon koitolla.
Nöyrällä tunnolla tukistus vähii
haittoja karistaa kannoilta
saattaapi parhaimmil aistii jop lähii
ylhäältärapinoin annoilta.


20021025 Omatkin työstelyt...

Telkkarintuijonta väsyttää vähän
aina ei jakseta tsiikata
pakko on ärtyä oloiseen tähän
hetkiään toisiksi viikata.
Media suoltelee kevyttä keittoo
ilman, et haluiskaan parempaa
sillä ei anneta tunnolle peittoo
-hätki, ees mieleltä arempaa.

Omatkaan työstelyt hetkin ei maita
nihkeät ladut on pahasta
syksyises hämäräs, sillensa laita
ei edes innostuis rahasta.
Luovia taukoja, aatostensuunnal
voimien reservei varata
takkinsakääntäen linjojenmuunnal
kohti tuot parempaa karata.

Elämä valuksii iltaansa kohti
lähespä melkein jo muistista
selviymistarinaa huomesta pohti
tupansaperällä, kuistista.
Jaksaisi yrittää ymmärtää toisii
heidänkin kannaltaan aatella
pyyteiltä vajaana öitänsä koisii
merkkejään kohdille saatella.


20021025 Yleinen massaisuus...

Huvi ja hyöty, ne ihmisten parhaat
jatkuvas olemain juoksussa
kymmenet vuodet tääl nyykytät, harhaat
innoinpaa raikkaassa tuoksussa.
Metsissä samonta, rantojen laulu
evästä uusille vuosille
luonto on reippaajal soreinen taulu
altistu ihmeessä kuosille.

Viinat ja huurteiset, hitoille viskaa
porukoil turha on alistuu
lähteisel vedellä kupuais riskaa
terveisiin tottumiin, halistuu.
Yleinen massaisuus useinkin sairast
etenkin tuolilla lässääjäin
haeppa hyötysi, mäeltä, kairast
oletkin nipussa kässääjäin.

Mukava silloin on juoskella, pötkii
välkkeisten vesien äärillä
sisuskinkalut ne kivasti hötkii
joustavantuntua säärillä.
Kelpaa siin rentona illalla olla
mukavain metkojen parissa
autmaatist viisaantuu oikeaks holla
tunnit kun huideltu, varissa.


20021025 Tsot Tsot...

Ulkoinen haitta voi lannistaa mieltä
tullessaan pitkänä jonona sieltä
ensin se ällistää oudollaan
painajaismaisella noudollaan.
Ikkunanäkymäs vaikutus tuntuu
kokoisel sektoril, vedä ei huntuu
tuo ala pakko siis estellä
jälkeen saa sopuisast kestellä.

Räikeät värit, tai liikkuva häily
noihin ei jokainen mielisti päily
etenkin iäkäs vastustaa
yleisen käsitteen mukaans saa.
Neuvoa ajoissa tuollaisist pitää
ettei ees marmatust ehtisi itää
vaikka ois omalla tontilla
naapuriinpäin, miksi rontilla.

Olkohan tarvetta, - tässä sen tiedän
itseni lailla vaan toimia siedän
kiukkuisel pyllistän pimeän
saamarinsorttiseks, nimeän.
-Tsot Tsot nyt ylpeä, - aattele vähän
kuka on johtanut toimintaan tähän
miettisit motiiveis juuria
etkä ain haaveilis suuria.

Pentti Pohjola 20021025 (20021025) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu