20021022 Arjen avaimilla


20021022 Minä en osaa...

Kunpa sit jaksaisi sarkaansa tonkii
vähäiset plussansa tarkasti onkii
ei tulis tukkoista tutinaa
riivatun ärheetä sutinaa.
Minä en osaa, ja kukaan ei ohjaa
olemanpurtilo väkiste pohjaa
vaikka kuin haapuilis käsillä
toivoton ilmehän pläsillä.

Yritä ihmeessä linjaasi muuttaa
kapea pyrintä pikehen juuttaa
lähtisit, etsisit, hyppisit
valoisat tarjotut nyppisit.
Turhia luuloja, pärstä on rosta
hitoinkaan kiintymyst tällä ei osta
kukaan ei mieli ees tavata
yhteen siis suuntahan ravata.

Orvonkin pakko on mielimii hakee
riimienteko näin ehdoitta sakee
jotenkin itseensä purkailla
eikä vain kiukussaan turkailla.
Hyötyy ei siitä, - ees pitäiskö löytää
sekunnis omaansa vähäänsä töytää
kipinöi tässäkin sinkoilee
niukkiins kun pollassaan linkoilee.


20021022 Mielisi takaisin...

Arki kun tarjoaa puisevansorttii
rynkyillään joutessaan riimeilynporttii
unehtuu ankeat aatokset
lievääntyy kiusojen saatokset.
Oikein jos jurppii, ei nämäkään auta
siinä on kohdalla ilolla hauta
kun tuossa kiukussaan tärisee
partahan moisessa pärisee.

Mielisi takaisin sanotut sanat
ennen ois pitänyt sulkea hanat
vahinko ehti jo tapahtuu
tuskin siit ikinä vapahtuu.
Joskus taas rauhaista, ärsyt ei kimpus
silloin ehk ahnaasti hampaineen limpus
vyötärö venyy ja pullistuu
kiloista silmät siin mullistuu.

Hitsi kun jaksaisi estyä ahmilt
turpaansa mättämät, täytiselt lahmilt
Ohenis varmasti kummusta
mikä nyt mallailee rummusta.
Pieni on ihminen, tapojaan muuttaan
heiniensyöntiä, käsitteeks luuttaan
kännyt täs helposti pystyssä
vanhuudentutinaa rystyssä.


20021022 Mistäpä jyristyst...

Kirjaamistarve on vanhalla suuri
edessä uhkaamas unhotteenmuuri
jotain jos paperil laitettu
se hetki käänteelle taitettu.
Mistäpä jyristyst ukkona hakee
ei ole tuntema sillailla sakee
yksin kun elellä yrittää
arkiseen pelkästi pyrittää.

Oishan tuost muusasta tuntemisapuu
silloin ei nollilta yksistään hapuu
laittaisi räiskien valolle
uusia yritteit alolle.
Uppoisi syvemmäl ihmisen mieleen
hakis ehk piikkejä, johti jotk pieleen
eläen tulemmin kokemat
viskaten sivuhun hokemat.

Eipä oo muusaa, nyt yksin vaan kulkee
kokemankansia, aukoo ja sulkee
tarpeetont, sitä kyl tarjolla
puoliksi mennään näin varjolla.
Yhtmittahapua tietysti jatkaa
niissäpä puitteissa, kun sitä matkaa
helmet kyl hukkuneet silmistä
lopuimmat metrit täst filmistä.


20021022 Tuossahan soljumme...

Elämänongelmat päiviä varjoo
pitkä kun matka jo kuljettu
tietysti hyviikin säikeitä tarjoo
mikään ei ulos tuost suljettu.
Suuria tunteita, vähiä tietteit
ihan kaik löytyvi repusta
hellänkinmakuisii olemanvietteit
jokaisest, pimusta, hepusta.

Tuossahan soljumme köllöillen kivast
erikoislaatua etsien
mistäpä milloinkin nykien rivast
arkaista henkeä metsien.
Kaukana monet kyl tulostensuurist
luovutuspuoltakin aatellen
ylitse kapuillen esteistenmuurist
herätteit tuloksiin saatellen.

Vuotettais yhäkin oikeaa kohtaa
ounaste joskus siit heräilee
katsottais myöhemmin, mihin se johtaa
nöyräst kun taitoa peräilee.
Huilataan häpeistä, väsymänmyötä
siinä on silakkaa syödäkses
vaaditaan toki tuot perustustyötä
kärpäset laudalta lyödäkses.


20021022 Perusta alkanee...

Kyllähän turhista ihminen suuttuu
ellei oo ennalta varuilla
synkeänmustaksi maailma muuttuu
ajatus ärjeltää karuilla.
Silloin jo viimeistään herätä pitää
anteeksipyyntöä aaatella
ituja onnesta luullusti itää
toimia toisiksi saatella.

Hermojenhallintaa pakko on oppii
ettei viel enemmän mutkalla
useista kelvoista napaten koppii
ohjaust vaistoisten tutkalla.
Perusta alkanee konstilla kestää
suoperä valua vedestä
lisäisii horjahtei huomisis estää
kivemman löytävi edestä.

Yhä silt tietoa tankaten nuppiin
poikkeillen päteväin jutuilla
tuollailla punnukset vaakaiseen kuppiin
hymyi ehk tulevi tutuilla.
Vilkkaastiliikkuen sammal ei yllä
ihohon tekemään hometta
sairaitkin hetkiä osaksi kyllä
ennekuin puhtaana ometta.

Pentti Pohjola 20021022 (20021022) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu