20021021 Anteeksi piikkiset


20021021 Haitoista ohi...

Kadunhan kipeitä, joista täs skriivaan
missä nuo välitkin merkitty
toiminta perustuu, ärsytteenhiivaan
ristriidan kulhost kun lerkitty.
Juttu mist messuan, ulkoista sorttii
omii vain näkymii mallailen
eihän täs oikeut lonksuilla porttii
tyhmyyttäin tukalis kallailen.

Lopettaa tällaisen nyt jopa aion
vaahto siin kitkeränmakuista
iloisen esihin vaihteeksi taion
äijäst se, yhteisenhakuista.
Mulla on mielessä ajoittain ryppyi
siirtäen vieterin asetteit
kaikki se tällainen bencittää hyppyi
olo vaik kaipaisi tasetteit.

Anteeks siis suokaa nää kirjatut sanat
erheitten hetteiköis huiskinnat
luulen et sulkeilen sellaisten hanat
vähentäin muunkin tuon tuiskinnan.
Nettiin kyl riimini valkkaamat laitan
älkääpä ottako todesta
sisäistä kipuain keinolla taitan
haavaumii syntynyt, podesta.


20021021 Edellistä aiempia...

Vanhana sietoisuus niukkenee yhä
kulunkinpäällä, tai levossa
etenkin raskasta viettää on pyhä
ylistä mälsyyttä hevossa.
Toiset kun laukkaavat yhelmäst kyläs
itse vain uunilla pötköttää
kokee siin olevans täytises hyläs
kupooli tyhjänä rötköttää.

Yhtähän elämänsorttia tämä
käsittäis maalaisel järjellä
riippumat siitä, vaik kehoisest rämä
liikuis ei teräväin kärjellä.
Turpansa tukinta, ensinen ehto
jotta vois kuulua joukkohon
lällyisi lauhemmin olemainkehto
eikä jäis orpona loukkohon.

Kaikkea tällaista nupista tapaa
huudellen leikillään apua
jotenkin perustoilt siltikin vapaa
riittää tuos edelleen hapua.
Onko tää oppimist, vaiko sit toista
luulojens varassa killuilee
vanhuuden haittaisii silti ei poista
kuivemmal kurast vaik hilluilee.


20021021 Ihan jo itsessään...

Huonoja hermoja vähät jo koittaa
ennenkin tällaista tiedossa
kipinän saatuaan, harmistus voittaa
olemat paineisuus miedossa.
Yhtä vaan rinkiä ajatus kiertää
eikä saa jarruista otetta
maailmank ihme, kun pikkusest hiertää
lisäten liisteriin sotetta.

Ihan jo itsessään ärsytyskohtii
saati sit muualta ujuvat
pöhköisenhölmöjä turhasti pohtii
unehtuu iloisen sujuvat.
Jaksaispa olla kuin vanhemmat jäärät
huipsaten niskasta taakkansa
olemanasenteet ukolla väärät
kantaa saa köyryssä raakkansa.

Tarpeeksijauhaen puulta voi maistaa
moninen mumina mielessä
valoisansuunnalle kirmaten laistaa
ettei se jurninta kielessä.
Asiat näkeekin oikeella taval
kärttymys voidaan siin kuopata
erheetön antamus pyllehtii laval
yhdenkään haittoi ei ruopata.


20021021 Oispa ees pohja...

Kunpa sais kotoisen maiseman pitää
jossa ei rauhoja rikota
värikkäist pyykeistä ärsyket itää
naapurei todel ei nikota.
Ainainen kierto, kuin maapallon rata
entistentilalle uusia
räikeänsorttinen värien data
hankalast nieltävää muusia.

Oispa ees pohja, jost puskia itäis
nyt mitä kallio laanittaa
silloinpa rauhaista helpommin pitäis
jaksaisi leppeää maanittaa.
Toisaalla varmaan ei tikkua ristiin
luonteet ei ikäistä lähenny
vaikka täs menisi kuukaudet mistiin
haittaisten ote ei vähenny.

Pakko siis nöyrtyä pokkaamaan syvään
liittymään ihailujoukkoihin
kitkerää keitosta, matkaa viel hyvään
ennenkuin riemuisiin poukkoihin.
Silti on toiveissa kestävänsauna
ärjyt et pysyisi nahoissa
unhottuis kerralla harmi ja kauna
mielineen etteipä pahoissa.


20021021 Turhista mieli kun...

Yksin ja vanhana, siinä on pulma
kuinkahan löytyisi oikea kulma
ärsykkeet ettei ne vaivaisi
laania hengelleen raivaisi.
Turhista mieli kun ärtyä alkaa
hengessään iskee jo kamaraan jalkaa
aivanko kiusaten toimivat
ukkoa punaisil roimivat.

Monilla itäisen naapurin värit
äijältä ystävä, tunnelman särit
pyykis kun heiluilee naruilla
ollako täytyis täs, - karuilla?
Hurmeenko väriä oloosi mielit
aatteeskopuolesta hankinnois kielit
sitä täs yritän ratkaista
ärhämän sielustain katkaista.

Jokainen päiväkö tällaista juhlaa
lumeavasten kun väreillä suhlaa
piilon ei puolella haittaisi
maisemankatselu maittaisi.
Etpä kait piittailis ohjeista näistä
itu se tullut tein nuorempain päistä
kontrolli hivenen hukassa
räiskeemmät aattelut kukassa.

Pentti Pohjola 20021021 (20021021) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu