Kadunhan kipeitä, joista täs skriivaan missä nuo välitkin merkitty toiminta perustuu, ärsytteenhiivaan ristriidan kulhost kun lerkitty. Juttu mist messuan, ulkoista sorttii omii vain näkymii mallailen eihän täs oikeut lonksuilla porttii tyhmyyttäin tukalis kallailen. Lopettaa tällaisen nyt jopa aion vaahto siin kitkeränmakuista iloisen esihin vaihteeksi taion äijäst se, yhteisenhakuista. Mulla on mielessä ajoittain ryppyi siirtäen vieterin asetteit kaikki se tällainen bencittää hyppyi olo vaik kaipaisi tasetteit. Anteeks siis suokaa nää kirjatut sanat erheitten hetteiköis huiskinnat luulen et sulkeilen sellaisten hanat vähentäin muunkin tuon tuiskinnan. Nettiin kyl riimini valkkaamat laitan älkääpä ottako todesta sisäistä kipuain keinolla taitan haavaumii syntynyt, podesta.
Vanhana sietoisuus niukkenee yhä kulunkinpäällä, tai levossa etenkin raskasta viettää on pyhä ylistä mälsyyttä hevossa. Toiset kun laukkaavat yhelmäst kyläs itse vain uunilla pötköttää kokee siin olevans täytises hyläs kupooli tyhjänä rötköttää. Yhtähän elämänsorttia tämä käsittäis maalaisel järjellä riippumat siitä, vaik kehoisest rämä liikuis ei teräväin kärjellä. Turpansa tukinta, ensinen ehto jotta vois kuulua joukkohon lällyisi lauhemmin olemainkehto eikä jäis orpona loukkohon. Kaikkea tällaista nupista tapaa huudellen leikillään apua jotenkin perustoilt siltikin vapaa riittää tuos edelleen hapua. Onko tää oppimist, vaiko sit toista luulojens varassa killuilee vanhuuden haittaisii silti ei poista kuivemmal kurast vaik hilluilee.
Huonoja hermoja vähät jo koittaa ennenkin tällaista tiedossa kipinän saatuaan, harmistus voittaa olemat paineisuus miedossa. Yhtä vaan rinkiä ajatus kiertää eikä saa jarruista otetta maailmank ihme, kun pikkusest hiertää lisäten liisteriin sotetta. Ihan jo itsessään ärsytyskohtii saati sit muualta ujuvat pöhköisenhölmöjä turhasti pohtii unehtuu iloisen sujuvat. Jaksaispa olla kuin vanhemmat jäärät huipsaten niskasta taakkansa olemanasenteet ukolla väärät kantaa saa köyryssä raakkansa. Tarpeeksijauhaen puulta voi maistaa moninen mumina mielessä valoisansuunnalle kirmaten laistaa ettei se jurninta kielessä. Asiat näkeekin oikeella taval kärttymys voidaan siin kuopata erheetön antamus pyllehtii laval yhdenkään haittoi ei ruopata.
Kunpa sais kotoisen maiseman pitää jossa ei rauhoja rikota värikkäist pyykeistä ärsyket itää naapurei todel ei nikota. Ainainen kierto, kuin maapallon rata entistentilalle uusia räikeänsorttinen värien data hankalast nieltävää muusia. Oispa ees pohja, jost puskia itäis nyt mitä kallio laanittaa silloinpa rauhaista helpommin pitäis jaksaisi leppeää maanittaa. Toisaalla varmaan ei tikkua ristiin luonteet ei ikäistä lähenny vaikka täs menisi kuukaudet mistiin haittaisten ote ei vähenny. Pakko siis nöyrtyä pokkaamaan syvään liittymään ihailujoukkoihin kitkerää keitosta, matkaa viel hyvään ennenkuin riemuisiin poukkoihin. Silti on toiveissa kestävänsauna ärjyt et pysyisi nahoissa unhottuis kerralla harmi ja kauna mielineen etteipä pahoissa.
Yksin ja vanhana, siinä on pulma kuinkahan löytyisi oikea kulma ärsykkeet ettei ne vaivaisi laania hengelleen raivaisi. Turhista mieli kun ärtyä alkaa hengessään iskee jo kamaraan jalkaa aivanko kiusaten toimivat ukkoa punaisil roimivat. Monilla itäisen naapurin värit äijältä ystävä, tunnelman särit pyykis kun heiluilee naruilla ollako täytyis täs, - karuilla? Hurmeenko väriä oloosi mielit aatteeskopuolesta hankinnois kielit sitä täs yritän ratkaista ärhämän sielustain katkaista. Jokainen päiväkö tällaista juhlaa lumeavasten kun väreillä suhlaa piilon ei puolella haittaisi maisemankatselu maittaisi. Etpä kait piittailis ohjeista näistä itu se tullut tein nuorempain päistä kontrolli hivenen hukassa räiskeemmät aattelut kukassa.
Pentti Pohjola 20021021 (20021021) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu