20021020 Tymikästä


20021020 Puoleltaankatsoen...

Itsensähillintä herpoo jos käsist
nurjuushan valtailee reittejä
johan sen paikantaa happamast pläsist
mieles jos ärseitten keittejä.
Oma kyl asenne täällä ei määrää
reteemmät ohjaavat kulkuja
eikä siin todella mitäkään väärää
laittaat vaik paikkoihins sulkuja.

Puoleltaankatsoen ekstralta näyttää
muilta ei neuvoja tarvita
aktiiviolijat keinojaan käyttää
-sivuisil, - meitä ei sarvita!
Hintoja eipähän vanhoista vinkkail
käytännöt modernin mitoissa
entisii polkuja nurjaista linkkail
ryhtisyys kellä jo hitoissa.

Vanhoilla tavoil jo pankrotti eessä
silloinhan oltiin niin arkoja
nytpä on plörinää peräises veessä
löydetty terästen karkoja.
Hyvä on huidella uusilla aatteil
roolinsamäärissä joudella
sossunkin luukkujen arkisil saatteil
eurojennippuja noudella.


20021020 Aika siis ainoa...

Elämä hieroksii haitoilla meitä
jotka tääl kulkevat kapoisii teitä
arkoina jokaisel muutoksel
diaknoos silloinhan puutoksel.
Pienikin juttu tuos ärsyttää alkaa
toisaaltatehtynä ylisenmalkaan
ikkunanäkymäst hoksattu
kallohon okaana poksattu.

Aika siin ainoa kohennusmitta
lakkais et viuhumast ärseänvitta
hyväksyin olevat asiat
puhtaaksipestyinä rasiat.
Morruil ei yhteisös puoltoa kerry
itsekin aattelee, terveeksi verry
omassa rinnassa nahina
tuhannensotkuinen kahina.

Raitil jos huutaisi, - toimikaa toisin!
ääliö pahimmast päästähän oisin
nieltävä haitat ne karvoineen
mässäilkööt saattavat arvoineen.
Vanhalle väistäntä helpottaa oloo
lyyhäten hissukseen kotoista koloo
saakohoot perheiset rengata
omilla malleillaan jengata.


20021020 Jospahan vähentäis...

Tuloksenteko on useilla mieles
niinkin, et henkilökohtainen pieles
riitä noil suunnille voimia
parhaalla otteella toimia.
Hermotkin alkaisi prakaamaan tuosta
porkkanainjäljes kun yrittäis juosta
kohta ois muistipuol romuna
aiemmat kurkotteet tomuna.

Jospahan vähentäis äärpäistä kiiret
riittäisi hehkummin harvemmil siiret
nättejä sanontoi laukoen
sieluisii pakettei aukoen.
Oottamal omaansa vuoroa nöyräst
alkain sit kipuilla hiljalleen töyräst
edelteet varmasti paremmat
sakissa seurais myös aremmat.

Kovientulles vois tällailla kestää
isotkin pomppumat, haitoilta estää
takki ei tyhjenis hetkessä
mielekkäänmakua retkessä.
Yksinään iloi ei varmasti tapaa
olemansuunta kyl silloisest vapaa
siihenpä sitten jo pysähtyy
unelmain asteelle lysähtyy.


20021020 Yksinäänollessa...

Ihmisen sisin on keskeisenpiste
etenkin horjuttaa, juttujenmiste
saamatta tahtoaan esille
mielensäkauneinta vesille.
Aina on linjoja, joihin ei haluu
kivojenkartanoil intoista paluu
hengen mis heimoisii kasassa
vaterin pysyissä tasassa.

Yksinäänollessa venyttyy aika
sehän on sama kun laimentuis taika
nallina istuksii kivellä
tuntoo ei sekunttii hivellä.
Ryyppäämispakko jo lähespä maassa
laimeillalotraajilt ovet ne haassa
miten siin ylpeilis seikoilla
joita noil, viinaksiin heikoilla.

Uskostapuhunta, sekään ei sovi
tarjolletuoville osottuu ovi
ei meitä jurreja käännetä
piiskaamannarulkaan säännetä.
Ohessaollen kyl putistaan apui
lähespä jokaisel kaipuittenhapui
ohitse arkisten toimien
ehtyissä kehoisten voimien.


20021020 Toki on monilla...

Kotonaoleval maisema tärkee
vähillä toimillla pystyyt sen särkeen
riiputtain naruil vaik rättejä
olkootkin heleän nättejä.
Aina kun ikkunast ihailla aikoo
jostakin silmä sen lepatteen taikoo
narut on ehdoitta käytössä
liputus juhlaises näytössä.

Pyhii ei haluta niitäkään viettää
tuhannensorttista, juurikin tiettää
hetkeks jos istumaan pysähtyy
maailma siihen se lysähtyy.
Toki on monilla aihetta vitoo
johon ei arkena liikene pitoo
vanhemmat, hetkin ain menossa
lähes juur etuises kenossa.

Nythän vaan aatellaan perheistä piirii
samalla sojolla liehuttain viirii
kunniakysymys, keretä
läheisilt myöntöä heretä.
Etäämmält-tsiikarit, - pysykää matkois!
teidänpä vuoksi ei toiminta katkois
noillapa ohjeilla kuljetaan
haasteistenlipas se suljetaan.

Pentti Pohjola 20021020 (20021020) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu