Itsensähillintä herpoo jos käsist nurjuushan valtailee reittejä johan sen paikantaa happamast pläsist mieles jos ärseitten keittejä. Oma kyl asenne täällä ei määrää reteemmät ohjaavat kulkuja eikä siin todella mitäkään väärää laittaat vaik paikkoihins sulkuja. Puoleltaankatsoen ekstralta näyttää muilta ei neuvoja tarvita aktiiviolijat keinojaan käyttää -sivuisil, - meitä ei sarvita! Hintoja eipähän vanhoista vinkkail käytännöt modernin mitoissa entisii polkuja nurjaista linkkail ryhtisyys kellä jo hitoissa. Vanhoilla tavoil jo pankrotti eessä silloinhan oltiin niin arkoja nytpä on plörinää peräises veessä löydetty terästen karkoja. Hyvä on huidella uusilla aatteil roolinsamäärissä joudella sossunkin luukkujen arkisil saatteil eurojennippuja noudella.
Elämä hieroksii haitoilla meitä jotka tääl kulkevat kapoisii teitä arkoina jokaisel muutoksel diaknoos silloinhan puutoksel. Pienikin juttu tuos ärsyttää alkaa toisaaltatehtynä ylisenmalkaan ikkunanäkymäst hoksattu kallohon okaana poksattu. Aika siin ainoa kohennusmitta lakkais et viuhumast ärseänvitta hyväksyin olevat asiat puhtaaksipestyinä rasiat. Morruil ei yhteisös puoltoa kerry itsekin aattelee, terveeksi verry omassa rinnassa nahina tuhannensotkuinen kahina. Raitil jos huutaisi, - toimikaa toisin! ääliö pahimmast päästähän oisin nieltävä haitat ne karvoineen mässäilkööt saattavat arvoineen. Vanhalle väistäntä helpottaa oloo lyyhäten hissukseen kotoista koloo saakohoot perheiset rengata omilla malleillaan jengata.
Tuloksenteko on useilla mieles niinkin, et henkilökohtainen pieles riitä noil suunnille voimia parhaalla otteella toimia. Hermotkin alkaisi prakaamaan tuosta porkkanainjäljes kun yrittäis juosta kohta ois muistipuol romuna aiemmat kurkotteet tomuna. Jospahan vähentäis äärpäistä kiiret riittäisi hehkummin harvemmil siiret nättejä sanontoi laukoen sieluisii pakettei aukoen. Oottamal omaansa vuoroa nöyräst alkain sit kipuilla hiljalleen töyräst edelteet varmasti paremmat sakissa seurais myös aremmat. Kovientulles vois tällailla kestää isotkin pomppumat, haitoilta estää takki ei tyhjenis hetkessä mielekkäänmakua retkessä. Yksinään iloi ei varmasti tapaa olemansuunta kyl silloisest vapaa siihenpä sitten jo pysähtyy unelmain asteelle lysähtyy.
Ihmisen sisin on keskeisenpiste etenkin horjuttaa, juttujenmiste saamatta tahtoaan esille mielensäkauneinta vesille. Aina on linjoja, joihin ei haluu kivojenkartanoil intoista paluu hengen mis heimoisii kasassa vaterin pysyissä tasassa. Yksinäänollessa venyttyy aika sehän on sama kun laimentuis taika nallina istuksii kivellä tuntoo ei sekunttii hivellä. Ryyppäämispakko jo lähespä maassa laimeillalotraajilt ovet ne haassa miten siin ylpeilis seikoilla joita noil, viinaksiin heikoilla. Uskostapuhunta, sekään ei sovi tarjolletuoville osottuu ovi ei meitä jurreja käännetä piiskaamannarulkaan säännetä. Ohessaollen kyl putistaan apui lähespä jokaisel kaipuittenhapui ohitse arkisten toimien ehtyissä kehoisten voimien.
Kotonaoleval maisema tärkee vähillä toimillla pystyyt sen särkeen riiputtain naruil vaik rättejä olkootkin heleän nättejä. Aina kun ikkunast ihailla aikoo jostakin silmä sen lepatteen taikoo narut on ehdoitta käytössä liputus juhlaises näytössä. Pyhii ei haluta niitäkään viettää tuhannensorttista, juurikin tiettää hetkeks jos istumaan pysähtyy maailma siihen se lysähtyy. Toki on monilla aihetta vitoo johon ei arkena liikene pitoo vanhemmat, hetkin ain menossa lähes juur etuises kenossa. Nythän vaan aatellaan perheistä piirii samalla sojolla liehuttain viirii kunniakysymys, keretä läheisilt myöntöä heretä. Etäämmält-tsiikarit, - pysykää matkois! teidänpä vuoksi ei toiminta katkois noillapa ohjeilla kuljetaan haasteistenlipas se suljetaan.
Pentti Pohjola 20021020 (20021020) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu