Vuosia täs ukko täyttää metusalemilta näyttää seitänkasi, vaikka vasta eipä muistuttele lasta. Työt jo jääneet tekemättä loikoiluihin usein lättä hyvä et ees tällälailla eihän kummempia vailla. Omuuksissaan juurpa viihtyy vähillänsä rauhas hiihtyy ikin ettei tunkuu pariin kulkusuunnat ehtyi kariin Monet ajat sanaa vailla lähistöisten juuri mailla onneton kun taidonlaatu haaveksimis pelkiks kaatu. Kuumotteli joskus mieltä idunalkuu tunki sieltä nyt on ohi sekin huoli vähävähält harmi kuoli. Nauttimista opettelen tuskastusta lopettelen ellen vähihini kaadu elävänä, hengelt maadu.
Kaikenlaista keksii mieli huomenis voi oottaa pieli onneks eipä tuota tiedä lähtehille, sinne viedä. Mukavia vuosii riitost eipä jarrutella kiitost terveentuntuu hippu luona aina ettei päällä kuona. Jonkinlaisii omii esil olematta vaaranvesil rapsima saa hengen hereil et vois päästä liikkeel, kereil. Ulospäin ei vaikutteita isompia laikutteita vanhuudesta kait se johtuu tuottamukset vähist rohtuu. Eväät oli monis jaois pappara ehk, poissa, paois hitsiäkö nuppii vaivais ryteiköitä sielun raivais. Välttämätön täs on saatu mitä hänest, huono laatu sisältöö myös tällä taval kaik ei toisetkaan sil naval.
Kun on vuosii mässäellyt eikä siltkään kässäellyt ohjia jo tarve heittää utopioit arkeens peittää. Aiemmin ol paljon työtä siin ei riittävyyttä myötä tuli keljuiltua ajoin itseisyys jos milloin hajoin. Monenmoista tutkistusta elonpolun mutkistusta riitti toki silloin juuri vastuupuol kun enin, suuri. Pollakopas kuumenteli haittaisiksi ruumenteli nolous sit laittoi toppiin kavennettuun mielenkoppiin. Vanhana täs riitost aikaa entistä kyl joten, haikaa oli iloo, unelmia itsepäässään punelmia. Tässä päiväs tarvii olla mut niin kiikkeränä jolla ulapoitten taakse sihti löysäytyis et nurjanpihti.
Joskus on niin toimist poikki tekemien ohi loikki eikä silti löydä rauhaa jotain mielenseudus jauhaa. Voittoja sun tappioita alistumain rappioita pakkokin on punnitella katumuksis nunnitella. Ympäril kyl pelkkää hyvää tarkentaa ois voinut jyvää hutilaakei silti tuli oientumat tuohon suli. Nyt on ladut levehinä saantopuolet kevehinä nollamäärii raahaillessa tontillansa kaahaillessa. Monasti on linjat tukos hämmentymää riittää ukos peru-askelihin mennen kaihoillen,kut oli ennen. Lievästsanoin, ruuhi pohjas hitsiköhän tuota ohjas ettei vaan ois omat näpit jotka kiersi lukkoon säpit.
Riimivimmaa riittää mulla siksi annan solken tulla tyhjistäkin määrä karttuu isompia syyt ei varttuu. Jotakin on pakko puuhail vaikka ihan itsel nuuhail eritellen suuret sotkut mitkä niinkuin, aasinpotkut. Omavähyys johti harhaan kadotutti hengenparhaan sitäpä täs tutkistelen jälkiäni kutkistelen. Laiskuusko se tähän johti hitsiäkhän silloin pohti vireys kait etäämmällä umpisyynsä, juurko tällä. Kiusoi kyllä turha kantaa paikoissansa vanhoin antaa niille ei vois tipantippaa lähtöviival aina vippaa. Tarpeetontko hömpötystä suurenteluin pömpötystä jotenkin vaan liikaa mutkii intoisest siks kasaa tutkii.
Pentti Pohjola 20021017 (20021017) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu