20021017 Vuosipykälä


20021017 Hiljaisuudes juurpa...

Vuosia täs ukko täyttää
metusalemilta näyttää
seitänkasi, vaikka vasta
eipä muistuttele lasta.
Työt jo jääneet tekemättä
loikoiluihin usein lättä
hyvä et ees tällälailla
eihän kummempia vailla.

Omuuksissaan juurpa viihtyy
vähillänsä rauhas hiihtyy
ikin ettei tunkuu pariin
kulkusuunnat ehtyi kariin
Monet ajat sanaa vailla
lähistöisten juuri mailla
onneton kun taidonlaatu
haaveksimis pelkiks kaatu.

Kuumotteli joskus mieltä
idunalkuu tunki sieltä
nyt on ohi sekin huoli
vähävähält harmi kuoli.
Nauttimista opettelen
tuskastusta lopettelen
ellen vähihini kaadu
elävänä, hengelt maadu.


20021017 Jostakin näit...

Kaikenlaista keksii mieli
huomenis voi oottaa pieli
onneks eipä tuota tiedä
lähtehille, sinne viedä.
Mukavia vuosii riitost
eipä jarrutella kiitost
terveentuntuu hippu luona
aina ettei päällä kuona.

Jonkinlaisii omii esil
olematta vaaranvesil
rapsima saa hengen hereil
et vois päästä liikkeel, kereil.
Ulospäin ei vaikutteita
isompia laikutteita
vanhuudesta kait se johtuu
tuottamukset vähist rohtuu.

Eväät oli monis jaois
pappara ehk, poissa, paois
hitsiäkö nuppii vaivais
ryteiköitä sielun raivais.
Välttämätön täs on saatu
mitä hänest, huono laatu
sisältöö myös tällä taval
kaik ei toisetkaan sil naval.


20021017 Pollankopas...

Kun on vuosii mässäellyt
eikä siltkään kässäellyt
ohjia jo tarve heittää
utopioit arkeens peittää.
Aiemmin ol paljon työtä
siin ei riittävyyttä myötä
tuli keljuiltua ajoin
itseisyys jos milloin hajoin.

Monenmoista tutkistusta
elonpolun mutkistusta
riitti toki silloin juuri
vastuupuol kun enin, suuri.
Pollakopas kuumenteli
haittaisiksi ruumenteli
nolous sit laittoi toppiin
kavennettuun mielenkoppiin.

Vanhana täs riitost aikaa
entistä kyl joten, haikaa
oli iloo, unelmia
itsepäässään punelmia.
Tässä päiväs tarvii olla
mut niin kiikkeränä jolla
ulapoitten taakse sihti
löysäytyis et nurjanpihti.


20021017 Ympärillä pelkkää...

Joskus on niin toimist poikki
tekemien ohi loikki
eikä silti löydä rauhaa
jotain mielenseudus jauhaa.
Voittoja sun tappioita
alistumain rappioita
pakkokin on punnitella
katumuksis nunnitella.

Ympäril kyl pelkkää hyvää
tarkentaa ois voinut jyvää
hutilaakei silti tuli
oientumat tuohon suli.
Nyt on ladut levehinä
saantopuolet kevehinä
nollamäärii raahaillessa
tontillansa kaahaillessa.

Monasti on linjat tukos
hämmentymää riittää ukos
peru-askelihin mennen
kaihoillen,kut oli ennen.
Lievästsanoin, ruuhi pohjas
hitsiköhän tuota ohjas
ettei vaan ois omat näpit
jotka kiersi lukkoon säpit.


20021017 Omavähyys...

Riimivimmaa riittää mulla
siksi annan solken tulla
tyhjistäkin määrä karttuu
isompia syyt ei varttuu.
Jotakin on pakko puuhail
vaikka ihan itsel nuuhail
eritellen suuret sotkut
mitkä niinkuin, aasinpotkut.

Omavähyys johti harhaan
kadotutti hengenparhaan
sitäpä täs tutkistelen
jälkiäni kutkistelen.
Laiskuusko se tähän johti
hitsiäkhän silloin pohti
vireys kait etäämmällä
umpisyynsä, juurko tällä.

Kiusoi kyllä turha kantaa
paikoissansa vanhoin antaa
niille ei vois tipantippaa
lähtöviival aina vippaa.
Tarpeetontko hömpötystä
suurenteluin pömpötystä
jotenkin vaan liikaa mutkii
intoisest siks kasaa tutkii.

Pentti Pohjola 20021017 (20021017) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu