20021015 Vänkyröitä


20021015 En ole osannut...

Vuosienpitkin näit riimejä väännän
olemanlehtiä toisiksi käännän
siispä se ehdotont huvia
vilkastaa henkistenkuvia.
Yhtä kun pötkyä elämänmeno
suurelta osalta, lojuinen keno
mitenpä haitoistaan eroais
taatusti jotenkin veroais.

En ole osannut runoja rustail
kronikkaluontoisii pelkästi mustail
niissäkin luullust vain kehykset
uinuvis marhaavat, ehykset.
Maalaista olentaa raamitan vähän
toki ei evääni piisaile tähän
sentähden sekavaa rytöä
vähäistä kipinäin kytöä.

Saantoni toki on pelkkää tät määrää
laatuista sisältöö, etevät häärää
ukko vaan haluaa leikkiä
olojentotisel, meikkiä.
Kiitoksensanoja ylhäälle viskaan
tuoltahan pienoiset murusein kiskaan
osaama rajattu laadulta
välttyy silt, henkiselt kaadulta.


20021015 Ihan kuin olisi...

Syhverönnyhverö, sehän täs olen
itseä haittaisest varpaillein polen
luulojen alla kun astelen
tyynyäin kosteilla kastelen.
Virheitä, virheitä, toistensa perään
yhäkin reppuuni jatkuvast kerään
ohjakset puuttuvat hevolta
maistu ei unikaan levolta.

Ihan kuin olisi sumussa yhä
eikäpä itseään hereille nyhä
oonko ees syntynyt todella
tyhjist kun raiskainen podella.
Juuri tää jankkaus monia jurppii
äijä kun nurkissaan pelkästi lurppii
arvotont rojua työntäen
virheensä suureksi myöntäen.

Onhan myös kivaa, siis sitäkin sorttii
usein vaik lonksailee harmienporttii
leikiksi kiemurat tarkoitan
haittoi näin kupeilta karkoitan.
Päältä oon ilkeännäköinen tyyppi
joka muk haittojen sammiost ryyppi
toiset mul perimmät aatokset
lähespä ihantein, saatokset.


20021015 Huomioonottoja...

Toisien moitinta madaltaa aina
siitäpä sääntö, jok nuppiisi paina
kun se on ehdoitta muistissa
olettais, vikaa ei luistissa.
Pienellä mielellä tuollaiseks hoituu
jatkuvin kiusoina läheisil koituu
ellei oo järkeä rinnassa
sietävyysolete, hinnassa.

Ajatus-ansioi turha on laskee
ihan ois lohdutont nokista kaskee
yhteisel hyväl vain perillä
lullitaan elämän merillä.
Huomioon-ottoja, tässä ja heti
siinä on kelpoisel pehmeä peti
ylpeys jarruna kulussa
eipähän meeskellä sulussa.

Mitätön ehkpä, jok tällaisii tuumii
vähäisil eväillä yrittäin kuumii
toki, jos moisesti aattelet
laillasi tietohon saattelet.
Vähistä tässä on leivottu pulla
sellainen käsitys itsellä mulla
jos tuossa hitukin parempaa
enhänpä näytteleis arempaa.


20021015 Tietysti iästä...

Kenellä työtä on ylmäärin niskas
ei niihin housuihin haluais
lotkompi olo jo kiusaisiin viskas
paineitten alaisuus kaluais.
Tietysti iästä jyrkemmin johtuu
saamatta selkoa toimista
omasta rauhasta löytäen lohtuu
hitusen tarttuman voimista.

Nuorilla pullistuu monetkin paikat
että on hyötyä suvulle
ylen silt kiikkerii onnistuslaikat
tummaa voi läikähtää puvulle.
Ronskeja toki ei vastukset murra
silloinhan täytyvi hammasta purra
yhäkin yrittää kiivetä
haristeenkohtia riivetä.

Uho on tervettä nuoruudenvuosis
kukkuroi kertyvi somasti
muutenkin menemä linjakkaankuosis
tulemat, erisenomasti.
Aika kyl tasailee suurimmat nypyt
vaikka viel huomisten takana
lyhenee taatusti,ponnistehypyt
kirjavansorttisna lakana.


20021015 Taipale taittuu...

Itseä toistamal,kukkia vaasiin
eikäpä pelätä, vertautuu aasiin
kullakin ohjakset kourassa
tiettyjen hommien tourassa.
Äläkä erehdy sanomaan, eitä
tuollaiset miettehet järkeväst peitä
voihan myös tsiikata sivusta
etäämmäl käynnistysvivusta.

Moottori hyrrää, vaik hikee ei niskas
yhteinen päättely mahtoiseks kiskas
hoitimet toistensa lomihin
verraten yleisii omihin.
Taipale taittuu, ja reissu se jatkuu
elämän suuntana, uusihin vatkuu
ilman et ryppyjä nutussa
oikeit vaan makuja hutussa.

Erikin suuntaisest monet voi kulkee
ansiokirjansa heikommilt sulkee
oma on särky, se tiedetään
kohdalletulleita siedetään.
Maalaillen mielessä huonehentauluu
hyräillen hiljaisest jotakin lauluu
ettei se tunnelmaa poleta
liikoja itsestä oleta.

Pentti Pohjola 20021015 (20021015) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu