20021010 Peretteitä


20021010 Hyviä päätöksii...

Vuosia tippuilee elämänpiikkiin
monista haitoista joutuilee kiikkiin
niinkuin tuon velttoilun takia
kun ei oo määräävää lakia.
Ehditään vielä, sit päivittäin jankkaa
mälsillä luuloilla henkeään tankkaa
ytimiin pitäisi naulata
syvemmäl sydämeen, paulata.

Hyviä päätöksii tuhansii tehty
kuitenkin todessa savuksi ehty
anteeksi, yritän korjailla
menoja reippailuil sorjailla.
Rasvat ja makkarat, taaksensa jättää
vihreitä rehuja sijalle mättää
talloa pärstäisen aukosta
huulia napsailla haukosta.

Kenel on vyötärö omenanmallis
pelkkiä naatteja ahmia sallis
lanttua, juuresta, rehuja
tuosta sais keholta kehuja.
Mutta kun voimat ne aikoja tiessään
likoili useinkin hämmenteenhiessään
ukko täs jaksa ei ponnistaa
juuri, et nappihin onnistaa.


20021010 Toimistotyössäkin...

Jokainen luotu on tekemään työtä
siinä juur sortissa olemaan myötä
kertyköön hikeä, vaivoja
virkistää taatusti aivoja.
Sitten voi haaltua kaikkisii kremppoi
erisil puolille, moniikin lemppoi
usein jos raskaita rasitteet
hukkuvat säätöjen tasitteet.

Toimistotyössäkin paikat ne jumii
eihänpä yksikään, joustavaa kumii
miten sit virheisis vääntyilee
rajaisis asennois kääntyilee.
Urheiluhenkisyys pohjia vankkii
sehän ois tekijäl, korkoista pankkii
lihakset pysyvät järeinä
kipujentuntemat säreinä.

Punnerteet monetkin sivuhun siirtää
käsiksikäymisen huomiot liirtää
itseistä sähläyst todella
hoksaa vast petissä, podella.
Vimpataan jatkuvast jotenkin kehoo
olkoonpa olemat, hyötynä ehoo
kehtaa jos kävellä jolkuttaa
hitaammin heikkous kolkuttaa.


20021010 Syrjemmäl hitaampaa...

Oikein jos aattelee, ketä tääl palvoo
ylhäinen meitä ehk säälien valvoo
saadaankhan hommia jengoille
esteitä riitosti, tengoille.
Rahanhan perästä monetkin laukkaa
kulttuurikakusta hivenen haukkaa
muu menee killinkein parissa
tai niitten puutteisten, varissa.

Syrjemmäl hitaampaa melu ja melske
kuitenkin kuuluvil joltinen helske
välkymmät tahtoisi äärelle
säihkettä vapaalla, säärelle.
Ahnekin ihminen loppujenlopuks
eikä sit pistetä hymyillen topuks
joitain kyl saattavi sumuttaa
totuutta mielin ei kaikil jaa.

Kaksi on juttua ylitse muiden
mitkä ne hahlottaa väliä puiden
syntymä, kuolema, kyseessä
tuossa noin välissä, nyseessä.
Iloa silmist silt säihkyvää löytää
liiasti harmaaseen arkisuus töytää
etsitään normaaliin portteja
tsiikaamat turhaisii kortteja.


20021010 Avaruus täynnä noit...

Syksy jo vilistää viilehin tuulin
oispa siin ihminen hymyisin huulin
pelkäämät pimeän peikkoja
voi meitä monia heikkoja.
Taivaalla kimmeltää tuhannet tähdet
kunhan vaan pihalle illalla lähdet
ruutusi äärestä könttyät
normaalii vahvemmin hönttyät.

Ilmaista huvii saa nuppiinsa siirtää
maailmankaikkea kohtaansa piirtää
tietojenkirja jo opetti
pankakuks luuleman lopetti.
Avaruus täynnään noit galaksei juuri
ääretön, rajaton, älylle muuri
kannattaa nöyrtyen tsiikata
puserons sisälle viikata.

Mitä me muruset, telluksentöpit
enimmät haaveemme lähespä pöpit
sotkemme yhäkin seutuja
haalaillen vääräisii reutuja.
Näin sitä mukamas, onneensa ohjaa
kompassisuunnatta purtelo pohjaa
vastuittenkantoo ei nimeksi
ryntäilyhalu sen pimeksi.


20021010 Rehtisennöyrästi...

Ihmisiin pitäisi enemmän luottaa
kivoja kokemii toisille tuottaa
sillailla päivä se paistaisi
hetket ne helmiltä maistaisi.
Aina jos jurotaan, tuokin se lähel
vaikka sen toivoisi toiselle tähel
siinä ei seuraisuus ravita
olemaa lujemmaks avita.

Rehtisennöyrästi hyvyyttä hakein
elämän keitos se maistuvan sakein
luottaen vaistoisen vireisiin
joutumat ikuna kireisiin.
Paikataan aikoinaan tullehet rypyt
somasti silittäin oikoisiks nypyt
jopahan jousto saa tilansa
vakaus passelin hilansa.

En kyllä osaa tät selvästi laittaa
keinojenpuutehan jetisyyt haittaa
vanhal kun pollalla poimitaan
määritteit persuksil roimitaan.
Tärkeintä vaan että mieltänsä avaa
aatoksensaroilla valtoimest ravaa
herkkyys ei kokonaan hukassa
kalju vaik läikkyilis tukassa.


20021010 Missukat yleens...

Julkkikset tahtovat itselleen suojaa
välttäen etenkin, mediantuomaa
hiukan kuin sumuisii toimia
vaalentaan näkyvii loimia.
Rahaa keil pursuaa, aviisit herää
omahan massiinsa saantoja kerää
vaikka siin vähän ehk satuttaa
porhoja tarviikin hatuttaa.

Missukat yleens jo esille ryntää
kaikkisen maineisen peltoa kyntää
ettei vaan unohtuis lööpeistä
ol sitten tekoin jop hööpeistä.
Aatteet siis ristissä julkimointiellä
enemmän, vähemmän, puuhakkaal miellä
tunnettuus altistaa osaansa
kilisee hilkkuja posaansa.

Nurkkaansapyrkivii luultavast vähän
sellainen kutina summittuu tähän
onko se oikein vai nurinpäin
moistapa tuumimaan hiljaa jäin.
Lain pitäis olla kyl kaikille reilu
ettei nois laidasta laitahan heilu
elämäs tarvitsee siirtyä
iloisen, kepeesti piirtyä.

Pentti Pohjola 20021010 (20021010) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu