Nyt kyl on syksyisen komeeta aikaa ruskankin värejä heleinä ilmassa muutenkin pohjoisentaikaa lakkapäälaineitten keleinä. Päivän nyt puolella lähespä lämmin hieman tuol vinttiä mittailin omani kierrokset yhäkin kämmin laiskuudenaukkoja kittailin. Kehuivat kesää, et hienointa Suomes aikoihin moista tääl tavattu löhöillä passaili, raukeeta luomes vähäisis rihmoissa ravattu. Toki on monia mieliä tässä suvien vertailuhommissa itse ei tipastkaan käsitteelt ässä jotenkin meeskennät pommissa. Monenpa moista siis vuosienkierto ylös ja alaspäin kulkuja siltikin niukemmal jääneenä hierto tarvikin löytyä sulkuja. Laitetaan perään,- jot kiitosta kamut huolien alle ei hukuta köntytään uusihin ilolla ramut eihän me piestyinä nukuta.
Vaikka on vanha, sit uusia mielii joltisest yritteest päivittäin kielii homees vaik korvat jo oisivat niukemmanlaatuisest soisivat. Turhia toiveita iituaa jonos lyijyisen oloista aistiaa monos raajoja liikuttais natinaa vuosienmääräistä patinaa. Mikronkin etehen useinkin haluu olemantoikko, ei täytisest kaluu eikös se kehitystarvetta pedillä lojost kun harvetta. Elämä soljuaa vanhasta muistist turhaa siin puhua rivakast luistist siltikin onni, kun jaloillaan enempää vähemmän aloillaan. Kiva on mieltänsä juoksuttaa yhä olipa arki, tai suurempkin pyhä lääkettä ykstoikon vaivoihin joutumat täytisiin raivoihin. Iloa löytyy, vaik hiljaisna ollen kuunnellen kavionkapsetta pollen aattelunpuoltahan tarkoitan enintä vähyyttäin karkoitan.
Lokakuun alkua tässä jo huijaa sääkin se hetkittäin toistansa puijaa äsken viel aurinko valasi pilvi tuon etehen palasi. Kohtuiset kelit on olleet ne nykyy viileempään suuntaan jo tietysti pykyy öisin on pakkasen hitua sateest ei vieläkään litua. Pitkään on ollut tuot jonoista poutaa toisaalta moistahan kylläkin joutaa kaivo kun kallioon näivitty haittaisuus tuolsuunnal häivitty. Joillakin poterost pohja se paistaa esteri yhä viel nestettä laistaa ihmeissään kaiveleet korvia rullaamaan ettei saa sorvia. Ilmat on sitä, mit ylhäys antaa sellaista reppua toiveella kantaa välillä heikkoo kyl potuttaa etäämmäl sietäisi totuttaa. Yleisest ottaen vanhalla mallil orpona, entistä nuukemmal sallil aika on sellainen mestari kiemuroit snaijaa ei testari.
Hanurist vanhalle iloa mieleen eten jos kiusaisest luistanut pieleen soreaa peliä soitellen ankeat taaksensa voitellen. Juuri jos omassa sylissä ruttu luoksensa sävelil intoinen kuttu polkan kun tulemaan näpyttää yleisö saattavi läpyttää. Aika väh sortanut komeaa vehjet mikä ol ennen juur täytistä ehjet kaikki ei soinnista tykkäile pelmannin äärellä kykkäile. Nyt ovat sähköiset masinat laval korvia riipovan ulinan taval ruttusen nykijä sivussa vähänkuin estraadeilt hivussa. Soitin ei syntinen itsessään ole jos ei sen käyttäjä tuntoja pole ehkpä pient säröä tarvitaan liikaista imelää harvitaan. Koittakoon hanuril kultainen aika onhan siin ehdoton palkeittentaika tansseissa juuri on omiaan helkkäillen kaihoisii somiaan.
Pentti Pohjola 20021003 (20021003) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu