20021003 Kireitä ja vireitä


20021003 Kehuivat kesää...

Nyt kyl on syksyisen komeeta aikaa
ruskankin värejä heleinä
ilmassa muutenkin pohjoisentaikaa
lakkapäälaineitten keleinä.
Päivän nyt puolella lähespä lämmin
hieman tuol vinttiä mittailin
omani kierrokset yhäkin kämmin
laiskuudenaukkoja kittailin.

Kehuivat kesää, et hienointa Suomes
aikoihin moista tääl tavattu
löhöillä passaili, raukeeta luomes
vähäisis rihmoissa ravattu.
Toki on monia mieliä tässä
suvien vertailuhommissa
itse ei tipastkaan käsitteelt ässä
jotenkin meeskennät pommissa.

Monenpa moista siis vuosienkierto
ylös ja alaspäin kulkuja
siltikin niukemmal jääneenä hierto
tarvikin löytyä sulkuja.
Laitetaan perään,- jot kiitosta kamut
huolien alle ei hukuta
köntytään uusihin ilolla ramut
eihän me piestyinä nukuta.


20021003 Mikronkin etehen...

Vaikka on vanha, sit uusia mielii
joltisest yritteest päivittäin kielii
homees vaik korvat jo oisivat
niukemmanlaatuisest soisivat.
Turhia toiveita iituaa jonos
lyijyisen oloista aistiaa monos
raajoja liikuttais natinaa
vuosienmääräistä patinaa.

Mikronkin etehen useinkin haluu
olemantoikko, ei täytisest kaluu
eikös se kehitystarvetta
pedillä lojost kun harvetta.
Elämä soljuaa vanhasta muistist
turhaa siin puhua rivakast luistist
siltikin onni, kun jaloillaan
enempää vähemmän aloillaan.

Kiva on mieltänsä juoksuttaa yhä
olipa arki, tai suurempkin pyhä
lääkettä ykstoikon vaivoihin
joutumat täytisiin raivoihin.
Iloa löytyy, vaik hiljaisna ollen
kuunnellen kavionkapsetta pollen
aattelunpuoltahan tarkoitan
enintä vähyyttäin karkoitan.


20021003 Kohtuiset kelit...

Lokakuun alkua tässä jo huijaa
sääkin se hetkittäin toistansa puijaa
äsken viel aurinko valasi
pilvi tuon etehen palasi.
Kohtuiset kelit on olleet ne nykyy
viileempään suuntaan jo tietysti pykyy
öisin on pakkasen hitua
sateest ei vieläkään litua.

Pitkään on ollut tuot jonoista poutaa
toisaalta moistahan kylläkin joutaa
kaivo kun kallioon näivitty
haittaisuus tuolsuunnal häivitty.
Joillakin poterost pohja se paistaa
esteri yhä viel nestettä laistaa
ihmeissään kaiveleet korvia
rullaamaan ettei saa sorvia.

Ilmat on sitä, mit ylhäys antaa
sellaista reppua toiveella kantaa
välillä heikkoo kyl potuttaa
etäämmäl sietäisi totuttaa.
Yleisest  ottaen vanhalla mallil
orpona, entistä nuukemmal sallil
aika on sellainen mestari
kiemuroit snaijaa ei testari.


20021003 Sorsittu soitin...

Hanurist vanhalle iloa mieleen
eten jos kiusaisest luistanut pieleen
soreaa peliä soitellen
ankeat taaksensa voitellen.
Juuri jos omassa sylissä ruttu
luoksensa sävelil intoinen kuttu
polkan kun tulemaan näpyttää
yleisö saattavi läpyttää.

Aika väh sortanut komeaa vehjet
mikä ol ennen juur täytistä ehjet
kaikki ei soinnista tykkäile
pelmannin äärellä kykkäile.
Nyt ovat sähköiset masinat laval
korvia riipovan ulinan taval
ruttusen nykijä sivussa
vähänkuin estraadeilt hivussa.

Soitin ei syntinen itsessään ole
jos ei sen käyttäjä tuntoja pole
ehkpä pient säröä tarvitaan
liikaista imelää harvitaan.
Koittakoon hanuril kultainen aika
onhan siin ehdoton palkeittentaika
tansseissa juuri on omiaan
helkkäillen kaihoisii somiaan.

Pentti Pohjola 20021003 (20021003) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu