20020930 Syystuntuja


20020930 Luulo kun oppaaksi...

Kullakin oma on itseinen juttu
mitä ei oivalla vieras, ei tuttu
syömmensä syvimmäs kulmassa
tuli jos aidoimmas hulmassa.
Arki on esteenä, ennen ja tänään
pahempaan joutuisi kränään sun känään
räplääjä puntariin laitettu
haaveilta hoitimet taitettu.

Luulo kun oppaaksi pyytämät tuli
siinä se lum-ukko äkkiä suli
pakki ol onneksi mielessä
jupinanhöpinää kielessä.
Syyttelylinjalle, eikäpä hitois
yhäkin arempaa poluilla vitois
ehk kyllä sirui noist tiputti
äkkii jo piilohon niputti.

En ole mitäkään, sitä vaan jankkaa
omaansa harmaata kulkpeliins tankkaa
luonto kun vetäilee laveril
kehuisko tuollaista kaveril.
Toiset on toimineet, tultu kun tänne
heidän ei syytänsä lerppuva jänne
aika on joltinen laastari
hämyyntyy pahinkin saastari.


20020930 Vääriikin arvioit...

Ihminen jakselee, mitäpä milloin
eikö se normaalii olekin silloin
aina ei tarvitse hymyillä
halu jos nurkissaan lymyillä.
Kireekin mieli on oottamas tuolla
sopuisan palikast aina ei vuolla
nämä kun haitoissa muistelee
takkinsa puhtaammaks puistelee.

Vääriikin arvioit itsestään antaa
syyllistä mieltähän sellaisest kantaa
voimatta vaikuttaa asiaan
tekemät kopsavat rasiaan.
Omasta puutteisest, inho ja huoli
jutussa vaikka siin valompkin puoli
eriseks kukin meist laitettu
siivet ne useesti taitettu.

Elämäneheys kaukana siintää
ponnistustaitokin oikeaan kiintää
haaveita haasioil mätetty
ankein kyl tähteeksi jätetty.
Yhäkin pediltä aamuisin rämpii
keittiöön eväille totutust kämpii
orvon vaik osassa, roolissa
ilonkin kuplia boolissa.


20020930 Maailmanpäivät on...

Yhäkin syytä on tarkkailla muita
ennenkuin astial askeltaa
kastellaank reilusti kuivia suita
vaiko ei tippaakaan liemest saa.
Onni on muual kuin pottuilun kupees
siitähän ura se urkenee
raittiuskäsite toiminnan-rupees
vyyhdiltä antia purkenee.

Maailmanpäivät on vahdittu toisii
onko heil kiireitä hihassa
ehkäpä monetkin pankolla loisii
kuhnaavat tarpeetta pihassa.
Näinhän ei jetisti ikuna olla
melkoisen viistosti vivutaan
ärhäkänterässä pitäen polla
oikeita arvoja sivutaan.

Menneitä päiviä turha on laskee
edestä aarteita vuotellaan
yhä on ryteiköntyylistä kaskee
niistä ehk helmiä suotellaan.
Saa sitä ajatust leikkisän pitää
vuosii vaik kosolti selässä
ottoises maassahan taimia itää
hiivatin vuoksiko pelässä.


20020930 Voi ehk olla...

Syksy saapuu, pimeet illat
haavehiin noih helpost sillat
eikä pakost yrittää
rentomielel pyrittää.
Takana on kuumuus, helle
ilonaihe monil kelle
miten kukin suhtautui
viilenteli, paljon ui.

Nyt viel ester märkää säästää
tuhuna vaan alas päästää
luvassa kyl roimempaa
että varpaat märäks saa.
Voip ehk olla käänös julma
myrskyntuhoist tulla pulma
räimäileekin vaihteeksi
suvensiljat kaihteeksi.

Odotellaan tumput suorin
josko aika näyttää vuorin
herätellen hitaita
kitisyttäin vitaita.
Annettuihin tyytyminen
eikä viimeks hyytyminen
vaik ois raajois sitkasta
nautiskellaan kitkasta.


20020930 Yhteistä matkaa...

Parasta aikaa ei ihmisel tule
ellei hän kiiraksens lävitse kule
on siinä toimia monia
tärkeimmät joukosta lonia.
Sitenkin, että on sumuises yössä
vaistoisenvaraiset ainoostaan vyössä
ei siinä henkselei paukuta
ainakaan valoisint laukuta.

Yhteistä matkaa, ja erossa ollen
totisil leikeille laittaen pollen
koko sen elämän yritteen
syömmensäkokoisen pyritteen.
Torkkumis-ajat vaan juuripa öissä
muunlaisen käytellen hyödyiksi töissä
niissä, mis niska on limassa
etäämmäl kotoo, tai himassa.

Onnetar availee rohkeille portit
jakelee kätehen kelpoiset kortit
moisilla passailee pelailla
hyviä taltehen kelailla.
Ylpeyt pitäen piilossa tuolla
röyhkeenä noloo ois aikanaan kuolla
tasaisest muisto jää somempi
änkeilyn puuttues, omempi.

Pentti Pohjola 20020930 (20020930) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu