Kiusantakkaan lisäin puita ärsyttelee sanoil muita ei oo hoito kontrollissa jonkunmielest sukas pissa. Täthän se on iänkanssa sujumatta vähää tanssa potemiseks lähes aistii olonpuuros ettei maistii. Arkena viel joten pärjää sunnuntait ne harmaal värjää ei oo ketään mielenpöngäks valoisamman, tulonhöngäks. Pakkokin on moiseen suostuu koska vääräl kujal juostuu sulakkeista nallit hitoil ansiosta siispä, vitoil. Uupumuksen rankan lykkää joutoisesta vaikka tykkää liika lepo niinkuin ankkur montunpohjal sortuu vankkur. Syömmensopes, tunnontähet hieman kuni, valonlähet nousuhuumaa hakein sieltä ootrattaissa uusiin mieltä.
Syntisäkil musta mieli kärttyilevä usein kieli toiset lähtee edemmäksi paasaukset, vedemmäksi. Ei tuu olal taputtamaan toisaal rientäät laputtamaan jossa nauru, ilo raikaa höröttelyin meiske kaikaa. Vähän jättäät riepuihinsa hengensukas loiskain pissa löytäköönkin jonkun narun hillitäikseen itkunparun. Mitäs heitti menot luota nykyy riittää eessä suota roskareppu raskas olal lykittynä, moitteenkolal. Tää ei ole pelkkää unta niinkuin menneentalven lunta puikkeilevat tuost ei tiedä kettikaulas, heitä viedä. Orpona kun oloo jatkaa betonmyllyn lailla vatkaa antaen vaan aihioita selettyään, laihioita.
Olennalla pysyy arvot vaikka syrjemmällä tarvot kunnioittain kavereita parhaast välttäin havereita. Uunoiluunkin joskus lipsuu allamielin sieltä hipsuu moka painaa pitkään mieltä kunnes kuluu hiduks sieltä. Itsekkääst jos siispä tsiikaa naapureista varmaan liikaa takanahan supisevat tiukin ilmein jupisevat. Moinen huono, ääntä nostaa kantain pärstänmuotoo rostaa ymmärtäis jo olla hiljaa pajuthan sil tekee siljaa. Näinpähän on pullat uunis kun ei kykyy hikoil duunis riikkikin saa kellot soimaan alakanttisesti voimaan. Oman tilan taatust arvaa kehonhaitat lisää karvaa eikä pistä juttuu plariin vaikka törmäis umpikariin.
Pentti Pohjola 20020929 (20020929) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu