Ihminen syntyy, myös elää ja kuolee aikansa olinpuun kyljestä vuolee hankkien jonkista perhettä salaten uunoista erhettä. Ollaanko koskaan ees ansaittu parast lähteissä kipuumaan neutraalinkarast ylempii hyllyjä täyttämään -min olen meiltä, - sit näyttämään. Joskus voi liittokin karille ajaa kiihkeäntunne et haljuuntuu, - vajaa riitely aamuista antia sysäilyin silmillekantoa. Erehdyin pahasti, sinuun kun miellyin mukavilt kilteiltä hölmyyttäin kiellyin petkaver entinen, - erotaan toisaalla kynsiä terotaan. Heitäkin näkee, jotk hitsautuu yhteen ilolla pakertaat konstinkin lyhteen nauttien jokaisest hetkestä lapsiensaanninkin retkestä. Sinkut tääl oleillaan kakkosen luokas liian kun tylstynyt kärki ol kuokas jututushomma ei sujunut aamori, liiveihin ujunut. Kaikille tarjotaan taitoinsa mukaan tuskinpa osatta ulkopuol kukaan laadun siis luokitus lähteenä mitä meil kullakin tähteenä.
Elon jos olenta tukistaa alkaa vaikea satuttaa lankulle jalkaa moinen on hauskutus koettu -roimemmaks urkenee, - hoettu. Kuitenkin kärry se lähtöisel viival pötyistä puhetta, - tehoa hiival sisin kun velttoa sorttia lakeijat auo ei porttia. Aika on huvennut tuumoihin tuonne saantoja vaivannut epvarma luonne hitsiikös täs enää räpäjän vanhuuden kynsis kun väpäjän. Toisiikin pitäisi huomioon ottaa ylenhän itsekäst, - kaikilta kottaa vastinet pitäisi pungata etäämmäl nurkastaan hungata. Nyt kyllä illassa ollaan jo täällä lähespä rojona, säällä kuin säällä hommia jaksa ei aatella työmaalle kroppaansa saatella. Mieltä tuot yrittää piiskata lentoon siltikin eväkset viisaavat hentoon kuvite kyllä on laukassa purimet tylsinä, haukassa.
Miksikö vastustaa joitakin juttui kun siinä kohteina, läheisii, tuttui ettei voi portteja avata iloisel ilmeellä ravata. Järjellä käsittää, näin pitää olla täysinhän älytönt, asennemolla omuutta tuomariks perätä yhteiseen riemuhun herätä. Valoa täytyisi suunnastaan löytää että sais kattaa tuot avituspöytää kiukku ja kateus metsiä reiluutta sielustaan etsiä. Bodinsapiirissä kipein on tauti menevänroolista silloin ei nauti tuo kyllä todistuu oikeeksi pyöreetä eihän saa soikeeksi. Annetaan löysiä, tuossa on ituu kenen ees kohdassa marttyyrist kituu sellainen rasitus huolella marhates miinusten puolella. Ylempää tulee se täyte ja rauha niukankin kädessä heiluen kauha lieviä jarrulta varvasta mist enää sikiäis, karvasta.
Vanhemmat ihmiset hanurist tykkää nuoriso taasen tuot rokkia lykkää siinä on pasmat ne ristissä käs-käissä kuljenta mistissä. Dallape riipaisi arjesta eroon eikä se laittanut kuuloa veroon nykyisil paukkeil se pilautuu kovin jos lähelle hilautuu. Alkuisist toosist ei möykkää ees tullut myöhemmin keksivät, konstisenhullut ryske ja roimina mylväilee pysyvii haittoja kylväilee. Heilynhän Bili tuo ensinnä äänsi isonveen takana, ruuveja käänsi sitten jo Elviskin perässä Biitlesit tuonnemmin herässä. Ympäri maailmaa alkoivat matkii nurinper-soitannast, lauluineen latkii unohtui Vilit ja Jäppilät tilalle haalsivat, - "räppilät". Ukkona tuollaiseen korva ei totu ihan on etäinen moisella rotu entistä pitäisi nostattaa mouruisil tulkinnoil kostattaa.
Hieman jo esteri tihkua jakaa puserrustyylillä pilvien takaa maankolkka tämä ol suodossa lorotus ettei se vuodossa. Jotenkin syyskuu jo ilmoja viilii tupasenuunista tapailee hiilii mikä se seuruuta lekoista klapien kuivista mekoista. Eletään syksyä riemuisin rinnoin toki kyl ukkona olojen hinnoin askel on lyhennyt todella lonkan kun rikkoa podella. Olankin suunnassa vasemmas kipuu kulkemainlotja silt huomiseen lipuu sanana työ ehk jo pelottaa lamsimanpituus se kelottaa. Miten sit iloisna äijänä taalaa vuosii kun niskahan kohtalo paalaa sängystänousu saa huvittaa jälkeen voi tunnolla kuvittaa. Pelkkä siis elo jo ikäisel riittää muistoja mausteeksi siihen saa liittää kovin nuo tuttuja toimia aattelui persuksil roimia.
Elämänkulku se heikolkin kivaa puuttumat joltakin kantilta ivaa tuo ei saa häiritä menoa ryhditään onneksi tenoa. Suoraan ei paukkuilla lärvihin eestä enemmän huomailee takaisest veestä ympyrä jutuis kun sulkeutuu laimeina rannoille kulkeutuu. Toki kyl syytäkin ohjeita antaa osaamatyhjiön raahaa jos pantaa kiukku et silmiä sokasee kutapa hyvänsä tokasee. Paremmin tahtoisi kivansa löytää kattaen lämmöllä yhteistä pöytää ottaen opiksi notkuista irralleen todella sotkuista. Mitä se haittaa vaik hyvin ei osaa kunhan tuol selkäisel ytimel hosaa jälki voi monia hirvittää selustapuolella irvittää. Varmaan on täälläkin onnella talo henkisenkupeessa pikkunen valo ihan ei pimeessä pökitä omassa surkeessa kökitä.
Pentti Pohjola 20020925 (20020925) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu