20020925 Tasot ja tavarat


20020925 Ollaanko koskaan...

Ihminen syntyy, myös elää ja kuolee
aikansa olinpuun kyljestä vuolee
hankkien jonkista perhettä
salaten uunoista erhettä.

Ollaanko koskaan ees ansaittu parast
lähteissä kipuumaan neutraalinkarast
ylempii hyllyjä täyttämään
-min olen meiltä, - sit näyttämään.

Joskus voi liittokin karille ajaa
kiihkeäntunne et haljuuntuu, - vajaa
riitely aamuista antia
sysäilyin silmillekantoa.

Erehdyin pahasti, sinuun kun miellyin
mukavilt kilteiltä hölmyyttäin kiellyin
petkaver entinen, - erotaan
toisaalla kynsiä terotaan.

Heitäkin näkee, jotk hitsautuu yhteen
ilolla pakertaat konstinkin lyhteen
nauttien jokaisest hetkestä
lapsiensaanninkin retkestä.

Sinkut tääl oleillaan kakkosen luokas
liian kun tylstynyt kärki ol kuokas
jututushomma ei sujunut
aamori, liiveihin ujunut.

Kaikille tarjotaan taitoinsa mukaan
tuskinpa osatta ulkopuol kukaan
laadun siis luokitus lähteenä
mitä meil kullakin tähteenä.


20020925 Toisiikin pitäisi...

Elon jos olenta tukistaa alkaa
vaikea satuttaa lankulle jalkaa
moinen on hauskutus koettu
-roimemmaks urkenee, - hoettu.

Kuitenkin kärry se lähtöisel viival
pötyistä puhetta, - tehoa hiival
sisin kun velttoa sorttia
lakeijat auo ei porttia.

Aika on huvennut tuumoihin tuonne
saantoja vaivannut epvarma luonne
hitsiikös täs enää räpäjän
vanhuuden kynsis kun väpäjän.

Toisiikin pitäisi huomioon ottaa
ylenhän itsekäst, - kaikilta kottaa
vastinet pitäisi pungata
etäämmäl nurkastaan hungata.

Nyt kyllä illassa ollaan jo täällä
lähespä rojona, säällä kuin säällä
hommia jaksa ei aatella
työmaalle kroppaansa saatella.

Mieltä tuot yrittää piiskata lentoon
siltikin eväkset viisaavat hentoon
kuvite kyllä on laukassa
purimet tylsinä, haukassa.


20020925 Annetaan löysiä...

Miksikö vastustaa joitakin juttui
kun siinä kohteina, läheisii, tuttui
ettei voi portteja avata
iloisel ilmeellä ravata.

Järjellä käsittää, näin pitää olla
täysinhän älytönt, asennemolla
omuutta tuomariks perätä
yhteiseen riemuhun herätä.

Valoa täytyisi suunnastaan löytää
että sais kattaa tuot avituspöytää
kiukku ja kateus metsiä
reiluutta sielustaan etsiä.

Bodinsapiirissä kipein on tauti
menevänroolista silloin ei nauti
tuo kyllä todistuu oikeeksi
pyöreetä eihän saa soikeeksi.

Annetaan löysiä, tuossa on ituu
kenen ees kohdassa marttyyrist kituu
sellainen rasitus huolella
marhates miinusten puolella.

Ylempää tulee se täyte ja rauha
niukankin kädessä heiluen kauha
lieviä jarrulta varvasta
mist enää sikiäis, karvasta.


20020925 Alkuisist toosist...

Vanhemmat ihmiset hanurist tykkää
nuoriso taasen tuot rokkia lykkää
siinä on pasmat ne ristissä
käs-käissä kuljenta mistissä.

Dallape riipaisi arjesta eroon
eikä se laittanut kuuloa veroon
nykyisil paukkeil se pilautuu
kovin jos lähelle hilautuu.

Alkuisist toosist ei möykkää ees tullut
myöhemmin keksivät, konstisenhullut
ryske ja roimina mylväilee
pysyvii haittoja kylväilee.

Heilynhän Bili tuo ensinnä äänsi
isonveen takana, ruuveja käänsi
sitten jo Elviskin perässä
Biitlesit tuonnemmin herässä.

Ympäri maailmaa alkoivat matkii
nurinper-soitannast, lauluineen latkii
unohtui Vilit ja Jäppilät
tilalle haalsivat, - "räppilät".

Ukkona tuollaiseen korva ei totu
ihan on etäinen moisella rotu
entistä pitäisi nostattaa
mouruisil tulkinnoil kostattaa.


20020925 Eletään syksyä...

Hieman jo esteri tihkua jakaa
puserrustyylillä pilvien takaa
maankolkka tämä ol suodossa
lorotus ettei se vuodossa.

Jotenkin syyskuu jo ilmoja viilii
tupasenuunista tapailee hiilii
mikä se seuruuta lekoista
klapien kuivista mekoista.

Eletään syksyä riemuisin rinnoin
toki kyl ukkona olojen hinnoin
askel on lyhennyt todella
lonkan kun rikkoa podella.

Olankin suunnassa vasemmas kipuu
kulkemainlotja silt huomiseen lipuu
sanana työ ehk jo pelottaa
lamsimanpituus se kelottaa.

Miten sit iloisna äijänä taalaa
vuosii kun niskahan kohtalo paalaa
sängystänousu saa huvittaa
jälkeen voi tunnolla kuvittaa.

Pelkkä siis elo jo ikäisel riittää
muistoja mausteeksi siihen saa liittää
kovin nuo tuttuja toimia
aattelui persuksil roimia.


20020925 Paremmin tahtoisi...

Elämänkulku se heikolkin kivaa
puuttumat joltakin kantilta ivaa
tuo ei saa häiritä menoa
ryhditään onneksi tenoa.

Suoraan ei paukkuilla lärvihin eestä
enemmän huomailee takaisest veestä
ympyrä jutuis kun sulkeutuu
laimeina rannoille kulkeutuu.

Toki kyl syytäkin ohjeita antaa
osaamatyhjiön raahaa jos pantaa
kiukku et silmiä sokasee
kutapa hyvänsä tokasee.

Paremmin tahtoisi kivansa löytää
kattaen lämmöllä yhteistä pöytää
ottaen opiksi notkuista
irralleen todella sotkuista.

Mitä se haittaa vaik hyvin ei osaa
kunhan tuol selkäisel ytimel hosaa
jälki voi monia hirvittää
selustapuolella irvittää.

Varmaan on täälläkin onnella talo
henkisenkupeessa pikkunen valo
ihan ei pimeessä pökitä
omassa surkeessa kökitä.

Pentti Pohjola 20020925 (20020925) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu