20020920 Ristiinkulkuja


20020920 Suvi ol lämmin...

Kuuhut näin syyskuussa taivaalta paistaa
satuisenhohteest saa iltaisin maistaa
ehkä jo pakkasel siirrossa
lämpimät taakseisiin liirrossa.
Suvi ol lämmin, ja kestoisen kuiva
nurmille, pensaille, todella nuiva
ottaa nyt eroa helteestä
monelle, parhaasta kelteestä.

Näähkänä vanhaa tät jatkuvast piti
asenneärhäkkää paikoittain iti
ester ei hanoja avannut
lorina tienoilla ravannut.
Tuo on nyt ohitse, joutaakin olla
silti ei ehone ukolla holla
pientä ain kitua tiedossa
onneksi enemmän miedossa.

Hieman jo ripsinyt täälläkin vettä
kuivuvil kaivoille oisikin mettä
nämä ei vielä ne riittele
entisentasoihin liittele.
Flunssat on onneksi pysyneet poissa
siinä kyl mielessä rauha tääl koissa
piristyis iloja hoksaamaan
nurjuuttaan taidommin poksaamaan.


20020920 Poppia, rokkia...

Sietämiskykyy vois ihminen nostaa
muutenhan huominen taatusti kostaa
ajoissa joustavanhakua
parantais keitossa makua.
Aatellaan vaikkapa nuorisojuttui
yleensä iäkkääl, lähespä suttui
ellei tuot pipoa viruta
luullust ei ilosta liruta.

Poppia, rokkia, sensuunnan musaa
jota kaik tuutit ne lähespä pusaa
ihan on toista kuin aiemmin
silloinhan soitanta, vaiemmin.
Nykyisis bassot ne julmetust jyskää
eikä nois kitarain laatikois yskää
vonkua taatusti haetaan
sietävää sointia paetaan.

Kanavan vaihtoja telkkaris tarvii
niukentaan rytyisten mölyjen sarvii
-imelyys, sekin ain kiukuttaa
lällärimielel jos tiukuttaa.
Omissa korvissa kylläkin vikaa
eikä siel esteenä taatusti likaa
tarve ehk moitteita perua
rennommaks jotenkin herua.


20020920 Vähän ehk...

Vanhaksipojaksi kuka on luotu
niukasti eineksii etehen tuotu
koreista kukkasist erossa
siitä myös todella verossa.
Eipähän kolise keittiös pannut
raikaile naisien naurusta mannut
ynseä ukko vaan ärisee
karkeesta tienohot tärisee.

Vähän ehk santsattu moitintapuolle
juurikaan totuut ei paiskata tuolle
sinnepäin kyllä on menennät
haaveiksijääneinä enennät.
Mikähän sykkyrä linjoihin tuli
että kaik otannat pelkohon suli
noloa noita kyl myönnellä
yksikseen rattaita työnnellä.

Ei edes kelvannut kenenkään äärel
ristriitaa liiasti, soreasäärel
tuota ei kukaan voi kumota
mörrikkää siedommaks lumota.
Polkua riittänyt vanhuuteen asti
koskahan tulenee stoppi ja rasti
nehän kyl huomisen huolia
aatellaan valoisan puolia.


20020920 Ikääkin istuksii...

Hiljaisenhousuissa aina ei kivaa
jotkut voi paiskella suuntaansa ivaa
töttörönlahjoilla rutailet
väärillä väreillä sutailet.
Eihän tääl jokaisen mieliksi olla
yksi vaan harteilla keikkuilee polla
aikakin rajaisest raksuttaa
parhaita yksilöi jaksuttaa.

Ikääkin istuksii harmiksi saakka
jopahan tuntuvi kypsältä taakka
letkavan lailla siin veneilee
omissa vähis kun meneilee.
Temput kun unohti, haittoja tuli
haaveiksi pelkiksi saamiset suli
näinpä on alaisil oksilla
syynsä myös heikoilla hoksilla..

Olema kiertyili ympyränmuotoon
eikä sit löytänyt tähtyisensuotoon
pylpyrät alkoivat äreillä
hiillostuslisiä päreillä.
Monia säikeit ois pitänyt käyttää
leilinsä raikkaalla vedellä täyttää
ilo et enemmäks ehonnut
haaltojenhakuna tehonnut.


20020920 Totinen totuus...

Haitat ei itkien polulta poistu
ajoissa korjaus, tienoo ei soistu
viisaathan moisen on ällänneet
pisteisen huojuille tällänneet.
Leprakat köpöttää noukkansa suuntaan
entist viel vähäänsä torsommaks muuntaan
neuvo ei uppoile kaalihin
jouduttu sellaiseen vaalihin.

Totinen totuus ei tällailla esil
kunhan vaan leikisti oleillaan vesil
mukava itseensä moittia
arkisenharmaastaan loittia.
Sanoja sotkeillen paperinpintaan
oottamat edes sit, mihinkä hintaan
karuna viistosti vinoilla
hämyiseenhukkuvii pinoilla.

Kunhanpa jotakin joutoa löytää
sillä sit värittää arkisenpöytää
enempään avut ei riittäisi
oletehölmöilyyn liittäisi.
Mutkia toki on tällailla matkas
ilojen kutinan pysyissä hatkas
nöyryys on palkkana parasta
eipähän karata varasta.


20020920 Juuri se sellainen...

Vanhaks kun tulee, niin esit ne muuttuu
kaikkinen kiirunta, sepä se puuttuu
toiset vaik touhuais rivakast
osaa on ottamat hivakast.
Juuri se sellainen katumust lykkää
puuhienkohteesta etäällä kykkää
eipähän persta saa tuolista
runsaampi otto näin huolista.

Naamaansa viitsi ei monille näyttää
häpeä jotenkin paikkoja täyttää
syrjikää ihmistä rauhassa
tekemänvettä ei kauhassa.
Anteeks kyl pyytelen, sepähän sujuu
noloille reiteille juna kun ujuu
mitäpä enemmäst pamuais
vähää viel tähteistä ramuais.

Silti on elämä arvokas potti
kömpelölt vaikka ei sujuiskaan hotti
polkasta toki ees puhetta
läiskäät vaik tuplasti nuhetta.
Hitailla havainnoil maalinsa löytää
esteisiin tarpeeks kun aiemmin töytää
sitten voi mullaksi muuttua
kaikkiseen vähäänsä juuttua.


20020920 Hidasta hosujaa...

Miten ne sillensä päivänsä jakais
että se tuloksen hyötynä takais
useinkin nollassa näppineen
yhtä kuin, enemmät säppineen.
Usee voi luulla, et tuosta vaan lähtee
ottamaan taivaalta kirkkahint tähtee
ryömien palailee pesälle
jäähyväisheippailut kesälle.

Hidasta hosujaa onni ehk suosii
vaikkei ois tavoiltaan miltistä kuosii
puoleensa haalien lantteja
kiristäin konsteilla vantteja.
Niitäkin löytää, ketk tule ei esiin
paiskaa ees mertaansa kotoisiin vesiin
lorvimapuolella laahustaa
vaivaisenoloisest raahustaa.

Joillakin kytkin voi pahasti luistaa
että vaan omansa nimen sen muistaa
unohtuu työt sekä tavarat
olemanasenteet avarat.
Surkeitä tyyppejä yleisest katsoin
pulleanriippuvin ihraisin vatsoin
kunniantunto joilt hukassa
haaveet siin metsäisiin pukassa.





Pentti Pohjola 20020920 (20020920) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu