Kuuhut näin syyskuussa taivaalta paistaa satuisenhohteest saa iltaisin maistaa ehkä jo pakkasel siirrossa lämpimät taakseisiin liirrossa. Suvi ol lämmin, ja kestoisen kuiva nurmille, pensaille, todella nuiva ottaa nyt eroa helteestä monelle, parhaasta kelteestä. Näähkänä vanhaa tät jatkuvast piti asenneärhäkkää paikoittain iti ester ei hanoja avannut lorina tienoilla ravannut. Tuo on nyt ohitse, joutaakin olla silti ei ehone ukolla holla pientä ain kitua tiedossa onneksi enemmän miedossa. Hieman jo ripsinyt täälläkin vettä kuivuvil kaivoille oisikin mettä nämä ei vielä ne riittele entisentasoihin liittele. Flunssat on onneksi pysyneet poissa siinä kyl mielessä rauha tääl koissa piristyis iloja hoksaamaan nurjuuttaan taidommin poksaamaan.
Sietämiskykyy vois ihminen nostaa muutenhan huominen taatusti kostaa ajoissa joustavanhakua parantais keitossa makua. Aatellaan vaikkapa nuorisojuttui yleensä iäkkääl, lähespä suttui ellei tuot pipoa viruta luullust ei ilosta liruta. Poppia, rokkia, sensuunnan musaa jota kaik tuutit ne lähespä pusaa ihan on toista kuin aiemmin silloinhan soitanta, vaiemmin. Nykyisis bassot ne julmetust jyskää eikä nois kitarain laatikois yskää vonkua taatusti haetaan sietävää sointia paetaan. Kanavan vaihtoja telkkaris tarvii niukentaan rytyisten mölyjen sarvii -imelyys, sekin ain kiukuttaa lällärimielel jos tiukuttaa. Omissa korvissa kylläkin vikaa eikä siel esteenä taatusti likaa tarve ehk moitteita perua rennommaks jotenkin herua.
Vanhaksipojaksi kuka on luotu niukasti eineksii etehen tuotu koreista kukkasist erossa siitä myös todella verossa. Eipähän kolise keittiös pannut raikaile naisien naurusta mannut ynseä ukko vaan ärisee karkeesta tienohot tärisee. Vähän ehk santsattu moitintapuolle juurikaan totuut ei paiskata tuolle sinnepäin kyllä on menennät haaveiksijääneinä enennät. Mikähän sykkyrä linjoihin tuli että kaik otannat pelkohon suli noloa noita kyl myönnellä yksikseen rattaita työnnellä. Ei edes kelvannut kenenkään äärel ristriitaa liiasti, soreasäärel tuota ei kukaan voi kumota mörrikkää siedommaks lumota. Polkua riittänyt vanhuuteen asti koskahan tulenee stoppi ja rasti nehän kyl huomisen huolia aatellaan valoisan puolia.
Hiljaisenhousuissa aina ei kivaa jotkut voi paiskella suuntaansa ivaa töttörönlahjoilla rutailet väärillä väreillä sutailet. Eihän tääl jokaisen mieliksi olla yksi vaan harteilla keikkuilee polla aikakin rajaisest raksuttaa parhaita yksilöi jaksuttaa. Ikääkin istuksii harmiksi saakka jopahan tuntuvi kypsältä taakka letkavan lailla siin veneilee omissa vähis kun meneilee. Temput kun unohti, haittoja tuli haaveiksi pelkiksi saamiset suli näinpä on alaisil oksilla syynsä myös heikoilla hoksilla.. Olema kiertyili ympyränmuotoon eikä sit löytänyt tähtyisensuotoon pylpyrät alkoivat äreillä hiillostuslisiä päreillä. Monia säikeit ois pitänyt käyttää leilinsä raikkaalla vedellä täyttää ilo et enemmäks ehonnut haaltojenhakuna tehonnut.
Haitat ei itkien polulta poistu ajoissa korjaus, tienoo ei soistu viisaathan moisen on ällänneet pisteisen huojuille tällänneet. Leprakat köpöttää noukkansa suuntaan entist viel vähäänsä torsommaks muuntaan neuvo ei uppoile kaalihin jouduttu sellaiseen vaalihin. Totinen totuus ei tällailla esil kunhan vaan leikisti oleillaan vesil mukava itseensä moittia arkisenharmaastaan loittia. Sanoja sotkeillen paperinpintaan oottamat edes sit, mihinkä hintaan karuna viistosti vinoilla hämyiseenhukkuvii pinoilla. Kunhanpa jotakin joutoa löytää sillä sit värittää arkisenpöytää enempään avut ei riittäisi oletehölmöilyyn liittäisi. Mutkia toki on tällailla matkas ilojen kutinan pysyissä hatkas nöyryys on palkkana parasta eipähän karata varasta.
Vanhaks kun tulee, niin esit ne muuttuu kaikkinen kiirunta, sepä se puuttuu toiset vaik touhuais rivakast osaa on ottamat hivakast. Juuri se sellainen katumust lykkää puuhienkohteesta etäällä kykkää eipähän persta saa tuolista runsaampi otto näin huolista. Naamaansa viitsi ei monille näyttää häpeä jotenkin paikkoja täyttää syrjikää ihmistä rauhassa tekemänvettä ei kauhassa. Anteeks kyl pyytelen, sepähän sujuu noloille reiteille juna kun ujuu mitäpä enemmäst pamuais vähää viel tähteistä ramuais. Silti on elämä arvokas potti kömpelölt vaikka ei sujuiskaan hotti polkasta toki ees puhetta läiskäät vaik tuplasti nuhetta. Hitailla havainnoil maalinsa löytää esteisiin tarpeeks kun aiemmin töytää sitten voi mullaksi muuttua kaikkiseen vähäänsä juuttua.
Miten ne sillensä päivänsä jakais että se tuloksen hyötynä takais useinkin nollassa näppineen yhtä kuin, enemmät säppineen. Usee voi luulla, et tuosta vaan lähtee ottamaan taivaalta kirkkahint tähtee ryömien palailee pesälle jäähyväisheippailut kesälle. Hidasta hosujaa onni ehk suosii vaikkei ois tavoiltaan miltistä kuosii puoleensa haalien lantteja kiristäin konsteilla vantteja. Niitäkin löytää, ketk tule ei esiin paiskaa ees mertaansa kotoisiin vesiin lorvimapuolella laahustaa vaivaisenoloisest raahustaa. Joillakin kytkin voi pahasti luistaa että vaan omansa nimen sen muistaa unohtuu työt sekä tavarat olemanasenteet avarat. Surkeitä tyyppejä yleisest katsoin pulleanriippuvin ihraisin vatsoin kunniantunto joilt hukassa haaveet siin metsäisiin pukassa.
Pentti Pohjola 20020920 (20020920) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu