20020919 Syysniprejä


20020919 Vähäkin vängerrys...

Kipujen siedäntä raskasta työtä
eten jos häiritsee lepoista yötä
siinä saa kylkeä käännellä
asentoo uudeksi väännellä.
Tohtorin luokse ehk äkkiä ajaa
normaaliolentaa liiast jos rajaa
hakemaan poistoa pulasta
löytääkseen iloa sulasta.

Vähäkin vängerrys muuriksi muuttuu
tuota jos seuraamaan kiusana juuttuu
puikkokin ihossa sapettaa
ettei voi riemulla hapettaa.
Niveltenkulut on vuosientuomaa
sinne kun päästään, sen väkiste huomaa
rasitusvammakskin olettaa
tutkintapaikalle polettaa.

Usein ei löydy sit aiheisenantoo
ihan siis orpona fölissäänkantoo
urputtajaksi näis leimataan
omii kun ehyyksii reimataan.
Henkisen vieterin pitäisi kestää
yl-lyönnit kaikessa tietoisest estää
moisen jos taidon sen omaisi
yhteistkin eloa somaisi.


20020919 Pienestä paaperost...

Omia entisii polkuja miettii
vuosienvarrella, mitä ol tiettii
siellä saa maalaillen kulkea
luukkuja availla, sulkea.
Pienestä paaperost alkaa jo muistaa
kunhan sielt entisten pussukast puistaa
ilolla enemmän lellitti
harmit nuo nopeast hellitti.

Äiti kun liedellä keittoa vahti
olko se oikea, kypsymäntahti
taikkapa limppuja pyöritti
kaalisii kääryleit nyöritti.
Turvaisaa oloa, sitäpä juuri
kiitoksenmieli näin todella suuri
vaikka ei esille julista
jaksettiin yleisest pulista.

Sitten kun vuosienmäärä se eni
paikoittain jotenkin laahuudet teni
uneksui vääriä kohteita
haikaili hölmöikin johteita.
Nyt kyl on elonsa loppuises päässä
sisäinen sähäkkä, huurteessa, jäässä
mitä ees yritteel voittaisi
taatusti lehdellä soittaisi.


20020919 Pomoksipyrintä...

Kuka ei sovellu toisienkanssa
moisessa alkaakin erinen tanssa
vielä jos sukpuoli rajoittaa
yhäkin enemmän vajoittaa.
Uskontopiireissä kuohua näkee
pappien asenteet haittoja käkee
naisia mielitään mollata
tekemät vähemmiks nollata.

Samat kyl sävelet yleenskin haittaa
omat jos pyrkimät edelle laittaa
äkkiä rattaissa rutisee
heikomman helmat siin tutisee.
Pomoksipyrintä mannalle maistaa
itseisennostanta lävitse paistaa
vähiltä korvat ain suljetaan
jäärästi jäykkänä kuljetaan.

Miten ois luontevaa iloisna olla
lempeitä suunnitteit värkkäillä polla
useemman kasa tuos kasvaisi
pyyteetön naakelei rasvaisi.
Kuuluiko jostain et helposti hoituis
pienillä painotteil iloksi koituis
eipä oo arki niin avaraa
tukkona romuista tavaraa.


20020919 Tuota ol eilen...

Jospa ois tietoinen tulevantiestä
äkkiä kaulus se kostuisi hiestä
pelkokin takana kykkäisi
ylmäärin harmia lykkäisi.
Ihan on parasta, edessä siljaa
toivoisi tuonne sit kypsyvää viljaa
henkiseks evääksi laittaisi
nauhan vast myöhemmin taittaisi.

Vähänhän ihminen keinoineen mahtaa
enempää annosta arvaten vahtaa
saadakseen palkkion nöyrästä
kipuillen onnensa töyrästä.
Missä sit aatteleis, nyt minä hyppään
haalien käsille valtaisan ryppään
tyhjiinhän näppinsä satuttaa
koko et meininki hatuttaa.

Pulleronpallerol riitä ei mitään
vanhoja kauhtuneit joutuilee pitään
siinäkin silppua sivussa
näppöset vapajaa vivussa.
Tuota ol eilen, ja sitä nyt jatkaa
elämä yhtähän mutkaista matkaa
hauskaakin joukossa, koetun
paikoin taas virheillä noetun.

Pentti Pohjola 20020919 (20020919) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu