Kipujen siedäntä raskasta työtä eten jos häiritsee lepoista yötä siinä saa kylkeä käännellä asentoo uudeksi väännellä. Tohtorin luokse ehk äkkiä ajaa normaaliolentaa liiast jos rajaa hakemaan poistoa pulasta löytääkseen iloa sulasta. Vähäkin vängerrys muuriksi muuttuu tuota jos seuraamaan kiusana juuttuu puikkokin ihossa sapettaa ettei voi riemulla hapettaa. Niveltenkulut on vuosientuomaa sinne kun päästään, sen väkiste huomaa rasitusvammakskin olettaa tutkintapaikalle polettaa. Usein ei löydy sit aiheisenantoo ihan siis orpona fölissäänkantoo urputtajaksi näis leimataan omii kun ehyyksii reimataan. Henkisen vieterin pitäisi kestää yl-lyönnit kaikessa tietoisest estää moisen jos taidon sen omaisi yhteistkin eloa somaisi.
Omia entisii polkuja miettii vuosienvarrella, mitä ol tiettii siellä saa maalaillen kulkea luukkuja availla, sulkea. Pienestä paaperost alkaa jo muistaa kunhan sielt entisten pussukast puistaa ilolla enemmän lellitti harmit nuo nopeast hellitti. Äiti kun liedellä keittoa vahti olko se oikea, kypsymäntahti taikkapa limppuja pyöritti kaalisii kääryleit nyöritti. Turvaisaa oloa, sitäpä juuri kiitoksenmieli näin todella suuri vaikka ei esille julista jaksettiin yleisest pulista. Sitten kun vuosienmäärä se eni paikoittain jotenkin laahuudet teni uneksui vääriä kohteita haikaili hölmöikin johteita. Nyt kyl on elonsa loppuises päässä sisäinen sähäkkä, huurteessa, jäässä mitä ees yritteel voittaisi taatusti lehdellä soittaisi.
Kuka ei sovellu toisienkanssa moisessa alkaakin erinen tanssa vielä jos sukpuoli rajoittaa yhäkin enemmän vajoittaa. Uskontopiireissä kuohua näkee pappien asenteet haittoja käkee naisia mielitään mollata tekemät vähemmiks nollata. Samat kyl sävelet yleenskin haittaa omat jos pyrkimät edelle laittaa äkkiä rattaissa rutisee heikomman helmat siin tutisee. Pomoksipyrintä mannalle maistaa itseisennostanta lävitse paistaa vähiltä korvat ain suljetaan jäärästi jäykkänä kuljetaan. Miten ois luontevaa iloisna olla lempeitä suunnitteit värkkäillä polla useemman kasa tuos kasvaisi pyyteetön naakelei rasvaisi. Kuuluiko jostain et helposti hoituis pienillä painotteil iloksi koituis eipä oo arki niin avaraa tukkona romuista tavaraa.
Jospa ois tietoinen tulevantiestä äkkiä kaulus se kostuisi hiestä pelkokin takana kykkäisi ylmäärin harmia lykkäisi. Ihan on parasta, edessä siljaa toivoisi tuonne sit kypsyvää viljaa henkiseks evääksi laittaisi nauhan vast myöhemmin taittaisi. Vähänhän ihminen keinoineen mahtaa enempää annosta arvaten vahtaa saadakseen palkkion nöyrästä kipuillen onnensa töyrästä. Missä sit aatteleis, nyt minä hyppään haalien käsille valtaisan ryppään tyhjiinhän näppinsä satuttaa koko et meininki hatuttaa. Pulleronpallerol riitä ei mitään vanhoja kauhtuneit joutuilee pitään siinäkin silppua sivussa näppöset vapajaa vivussa. Tuota ol eilen, ja sitä nyt jatkaa elämä yhtähän mutkaista matkaa hauskaakin joukossa, koetun paikoin taas virheillä noetun.
Pentti Pohjola 20020919 (20020919) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu