20020916 Jonninjoutoa


20020916 Ennen jos pudonnut...

Suuria luuloja pelätä pitää
rikkaisii ruohoja tuollaisist itää
kuvite alkaa siin kuplia
oottelee turhasti, tuplia.
Ennen jos pudonnut mielteittenkaivoon
ylöspäintullessa herännyt raivoon
miksi sit täytyikään söhriä
vajaata mainettaan töhriä.

Luulot kun ottivat käsistä ohjat
jopahan paistoivat teoista pohjat
tohelonkirjat sai kouraansa
ällistyin nuriseen houraansa.
Mitäk muk tuosta, kun ohitse juttu
pesunhan jälkeen taas puhtaana nuttu
kuitenkin naarmutti herkintä
loppui se vähäkin lerkintä.

Jalkapuuntuntuu on yhäti mieles
puheista ripulii kuplehtii kieles
orpuudes ei vaan oo rahkeita
teoiksi muutella jahkeita.
Taakse siis jääneinä todet ja sadut
umpehenluotuina entiset ladut
ikää kyl mielisi riittävän
kertyneist antajaa kiittävän.


20020916 Kovalla yritteel...

Ihminen joka ei porukois pärjää
omansalaiseksi tienootaan värjää
eikä se aina oo mukavaa
lähtöisistkohdista, sukavaa.
Riitelynhalukin ristinä tuossa
vyötäröömyöten jos uppoises suossa
jotenkin painavanpuolista
koska ei etäällä huolista.

Orpoa väistetään, luokse ei tulla
sellainen käsitys ainakin mulla
pienestkin rikkeestä tuomitaan
huomisenedelteet, puomitaan.
Kovalla yritteel yhyttää koittaa
mielisentarpeensa, että sen voittaa
yksikseeneläjän hääreitä
uusia sielunsa kääreitä.

Elämä itsessään palkinnonluokkaa
tuosta jo kannattaa nostella kuokkaa
hakien oikeitten juuria
fortunan alentais muuria.
Pienelkin pitimel tunnetta hakein
tietoisna edeltä, homma ei sakein
nöyrässä mielessä tarpeeksi
onnistepuolet vaik karpeeksi.


20020916 Olikhan kiukkua...

Mielen jos kestävyys onkin se heikko
taatussa pinteessä lipsuilee veikko
siinä saa sietoa mitata
elämännaarmuja kitata.
Ihan jo ohjeista niskahan punaa
lankultalähteissä ettei sit munaa
helposti törppyyteen kompastuu
höpöjen selitteit jauhaa suu.

Olikhan kiukkua sanojen takan
jakoiko esille väärästi pakan
näitä kun pyörittää pollassa
taatust ei linjaises hollassa.
Niukkakin kateus kalat jo poistaa
itseiset virheiset oloa soistaa
annoinko kiukkuni näkyä
heittäissäin etäämmäl täkyä.

Ärsytysaiheita aina on ilmas
sillä jos silmällä kohteita filmas
toisen saa vihaisel mielelle
antaen sormensa pielelle.
Kuitenkin tietänee tehneensä väärin
ei ollut linjassa, tukevin säärin
moitteilla selvä se osote
itsemmekohtaiseen posote.


20020916 Kyllähän mullakin...

Suvussa lankesi suur-isän rooli
tuohan on minulle haittainen booli
kuin sitä poikamies, pappana
omia penskoi ei lappana.
Meikäisenmenolla ihmiset vähis
ei edes sukpuolet toistensa nähis
harmi kyl tuollaista selittää
rumuus ehk etäälle telittää.

Kyllähän mullakin nenä on naamas
luoja vaan huitaisten sudilla laamas
nololla mielellä mulkoilen
yksinään vähinein ulkoilen.
Hyviä tyyppejä tyttöset etsii
laatuisenvalinta, pökkelöt metsii
joskus noit yritin lähetyy
arkuus ja kainous stopin syy.

Vertailukohtina sorjemmat pojat
mimmien sieluihin kaiveli ojat
suhde tuost alkaili paisuilla
huomisenpuoliset, raisuilla.
Hiljainen kurkkaili nurkkientakaa
miten he äijille itseään jakaa
jyvät kun akanoist erittää
tunteittentukkoiset perittää.


20020916 Yleistä hyvää...

Maailmansivu on sellainen tiedos
nolot ei onnistu otteissa
hitailu yhtä kuin, pinkoilu miedos
vähimmät tarpovat sotteissa.
Päämäärähakuinen onnistuu kyllä
senhän on aika jo näyttänyt
riitosti räpsäkkää rohkeeta yllä
kohtansa laajasti täyttänyt.

Yleistä hyvää voi toivoa luokse
vähäistkin viittaansa raahaava
ei toki keulassa konsana juokse
pyrstöään savessa laahaava.
Elämä jakanut kullekin säännöt
tiedot sen opuksen lehdillä
tarkasti merkannut kullekin väännöt
painote juuri tuol, ehdillä.

Reiluus on sitäkin,virheensä näkee
hoksoo se ettei tuo hukassa
pikkusii vähiä alkuja käkee
vaistoisest jatkumiin pukassa.
Uusissa tuulissa olemaniloo
evästä eilisen jatkoksi
näinpä sit arkisist aineksii ottaa
peli ei pelkäksi ratkoksi.

Pentti Pohjola 20020916 (20020916) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu