Suuria luuloja pelätä pitää rikkaisii ruohoja tuollaisist itää kuvite alkaa siin kuplia oottelee turhasti, tuplia. Ennen jos pudonnut mielteittenkaivoon ylöspäintullessa herännyt raivoon miksi sit täytyikään söhriä vajaata mainettaan töhriä. Luulot kun ottivat käsistä ohjat jopahan paistoivat teoista pohjat tohelonkirjat sai kouraansa ällistyin nuriseen houraansa. Mitäk muk tuosta, kun ohitse juttu pesunhan jälkeen taas puhtaana nuttu kuitenkin naarmutti herkintä loppui se vähäkin lerkintä. Jalkapuuntuntuu on yhäti mieles puheista ripulii kuplehtii kieles orpuudes ei vaan oo rahkeita teoiksi muutella jahkeita. Taakse siis jääneinä todet ja sadut umpehenluotuina entiset ladut ikää kyl mielisi riittävän kertyneist antajaa kiittävän.
Ihminen joka ei porukois pärjää omansalaiseksi tienootaan värjää eikä se aina oo mukavaa lähtöisistkohdista, sukavaa. Riitelynhalukin ristinä tuossa vyötäröömyöten jos uppoises suossa jotenkin painavanpuolista koska ei etäällä huolista. Orpoa väistetään, luokse ei tulla sellainen käsitys ainakin mulla pienestkin rikkeestä tuomitaan huomisenedelteet, puomitaan. Kovalla yritteel yhyttää koittaa mielisentarpeensa, että sen voittaa yksikseeneläjän hääreitä uusia sielunsa kääreitä. Elämä itsessään palkinnonluokkaa tuosta jo kannattaa nostella kuokkaa hakien oikeitten juuria fortunan alentais muuria. Pienelkin pitimel tunnetta hakein tietoisna edeltä, homma ei sakein nöyrässä mielessä tarpeeksi onnistepuolet vaik karpeeksi.
Mielen jos kestävyys onkin se heikko taatussa pinteessä lipsuilee veikko siinä saa sietoa mitata elämännaarmuja kitata. Ihan jo ohjeista niskahan punaa lankultalähteissä ettei sit munaa helposti törppyyteen kompastuu höpöjen selitteit jauhaa suu. Olikhan kiukkua sanojen takan jakoiko esille väärästi pakan näitä kun pyörittää pollassa taatust ei linjaises hollassa. Niukkakin kateus kalat jo poistaa itseiset virheiset oloa soistaa annoinko kiukkuni näkyä heittäissäin etäämmäl täkyä. Ärsytysaiheita aina on ilmas sillä jos silmällä kohteita filmas toisen saa vihaisel mielelle antaen sormensa pielelle. Kuitenkin tietänee tehneensä väärin ei ollut linjassa, tukevin säärin moitteilla selvä se osote itsemmekohtaiseen posote.
Suvussa lankesi suur-isän rooli tuohan on minulle haittainen booli kuin sitä poikamies, pappana omia penskoi ei lappana. Meikäisenmenolla ihmiset vähis ei edes sukpuolet toistensa nähis harmi kyl tuollaista selittää rumuus ehk etäälle telittää. Kyllähän mullakin nenä on naamas luoja vaan huitaisten sudilla laamas nololla mielellä mulkoilen yksinään vähinein ulkoilen. Hyviä tyyppejä tyttöset etsii laatuisenvalinta, pökkelöt metsii joskus noit yritin lähetyy arkuus ja kainous stopin syy. Vertailukohtina sorjemmat pojat mimmien sieluihin kaiveli ojat suhde tuost alkaili paisuilla huomisenpuoliset, raisuilla. Hiljainen kurkkaili nurkkientakaa miten he äijille itseään jakaa jyvät kun akanoist erittää tunteittentukkoiset perittää.
Maailmansivu on sellainen tiedos nolot ei onnistu otteissa hitailu yhtä kuin, pinkoilu miedos vähimmät tarpovat sotteissa. Päämäärähakuinen onnistuu kyllä senhän on aika jo näyttänyt riitosti räpsäkkää rohkeeta yllä kohtansa laajasti täyttänyt. Yleistä hyvää voi toivoa luokse vähäistkin viittaansa raahaava ei toki keulassa konsana juokse pyrstöään savessa laahaava. Elämä jakanut kullekin säännöt tiedot sen opuksen lehdillä tarkasti merkannut kullekin väännöt painote juuri tuol, ehdillä. Reiluus on sitäkin,virheensä näkee hoksoo se ettei tuo hukassa pikkusii vähiä alkuja käkee vaistoisest jatkumiin pukassa. Uusissa tuulissa olemaniloo evästä eilisen jatkoksi näinpä sit arkisist aineksii ottaa peli ei pelkäksi ratkoksi.
Pentti Pohjola 20020916 (20020916) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu