Kesän viel lämpöä maistellaan täällä rutisenkuiva kyl suvesta näällä vieläkään ester ei läritä seutuja vihreäks väritä. Nyt on tuo putki jo kuukausii pitkä matalapaineesta vuottelu sitkä holotnaa tännekin luvataan ennustekartoissa kuvataan. Suvel kel loma, se tropiikinlainen hyväksyy taatusti mies sekä nainen ihohan ruskeeksi paistuili virvokejuomaiset maistuili. Vanhalle helle ei passaavaa juuri nääntymäntunne se liiasti suuri tuosta nyt yrittää palautuu hämäränviileään halautuu. Elämänpyörä täs naristen kulkee monilta hyviltä uksensa sulkee lonkkakin rajoittaa räpsyä tummankin väritteilt, näpsyä. Onhan tok kivoikin liiveihin uinut pikkusii pähkinöi aatoksis puinut vatpassi kestoisennäytössä aiemmat yritteet käytössä.
Arvojenmäärite pitäisi tietää kovaakin utsitust oppisis sietää ripeille palkinnot jaetaan laiskoille vitsoja haetaan. Olispa tajunnut ponnistaa noissa intoisest kirjoissa nokkineen koissa mistä ois tietoa mättänyt humbuukit sivuhun jättänyt. Vuosienmittaan on katunut tuota etäil et osaamaa itsensä luota perin nyt aiheetont antia lepsuuden kotihinkantia. Eri se järjestys osaavainpäissä tuollaiset huokaa ei ikuna näissä kerran kun takoilee muistihin sitten vaan nojailee luistihin. Hanttapulhengellä metsässä ollaan kaikkista kuhmuraa rämettyy pollaan oikeat etäältä vilkuttaa rähjä kun jäljestä nilkuttaa. Toki on hiven tuot oikeantajuu vaan ei sit sähäkkyyt, riitosti rajuu jotenkin kaihertaa kallossa parhaat vaan ylettyin pallossa.
Tattoista musaa taas sai sitä kuulla ruutuisen ääressä hymyisel suulla olipa mahtavaa menoa läplinjan hulppeaa kenoa. Vasket kun raikui, ja askellus uljas monia poppoita estraadil huljas lämpimään aikaan tuo tapahtui Hamina musiikkiin vapahtui. Katoksenalla sai hirmuisen puhdin rumpujen päriste, räimeän tuhdin siinä ei askellus sekoa harjoitusperäist juur tekoa. Oisipa nuori, ja moisessa joukos intoisel ilolla shouvaamanpoukos eväät ei tietyst ois riittäneet häivy jo, - kaneetiks liittäneet. Saapihan aatosta juoksuttaa noissa vaikkakin todesta, etäällä, poissa mukavaa silmillä seurata jotenkin leikisti teurata. Monilta löytyy noit lähtöisii eväit ettäpä osalleen kertyilee keväit fortuna ilost et rullahtaa haaveista totuudeks pullahtaa.
Silloin kun on pallo hukas lähespä jo neste sukas madonluvut eivät auta taotteeks ei kelpaa rauta. Noillamielin jos sit kulkee porttei edessänsä sulkee vilhuellen ojanpohjii löytämättä mistään ohjii. Omat tässä ihan nollaa tulikuuma höyrtää pollaa jopahan tul este eteen äijäukon näkö veteen. Tuossa täytyis pysähtyä eikä vähist lysähtyä kipuumista yhä jatkaa vaikka inho kuinka vatkaa. Peremmäl kun pääsee uusiin alkaa makuu suoltuu muusiin hoksaa, elossahan yhä ihantyhjäst ettei nyhä. Vantteroituu itsetunto puhkuellen palaa kunto ilonkare silmän täyttää tekee mieli huolil näyttää.
Pentti Pohjola 20020913 (20020913) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu