20020911 Väkisinvääntöä


20020911 Neuvoja mielis ei...

Kuka saa terveenä ikänsä olla
eipähän aiheistu juttujens molla
pitäisi kiitosta kaiuttaa
hyvää sit osaansa raiuttaa.
Aatellaan, eikö kaik mourua jostain
niinkuin tuol arjelleen pienesti kostain
ilman noit särkyjä suurempii
haittaisten ryteikköi juurempii.

Valvonnas jaksais kun pitäillä kielen
samalla somistais näteillä mielen
kenenkään tarveis ei valittaa
hyviens rajoja alittaa.
Onni ois toisinen juttu se kyllä
moiselle sektoril kaikki ei yllä
vastuulla suurihan osansa
riemulla täyttäis et posansa.

Neuvoja mielis ei kaikesta kuulla
itseä pelkäksi uunoksi luulla
jotakin järjestyst omittu
kestävänkanttisest somittu.
Pelkkää jos perimist elämäntiellä
viihtymänpuutetta taatusti siellä
lonittais muistojen joukosta
arjes vaik kurkkailtais loukosta.


20020911 Hulluu ois ootella...

Looterinroolia vetelen tässä
saatanpa olla jop hommassa ässä
vaikka kuin henkeä aristaa
tekemänluontoista karistaa.
Paljoista vuosista ehdoitta johtuu
mutta ei tuottane suurtakaan lohtuu
ympäril vinkeät toimivat
kypsinä hedelmät poimivat.

Omalla tontilla mikään ei liiku
uutuudenviehätys, remuisest kiiku
samoja yksiä värssyjä
eikä noit järeitten tärssyjä.
Hulluu ois ootella ihmeitä ukon
minnepä siirtelis eestänsä tukon
pelkäks kun huviksi harjottaa
kiusaks silt näkyvil tarjottaa.

Vapaa kyl menentä, ykskään ei kiellä
hipsittäis herätteis aatostentiellä
älyy vaan rajaisest raijattu
mitäsunsattua paijattu.
Arkinen työ oli tärkeintä ennen
leipänsäedestä kiiruustimennen
toista on täänpäivän haenta
yleisist edemmäs paenta.


20020911 Luotsia huuteli...

Kirjoitan vähyyttäin tällailla nurkkaan
hiljaisenhaaveisest huomiseen kurkkaan
löytyiskö selityst pelolle
ukko et vääntäysi kelolle.
Taidot ei ehtineet asettuu tuolil
avoin siin sektori polulla huolil
niitä kun liiveihin tarpeeks ui
omia haittojaan silloin pui.

Aatteli ootella omaansa kohtaa
elämänsoimonsa tietoiseen johtaa
yhtä ol rönikköö edessä
pelkkiä kareja vedessä.
Luotsia huuteli avuiksi näissä
oksaisen elämän riuhtojenpäissä
eipä tuot joutavaa tavannut
joka ois solmet ne avannut.

Ohi on kiire, ja ohi on hölkkä
vaivaisen rämpijän nilkutuskölkkä
uskoa täytyvi sääntö se tuo
järkeväl menol vast pohjan luo.
Keljusti naarmuja henkisel syrjäl
ylenkin alttiina kaikkisel nyrjäl
haavitaan siltikin unelmii
särkyneel mielelkin punelmii.


20020911 Hyväkin neuvonta...

Aina oon sanonut, mussa on vikoi
erittäin kipeitä puutteistenlikoi
siihen ei ihmeitä tarvita
rumii kun sanoi noit harvita.
Katumus varttuu jo nurkalla tuolla
mieltä ei sekunnis suotuisaks vuolla
tämä on repivää orvolle
pääsemät lievimäin korvolle.

Hyväkin neuvo se punainen vaate
ei mene tarjoiluun älyisensaate
näinpä lyö mielen se matalaks
itsensä aistien katalaks.
Perustan rakenteet unohtui multa
järkeväinaattelu ei ota tulta
käskyiltä tuntuivat neuvot nuo
auttava vaikka ne rehdist suo.

Joskushan marhanta tyystisti loppuu
eipä siin olekaan kiireistä hoppuu
olemanrattaat vaan väsähtää
paatti kun kiville jäsähtää.
Lähtenyt unehtuu aikojenpölyyn
eten, kun sotunut eläissään mölyyn
anteeksi antakaa tekoset
vähän ol olijan sekoset.


20020911 Nuoret tuntee...

Vanhalle kun päivii suotu
näköpaikal juuri tuotu
kaikest sopii kiitellä
säikeit toisiins liitellä.
Omat menot selkäpuolla
lastua ei enää vuolla
mikä jäi tuo puuttumaan
sit ei kyyhää muuttamaan.

Nuoret tuntee teonsanat
heillä aukoisina hanat
toimia ja pureksii
vähemmästi sureksii.
Jatkuvaa vaan yritystä
lujil oksil pyritystä
ennenkuin saa lepäillä
tarvimatta epäillä.

Sivustseurain tältä näyttää
ihmiset kun kuppei täyttää
riemurinnoin, ilolla
mikään ei viel pilolla.
Tarzanmaisest lujin elkein
uupumatta lähes melkein
siitä hyötyy isänmaa
kukin timanttinsa saa.

Pentti Pohjola 20020911 (20020911) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu