Kuka saa terveenä ikänsä olla eipähän aiheistu juttujens molla pitäisi kiitosta kaiuttaa hyvää sit osaansa raiuttaa. Aatellaan, eikö kaik mourua jostain niinkuin tuol arjelleen pienesti kostain ilman noit särkyjä suurempii haittaisten ryteikköi juurempii. Valvonnas jaksais kun pitäillä kielen samalla somistais näteillä mielen kenenkään tarveis ei valittaa hyviens rajoja alittaa. Onni ois toisinen juttu se kyllä moiselle sektoril kaikki ei yllä vastuulla suurihan osansa riemulla täyttäis et posansa. Neuvoja mielis ei kaikesta kuulla itseä pelkäksi uunoksi luulla jotakin järjestyst omittu kestävänkanttisest somittu. Pelkkää jos perimist elämäntiellä viihtymänpuutetta taatusti siellä lonittais muistojen joukosta arjes vaik kurkkailtais loukosta.
Looterinroolia vetelen tässä saatanpa olla jop hommassa ässä vaikka kuin henkeä aristaa tekemänluontoista karistaa. Paljoista vuosista ehdoitta johtuu mutta ei tuottane suurtakaan lohtuu ympäril vinkeät toimivat kypsinä hedelmät poimivat. Omalla tontilla mikään ei liiku uutuudenviehätys, remuisest kiiku samoja yksiä värssyjä eikä noit järeitten tärssyjä. Hulluu ois ootella ihmeitä ukon minnepä siirtelis eestänsä tukon pelkäks kun huviksi harjottaa kiusaks silt näkyvil tarjottaa. Vapaa kyl menentä, ykskään ei kiellä hipsittäis herätteis aatostentiellä älyy vaan rajaisest raijattu mitäsunsattua paijattu. Arkinen työ oli tärkeintä ennen leipänsäedestä kiiruustimennen toista on täänpäivän haenta yleisist edemmäs paenta.
Kirjoitan vähyyttäin tällailla nurkkaan hiljaisenhaaveisest huomiseen kurkkaan löytyiskö selityst pelolle ukko et vääntäysi kelolle. Taidot ei ehtineet asettuu tuolil avoin siin sektori polulla huolil niitä kun liiveihin tarpeeks ui omia haittojaan silloin pui. Aatteli ootella omaansa kohtaa elämänsoimonsa tietoiseen johtaa yhtä ol rönikköö edessä pelkkiä kareja vedessä. Luotsia huuteli avuiksi näissä oksaisen elämän riuhtojenpäissä eipä tuot joutavaa tavannut joka ois solmet ne avannut. Ohi on kiire, ja ohi on hölkkä vaivaisen rämpijän nilkutuskölkkä uskoa täytyvi sääntö se tuo järkeväl menol vast pohjan luo. Keljusti naarmuja henkisel syrjäl ylenkin alttiina kaikkisel nyrjäl haavitaan siltikin unelmii särkyneel mielelkin punelmii.
Aina oon sanonut, mussa on vikoi erittäin kipeitä puutteistenlikoi siihen ei ihmeitä tarvita rumii kun sanoi noit harvita. Katumus varttuu jo nurkalla tuolla mieltä ei sekunnis suotuisaks vuolla tämä on repivää orvolle pääsemät lievimäin korvolle. Hyväkin neuvo se punainen vaate ei mene tarjoiluun älyisensaate näinpä lyö mielen se matalaks itsensä aistien katalaks. Perustan rakenteet unohtui multa järkeväinaattelu ei ota tulta käskyiltä tuntuivat neuvot nuo auttava vaikka ne rehdist suo. Joskushan marhanta tyystisti loppuu eipä siin olekaan kiireistä hoppuu olemanrattaat vaan väsähtää paatti kun kiville jäsähtää. Lähtenyt unehtuu aikojenpölyyn eten, kun sotunut eläissään mölyyn anteeksi antakaa tekoset vähän ol olijan sekoset.
Vanhalle kun päivii suotu näköpaikal juuri tuotu kaikest sopii kiitellä säikeit toisiins liitellä. Omat menot selkäpuolla lastua ei enää vuolla mikä jäi tuo puuttumaan sit ei kyyhää muuttamaan. Nuoret tuntee teonsanat heillä aukoisina hanat toimia ja pureksii vähemmästi sureksii. Jatkuvaa vaan yritystä lujil oksil pyritystä ennenkuin saa lepäillä tarvimatta epäillä. Sivustseurain tältä näyttää ihmiset kun kuppei täyttää riemurinnoin, ilolla mikään ei viel pilolla. Tarzanmaisest lujin elkein uupumatta lähes melkein siitä hyötyy isänmaa kukin timanttinsa saa.
Pentti Pohjola 20020911 (20020911) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu