Mitenmilloin homma kulkee eipä tarvi olla julkee tarkast pitää aatella järjenkanssa saatella. Ennemmin kun moka tulos lähdeskellään raittiist ulos ystäviä tapaamaan sieluamme vapaamaan. Johan paistaa heljäst päivä unehtuilee kimpuist näivä vauhtii tuosta tuhajaa kukin hölkyn haltuuns saa. Auttamalla, jelppaamalla ei oo rinne liian kalla hyvintehdyn ohella väärästi ei kohella. Tuntemisen plarit esil uposkeltuu ilonpesil hanat auki käännetään plussanpuolle väännetään. Nuutumii ei edes huomaa mielenrennon se on tuomaa kiitos kivat kaverit vältettihin haverit.
Kuukausia ollut poutaa soispa viileemmäksi joutaa ruskehina maastot paikoin yleisesti tihein laikoin. Tää maankolkka ilman sadet eipä luulis, kellään kadet vihree elikoilla niukkii talonäijil hermoi tiukkii. Merkillinen siispä vuosi ihan höpertävä kuosi lomalaisil eldoraado räkityst ei mikään maado. Syyskuu on jo pitkäl kulul esteri vaan, luukut sulul viikkoja jos pidättelee kaivot kuiviks idättelee. Nyt jo monist pohja paistaa nesteryöpyist saanee laistaa etäänpäntä vettä rahtail pilvenkertyy, sitä vahtail. Pakko joskus avail luukut täyttyvät siin saavit, ruukut venäjänkin palot kuriin olemiset vanhoin uriin.
Vähälkin tekemäl omansa arvo silloin ei tyhjissä toiveissa tarvo heittäytyin asiain vietäväks muuttuen moitteitkin sietäväks. Ainahan toisilt voi nuhteita tulla sellaisii kokemii useinkin mulla laiskuus se liikettä vähentää miinuksentuhoja nähentää. Ikä ja vaivat ne rajoi myös laittaa yleisest ottaen huomisis haittaa sehän se normaali järjestys juttujen joltinen kärjestys. Unohtaa hävikit tokihan pitää rentoa avoimmuut sijalle itää kuka sil rappusel askeltuu enemmän hymyssä varmaan suu. Pelkillä toiveilla minneen ei mennä turhilla hudeilla keppi ei lennä järkeä rullaten siteeksi saantoja kasaten piteeksi. Julmemmin työtä ja vähemmän luuloo sepä se herkistää hyvienkuuloo otettais vihdoinkin opiksi ilmassaolevaa kopiksi.
Onneksi elämäl kaksi on puolta toinenhan niistä vaan tuottavi huolta nurjaa jos pystyilee välttämään ei pääse huominen jälttämään. Aina jos nurkassaan yksikseen nyhjää sehän on selvää et kokema tyhjää pelkäillen itsensä piiskoota haaveittens litsaksi liiskoota. Katseltais oppien meneväin puuhii etäältä kiertävät turhienluuhii tarkoitusperäiset kukassa olemain ydin ei hukassa. Untelo vähänkin tarmonsa peittää syystä myös useinkin nupissa keittää että on tylynä toisille hilpeänoloisil moisille.. Yhdessäkuljentaa pitää siis suosii vaikka ois haprakantyyppistä kuosii ismit ei eroa puollata omiais vapaasti huollata. Peili saa näyttää, mik totta on täällä elämänuurteita runsaasti näällä tuollaista alkaa jos pelkäämään hetkessä kuntoa telkäämään.
Kateinen oon kavereille jotka reippaast lavereille aina iloo silmissä hymyillen kuin filmissä. Itse jäykkä olennalta raajojenkin polennalta takariviin mielien orvon osast kielien. Havainnot nää vuottenmyötä pakerreltu aatostyötä vaa-an näytöst pelästyi uuninpankol selästyi. Puuttui tiedot, myöskin taidot käytettävis jäljel, vaidot millä mennä hantturoi tuhroonlinjan polul loi. Sekin mitä innoin tehty vähävähält niukaks ehty yleishaitat kumoovat haaveet enää lumoovat. Miettelyil kyl riittää sarkaa onneks tuonne usein karkaa arjen niskast luontia kuvitelmil, tuontia.
Itseään jos peilist tarkkaa aatoshan se vastaan harkkaa kaikki viat kerätty myöhäsynnyst herätty. Lapsena ei tullut esiin riemua sai niihin kesiin paljain varpain rannalla kallioilla, sannalla. Pettymykset pysähytti epäluuloil jysähytti iki-etääl laadusta opinkautta saadusta. Miksi tyhmyys järjen voitti liianmyöhään kelloi soitti kaikki ol jo hukassa roitupuolet kukassa. Sovellu ei toistenpariin törmäillessä arankariin puheenpuoli pökeltää käsitteetönt, sökeltää. Väärin mua ymmärretään eikä jelpparina ketään ainkin tuolta vaikuttaa nollan palkkioksi saa.
Käyttäytyä kun ei osaa metsäläisen tavoin hosaa pyrkein piiloon kääntymään virheisiinsä nääntymään. Erakoksi pakol muuttuu alkeellisen oloon juuttuu tuosta ei voi ponnistaa huomisis et onnistaa. Juhlankohdat tilan näyttää ei voi parastansa käyttää upoksissa, syvemmäl tervemenoo hyvemmäl. Omis olois puutteens torjuu normaaleilla keinoil horjuu muttei yhteisolossa siellä häpeen pelossa. Yksinhän ei kiva olla vaikka kotikartanolla puute lisii vuosissa kun on aatam-kuosissa. Silti onnee osan saanut heikkout vaik toisil jaanut jotkut jutut ryndistää keston siihe yhdistää.
Pentti Pohjola 20020909 (20020909) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu