20020905 Harmaampia


20020905 Miten vois arvata...

Vastuu on ihmisel totinen haaste
josta ei harpata ilolle
ellei se luonnistu, mielelle raaste
tulos jop täydesti pilolle.
Ulospäin näyttää voi reteeltä kyllä
omalta kohdalt vaik kumpuaa
mutta ei sydämen syvimpään yllä
ikäväst okaiset rumpuaa.

Miten vois arvata tulevat esteet
laakerein narskunnat kiukuttaa
etteivät riittäneet moottoris nesteet
syyllisyyshälytin tiukuttaa.
Pyyteetön olo ois parhaimman hukka
nauru vois kokonaan kadota
äkkiä harmenee sellaises tukka
ylpeilyn iäksi padota.

Sankarimieli siis kahtinen juttu
miten nuo askeleet sipsuttaa
tuosta voi irvailla tunteva tuttu
yhä kuin näyttäis et lipsuttaa.
Etsitään omuutta, mäet ja pellot
vanhoista väärist ei tuomio
jospa viel soinnahtais ilojenkellot
kaikkiseen sopuhun huomio.


20020905 Jokainen erehtyy...

Kaikki ei todella mene tääl nappiin
luistellaan karkuhun tärkeitä
useinhan syyllistyy vähintäin klappiin
perästä seurailee märkeitä.
Yksi jo horjahdus pakkia tuottaa
tuossa on mennyt jo pisteitä
naapurit eivät voi sanaan siin luottaa
kopassa pelkästi misteitä.

Jokainen erehtyy, siitä saa kuulla
nöyrät vaan kumartaa komeille
mutta ei päähän saa läiskäistä puulla
sutinnat omille homeille.
Elämä antaa, ja elämä ottaa
näinpä se syntyvi järjestys
tyhmiä useinkin persamoil mottaa
isommalt taholta kärjestys.

Laitettais kokemat hyötyiseen ruotuun
varmasti helmiä siilaantuis
useelta suunnalta eduimmintuotuun
timanteiks kohteita viilaantuis.
Aina kyl jarrujen painajii löytää
onni, et olla ei narussa
ristiseen reitistöön useast töytää
pysytään haitoilta karussa.


20020905 Sitten kun ikää on...

Olla voi jutuista, puolest ja vastaan
mikä ois oikein, ei tiedetä
epäily heijailee useinkin lastaan
kuitenkaan torui noit siedetä.
Ainaista rimpuumist pramillapitäin
painettu sana ei selitä
vääriä luuloja silloinkin itäin
olentaa vakaaks ei telitä.

Sitten kun ikää on ramppailtu kauan
turhapa vastaisist äristä
pakostkin meltoilee, ruostuttaa rauan
laittaen jokeltaan häristä.
Etteivät laittaneet itseään tiukal
rinnassa ahtuuta koetaan
kovin tuo saanto on kuihtunut niukal
menneet on menneitä, hoetaan.

Uudeksi luullut noit vanhojen varjoi
sehän se himmertää mielessä
kalkkiksel eipähän tuoreita tarjoi
pehmeemmin suunteiset pielessä.
Jokaisen tiellä tuo nousu ja lasku
otettais sellaisel mallilla
vuosienkymmenis tyhjenee tasku
heikompkin yrite sallilla.


20020905 Mistä ottais...

Riimi kun on pelkkä raami
sisältöö nyt siihen laami
heti konstinkohdassa
niskanraapuun johdassa.

Mistä ottais aina täytteen
kultivoidunlaisen näytteen
eihän noit oo puodissa
arkioloon suodissa.

Vähil turhuuksilla täyttää
kauempaa se eholt näyttää
tehonpaan ei etuja
hyödyntelyyn retuja.

Olosuhde myöntää ajan
laittan samal eteen rajan
pysy pappa järjissä
et vaan ole kärjissä.

Joutohiehen jollotusta
hengenvähäin vollotusta
sitä pitää imeksii
laadut jossain pimeksii.

Tervyydest on osa kunnos
aaltomaista löllyy tunnos
näillä eväil ramppaillen
kohdast rivis kamppaillen.


20020905 Ohjeet toki...

Vanhuus tulee vaivainkanssa
hidastuu siin arjentanssa
lisänpoljin jumissa
nurjii kertyy sumissa.

Ohjeet toki yhä muistis
silti nihkeyttä luistis
aika leimans räppäjää
homeisihin näppäjää.

Näinkin kulku yhä riittää
tietoisen vaan evääks liittää
nyt on moisel tavalla
rippeet enää lavalla.

Asentua tuohon pitää
jopa valonsorttist itää
hidasteisel höykyllä
vartalolla köykyllä.

Uusi aamu piristelee
raajoi siltkin kiristelee
sen kun ottaa huomioon
tytyy vuotten tuomioon.

Kohta helteist enää muisto
nyt kyl palanutta puisto
yhtään kun ei sadetta
pohjoissuuntaan kadetta.


20020905 Ylivelka pirteeks...

Elo viuhaa monenkohdal
uudistuksiin siten johdal
asumises, liikentees
haasteisia nippu ees.

Mistä eurot kaikkeen tähän
lompsanpohjal hilkkuu vähän
pankeista ehk apuja
suolaisii kyl hapuja.

Ylivelka pirteeks laittaa
tuossa sillat joutoon taittaa
vipelteitten varassa
pysyy roito karassa.

Ihmisel vaan jaksonrajat
niillämielin sitten ajat
lisemmät jo kurittaa
toivemielen nurittaa.

Vanhuus se on tulemassa
keviimässä hengenkassa
ensin pikku haitoilla
sit jo rymyy aitoilla.

Pelko pois, ja huomiseen
yhä uuden luomiseen
tekeminen roppia
ooteskellaan koppia.


20020905 Jupisis vaik...

Yksityisii yhtälöitä
vietettäissä orvost öitä
siin on miinus eessä
näköaukot veessä.

Hairahduksist tullut tapa
eikä viuhu kauas vapa
antoluukut haassa
rähmelletään maassa.

Jupisis vaik, ummet, lammet
eihän tipast käsis kammet
moottori ei pyöri
se on nollavyöri.

Ettäkö, jos laittais rasvaa
tuostak muka tulos kasvaa
noinhan vaan ei sovi
lukossansa ovi.

Monii muita umpiperii
entisii kun luoksekerii
harmaanvärin myötä
ooteskellaan yötä.

Sumppu ilman saaliskaloi
poikkimassa uuden aloi
rautamöntti pohjas
ei siis välii ohjas.


20020905 Vaikka ois tullutkin...

Yksin on sitä, et huomista pelkää
kokemuspuutteisuus karsinaans telkää
vapaus täysin on hukassa
luuloisuus rehoaa kukassa.
Multa ei onnistu yksikään toimi
jolleipa läheinen persuksil roimi
sitenkin röhnyää moskissa
pimeitten virtojen koskissa.

Ihanhan hullua, joku voi heittää
miksi ees antaisi pollassaan keittää
hermot saa rohkeeksi, jäätäen
kestämännupista säätäen.
Vaikka ois tullutkin naarmuja pintaan
yhä viel ehyttä kokkare rintaan
siihen kun puhaltaa pamua
unhohon saattelee ramua.

Elämänarvoja hyllyille laittain
huonuudenjuuristoi sipsaten taittain
annetut alkavat puhdistuu
päämäärähakuisuus tuhdistuu.
Sittenpä aurinko etuja heittää
oikeissa asteissa olema keittää
vateril sihdaten suorassa
tunteetkin lämpimän vuorassa.


20020905 Maailma muuttuu...

Harjoitushommaksi kaikkihan passaa
siinä ei yritet vähääkään hassaa
rutiinit oottavt vuoroa
lisäten äänellään kuoroa.
Aina on askelma  noustava eessä
näkimet tuollaisest eipähän veessä
ilo se rynnästä hytkyttää
tunteen kun pukseeri jytkyttää.

Maailma muuttuu, ja ihmiset kanssa
edisteenpuolista vieläpä tanssa
joitain kyl pakkeihin menoja
lisäämäs sarakkeis tenoja.
Päihteittenkäytöstä notkelmat johtuu
osan viel huumeista etsien lohtuu
olemain liukkailla rinteillä
sijansa silloisest pinteillä.

Vastaisii voimia täytyilee estää
niitten tuot kimmellyst järkisest kestää
ennenkuin sotkeutuu suunnasta
upoten miinuksil muunnasta.
Eihän ain auringon tarvitse paistaa
harmaankin kakkua sopinee maistaa
ryhti vaan tuollaisest omempaa
uutehen ehdintä somempaa.


20020905 Nykyrikkeet...

Vanha varoo sanojansa
muistain ylöspanojansa
ärhäkäst jos ulvahti
hapant kimppuun tulvahti.

Sinäkö tääl pyrit määrään
ohjaamalla ruuhta väärään
istu keulapuolelle
saalis oothan huolelle.

Nykyvirkeet mallin luovat
omat kotkotteensa tuovat
jäätävyyksil järkäten
pakasteista närkäten.

Unhossa on lämpö mielen
hersyväisyys kaihtaa kielen
ylhemmis nois auetaan
myötäoloon rauetaan.

Kut noit tietäis maalaismoukat
aherteleet, kuni toukat
viisaat varoo herpoja
litkiellen serpoja.

Sivistys on sanapiiska
töppyjärjist tulee liiska
jopa hymy huulilla
alkuvauhtei kuulilla.


Pentti Pohjola 20020905 (20020905) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu