Jos totta puhun tässä oon turha elämässä ei musta ole työhön nuo halut häipyi yöhön. En reippaast elää jaksa on liian kiihkee taksa pois syrjään tästä käännyn ehk taakan alle näännyn. Kun joku uskois hiukan et olen kahleis tiukan on harmi korvan sointi siit riippuu hyvinvointi. Jos joudun konein kimppuun jää unet varmaan himppuun on vinkuhomman vuoro kuin kimalaisten kuoro. Noin päätin, kaiken heitän ja itset työltä peitän kun ei se kerran passaa noin aina kuuloo rassaa. Mul harrasteissa valo ja sinne suuri palo en puhtain tunnoin kyllä vaan enhän muuas yllä. Se turha luulo tiessään tää pappa kylpee hiessään vaik haaveet oloo täyttää silt huomen karult näyttää. Ma koen ahtaan elon oon vallas tyhjän pelon en karistaa voi painoo mua matkankulku vainoo. On pohjat, etten hyvä siks apatia syvä ties paljon tehnyt pahaa vain kasvattanut mahaa. Ei silti itkui täällä on mietittävä päällä vaik kohtalo tää minun niin hauskaa lisää inun.
Pentti Pohjola 20020618 (20020618) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu