Kukin taaplaa miten mielii tosin suunta jotain kielii 0nko järjel aateltu harkintaisel saateltu. Toheloinninhuolest vaara romuttuu voi kiviin kaara ykskin moka erottaa aidonparast verottaa. Haluis olla toistentavoin sydämeltä reilu, avoin kuin tuo sitten onnistuu osaak vähää ponnistuu. Pahat sanat käyttölukkoon eduks että lärvi tukkoon itseensä saa kehua -väistin pilarehua. Etsiskelles huolistpääsyy oheenheittää turhanrääsyy polunpoik ei estettä lisännee se kestettä. Ympäristö nätti taulu kesäajas linnunlaulu terveyttä tarjoaa harsopilvel varjoaa.
Yksin elää lämpöö vailla niinkuin mörkö salomailla tattina siin jässäjää oivalteen vaik kässäjää. Vuottamatta, tarjoomatta läheistunnon varjoomatta näinkin aistii käytännön juuri paikas näytännön. Ihmisiä ollaan kaikki vaik ei näpin ulol maikki jolla ääntä lisäjää pötikkä, mik johdonpää. Elävänsä näinkin luulee hyytäväst vaik ajoin tuulee Ohjat jossain muualla saattavammat ruualla. Karkaisee tää kestonpuolta voimaa uutta virtaa tuolta mennehien parista syytäkin jo varista. Yhtälyyksii etsimässä aatamiaan metsimässä nöyrän olon turvissa iloakin kurvissa.
Laiskuus ei oo pelkkää joutoo hyvinpaljon siin myös noutoo etsimisen nimikkein ulospäisen pimikkein. Mieli toimii ilman vääntöö kirjoitettuu uutta sääntöö puhtail pyyteil ajaissa nurjeet, ulosrajaissa. Hyödyttäiskö kekkalointi jos ei siihen vastaa vointi odotellen menossa laihemmasti tenossa. Yksinäisyys seuraa päivät korostukset oheenjäivät siltikin on aloa rinnanseudus valoa. Puntaroitu yksin illoin juur kun katumusta silloin ei oo helpoint sorttia ilman ajokorttia. Uusi aamu toivoo lisää natustellaan sitä nisää alkain kiusa vähetä onni maalii lähetä.
Näkö se vähenee vuosienmyötä eikä ees taitaisi tarkempaa työtä kuitenkin kiitosta suitsuaa vielä jos tähteisens pitää saa. Aviiseinlukeman yhäkin mieltää älä ees yritä sitä mult kieltää telkkarin äärelkin enentyy lieneekö joku ehk, tekosyy. Miellettä eipä voi laitella naulaan useinhan uppoaa sellaisen paulaan siltikin hämmentäin järjellä etteipä nurjat ois kärjellä. Kivoja toivoisi toistenkin osal jotta he päästyisi runsuudenposal hakien värjyä valoa yhäkin uutta sit aloa. Tyhjistäsurkeilu hävittää pitää uusia alotteit tilalle itää näinpä ne ohjakset omina untuvan tuntuisna, somina. Elämänratas se akselii kiertää oltaispa etäällä, tuolla mis hiertää kiitoksii kamuille tarjoten päivä se passelist varjoten.
Monilta puuttuu tuo huumorintaito sellainen kiva, jost ei olla vaito alkaa se mielessä kutkuttaa ilosta passailee lutkuttaa. Totinen olenta nauruhun vääntyy harmaisenhimmeät valoksi kääntyy ulvotaan kohta jo joukolla enempiin helposti poukolla. Vaikutus ylettyy vuosienpäähän sieltä saa ammentaa, uppoo jos jäähän pian on huolet ne sivussa väkkärämieliset vivussa. Huumorinlippua kiskotaan salkoon onpa siin reimaista makua talkoon kavereil viestejä paiskataan untelonoloa raiskataan. Aitoa lääkettä henkiseen rytöön sääntäen oloaan jatkuvaan kytöön vähemmän tarvitsee pelätä remu ei onnea selätä. Patentinhaku se moiselle tärkee etenkin sellaisel, harmit ketk särkee ilojenkupist ken maistelee valoisaan itseensä taistelee.
Pentti Pohjola 20020303 (20020303) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu