20020303 Ilman valintaa


20020303 Haluis olla...

Kukin taaplaa miten mielii
tosin suunta jotain kielii
0nko järjel aateltu
harkintaisel saateltu.
Toheloinninhuolest vaara
romuttuu voi kiviin kaara
ykskin moka erottaa
aidonparast verottaa.

Haluis olla toistentavoin
sydämeltä reilu, avoin
kuin tuo sitten onnistuu
osaak vähää ponnistuu.
Pahat sanat käyttölukkoon
eduks että lärvi tukkoon
itseensä saa kehua
-väistin pilarehua.

Etsiskelles huolistpääsyy
oheenheittää turhanrääsyy
polunpoik ei estettä
lisännee se kestettä.
Ympäristö nätti taulu
kesäajas linnunlaulu
terveyttä tarjoaa
harsopilvel varjoaa.


20020303 Vuottamatta...

Yksin elää lämpöö vailla
niinkuin mörkö salomailla
tattina siin jässäjää
oivalteen vaik kässäjää.
Vuottamatta, tarjoomatta
läheistunnon varjoomatta
näinkin aistii käytännön
juuri paikas näytännön.

Ihmisiä ollaan kaikki
vaik ei näpin ulol maikki
jolla ääntä lisäjää
pötikkä, mik johdonpää.
Elävänsä näinkin luulee
hyytäväst vaik ajoin tuulee
Ohjat jossain muualla
saattavammat ruualla.

Karkaisee tää kestonpuolta
voimaa uutta virtaa tuolta
mennehien parista
syytäkin jo varista.
Yhtälyyksii etsimässä
aatamiaan metsimässä
nöyrän olon turvissa
iloakin kurvissa.


20020303 Hyödyttäiskö...

Laiskuus ei oo pelkkää joutoo
hyvinpaljon siin myös noutoo
etsimisen nimikkein
ulospäisen pimikkein.
Mieli toimii ilman vääntöö
kirjoitettuu uutta sääntöö
puhtail pyyteil ajaissa
nurjeet, ulosrajaissa.

Hyödyttäiskö kekkalointi
jos ei siihen vastaa vointi
odotellen menossa
laihemmasti tenossa.
Yksinäisyys seuraa päivät
korostukset oheenjäivät
siltikin on aloa
rinnanseudus valoa.

Puntaroitu yksin illoin
juur kun katumusta silloin
ei oo helpoint sorttia
ilman ajokorttia.
Uusi aamu toivoo lisää
natustellaan sitä nisää
alkain kiusa vähetä
onni maalii lähetä.


20020303 Mieltä eipä voi...

Näkö se vähenee vuosienmyötä
eikä ees taitaisi tarkempaa työtä
kuitenkin kiitosta suitsuaa
vielä jos tähteisens pitää saa.
Aviiseinlukeman yhäkin mieltää
älä ees yritä sitä mult kieltää
telkkarin äärelkin enentyy
lieneekö joku ehk, tekosyy.

Miellettä eipä voi laitella naulaan
useinhan uppoaa sellaisen paulaan
siltikin hämmentäin järjellä
etteipä nurjat ois kärjellä.
Kivoja toivoisi toistenkin osal
jotta he päästyisi runsuudenposal
hakien värjyä valoa
yhäkin uutta sit aloa.

Tyhjistäsurkeilu hävittää pitää
uusia alotteit tilalle itää
näinpä ne ohjakset omina
untuvan tuntuisna, somina.
Elämänratas se akselii kiertää
oltaispa etäällä, tuolla mis hiertää
kiitoksii kamuille tarjoten
päivä se passelist varjoten.


20020303 Totinen olenta...

Monilta puuttuu tuo huumorintaito
sellainen kiva, jost ei olla vaito
alkaa se mielessä kutkuttaa
ilosta passailee lutkuttaa.
Totinen olenta nauruhun vääntyy
harmaisenhimmeät valoksi kääntyy
ulvotaan kohta jo joukolla
enempiin helposti poukolla.

Vaikutus ylettyy vuosienpäähän
sieltä saa ammentaa, uppoo jos jäähän
pian on huolet ne sivussa
väkkärämieliset vivussa.
Huumorinlippua kiskotaan salkoon
onpa siin reimaista makua talkoon
kavereil viestejä paiskataan
untelonoloa raiskataan.

Aitoa lääkettä henkiseen rytöön
sääntäen oloaan jatkuvaan kytöön
vähemmän tarvitsee pelätä
remu ei onnea selätä.
Patentinhaku se moiselle tärkee
etenkin sellaisel, harmit ketk särkee
ilojenkupist ken maistelee
valoisaan itseensä taistelee.

Pentti Pohjola 20020303 (20020303) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu