20020228 Kuu vaihtuu


20020228 Totuus kyl toinen...

Polulla poikittain useesti ollaan
täälläkin vähäistä määrääni vollaan
saatu silt ilmaista kyytiä
kaihtaen pahinta hyytiä.
Ikinä kylläks ei toiveista tule
moisella sähinäl suksimat kule
edelteet unehtuu hetkessä
aattelut, huomisenretkessä.

Kunhan täs löydän sen täyttymäkohdan
varmasti paremmin valoa hohdan
ihmiset alkavat miettiä
onpahan kuvitteel tiettiä.
Totuus se toinen, ei eväistä riitä
leveäl lakeisel sirppi ei niitä
halu, vaik onnesta otattaa
yhäkin ajoittain sotattaa.

Olemanskanssa on kahtaista mieltä
jopahan totuus se paljastuu sieltä
ettei voi haittoja kierrellä
arkea ohehen vierrellä.
Elämänkoulussa perimmäs rivis
haittaistenmäärä kun ehdoitta tivis
nöyryys tuu vähäistä jelppaamaan
passelil kohdalle helppaamaan.


20020228 Kilpailuvietis...

Ihmisentiellä on haittoja vahvast
aina ei tartuta kelvosti kahvast
silloin on syyllisyys niskassa
oikeat, tunkiolviskassa.
Haluttais miellyttää yhtä sun toista
eihän sit himmeesti kauaksi loista
ylimmäl pallille tahto veis
alennustila siis stoppiin, seis.

Kilpailuvietis on yhäti vaara
että voi pusikkoon suistua kaara
riippumat korkeista rimoista
päästä ei irralleen himoista.
Parhaus kimmeltää tähtenä tuolla
sivusta eihän sit ekstraista vuolla
täytyvi uskaltaa hinkua
pyörimät ympärtä rinkua.

Usean mielestä paras tuo lääke
hitsissä olkoon täält murhe ja kääke
nyt on juur tarpeista ponnistaa
reipasta varmasti onnistaa.
Sisua etsimäs, jokainen juuri
kuoppahanpudonnan mahtoisuus suuri
housujen tutinaa kaihtamaan
paremmal linjalle vaihtamaan.


20020228 Jurrikanluokse...

Ihminen jäykistyy olonsa kuloon
eikäpä levähdy valoisansuloon
oltuaan tomppeli toimissaan
silloin ei yhteys voimissaan.
Jurrikanluokse ei yksikään tule
kalhu ei moisesti tippaakaan kule
elämäntarina niukassa
pinttymäin istuissa tiukassa.

Haaveillen arkeen ei löydetä siltaa
näinpä ei nautita yhdessä iltaa
ankeus levittyy peitoksi
olema sivuhunheitoksi.
Tieto on vääntynyt mutkalle ihan
retuuttain tilalle lähespä vihan
mishän se onnikin piileillyt
vähemmän ihmistä hiileillyt.

Päässä ehk tällaiset aatokset kiertää
unelmaksjäänehet siellä jos hiertää
vatpassielo on tiessänsä
märkäilee tantalushiessänsä.
Käännetään kelkka, jos suunta on pieleen
etsimäl iloja, metkoja mieleen
saattaa jo huominen huvittaa
jaksaa taas väreillä kuvittaa.


20020228 Silti ei pitäisi...

Ihmisen tahto on pinnalle nousta
kiristäin etevänsuuntaisest jousta
että vois pisteitä kerätä
huomisis ilohon herätä.
Aina ei sallima vihreetä näytä
toiveitten koppasta kukkural täytä
raamit ehk laitettu menolle
puitteiset, ajoittain tenolle.

Silti ei pitäisi huolia kantaa
ärseitten ohitse mennä vaan antaa
nauttien niukoistkin iloista
etääntyin järjellä piloista.
Eessä kun selkeenä välkkyvi lahti
onpa siin ytimes jemptinen tahti
herättyy paineittenpuolista
käpsäisten kauaksi huolista.

Toki silt röykkyä monenkinmoista
ehdoton tärkeys, haittoi ei toista
reimarit etsitään silmillä
kestävänoloista filmillä.
Jos sitä pakenee uuninsa nurkkaan
aatellen, rohkeast tuolta nyt kurkkaan
se kyllä keino ei onnistu
hyllyvält pinnalta ponnistu.


20020228 Eipä näil eväillä...

Useesti tuumailee minne vois mennä
yhtyyden keihäs kun eipä tuo lennä
orpous jässäilee niskassa
laatu ih tunkiolviskassa.
Tehdyistä etsiksii huomisil turvaa
siltikin pöheikköön päivittäin kurvaa
onko mut tyhmäksi saatettu
älyn et virkeys maatettu.

Eipä näil eväillä ruutia synny
muttei oo täydesti, torvelo, nynny
senverran seikkoja esillä
käyty myös osannan pesillä.
Väittääkö joku, et toopena laahaa
tyhjyydenperästä ainoostaan kaahaa
löytyyhän täältäkin jyviä
ehk kyllä vähemmän hyviä.

Päivästä aina on päästy me iltaan
lahonneintilalle uusia siltaan
hymyilkää tännekin reilusti
vaikkei tuo menekään heilusti.
Ruttua naristi intoisest ennen
korvien ärsyisiin tyhmästi mennen
nytpä vaan kotona käppäilee
pienest tuot ruttua näppäilee.


20020228 Yksi ja toinen...

Kaikilla lanttu ei yhtlailla leikkaa
parasta hoitua, rennosti veikkaa
ottamat vähääkään paineita
näprimäl helpompii aineita.
Nuoruudeninnollla monikin rynnii
kuvitepuoliaan väärästi ynnii
sitten jo renklaamaan pakkia
jalkainsapotkuiseks lakkia.

Yksi ja toinen tääl kakkosen osas
elämänlinja jos sivuhun hosas
arki niin karvasta maistella
hyvästään voimatta taistella.
Osaavat, kermat he kuorivat päältä
suuntaamme silmäilyt hohkavat jäältä
hittoak vastukseks yrität
omaapa kohtaasi tyrität.

Jopahan eväkset aralta loppuu
eikä oo töihinkään kuunansa hoppuu
väliäk ulkona ololla
rautkangentaipu kun pololla.
Siltipä omissaan lähespä tasan
yritemäärät, ne kiinteänkasas
vähyyden tekemii huolia
lähespä pintaisen puolia.

Pentti Pohjola 20020228 (20020228) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu