Kuvitella kaikkee pitää etuahan siitä itää on ehk onni ovella höyhentuntuu povella. Aina jos on kotinurkis tipastkaan ei uutta kurkis lahonsieni hukuttaa ihmispoloo nukuttaa. Yllätetään, virkee jaloil päästään joten armopaloil komentaen kehoa -etsi hitsis ehoa. Jospa valo jossain syttyy sivuunsiirtäin tullut myttyy -äännähtäin et, - menkää vaan hyväksyntää täällä jaan. Odotus ei kasva korkoo ikänsä jos pelkäst norkoo täytyis talloo lusia välttääksensä susia. Ennätyksii, omaannähden kokeeks vaikka hetkeks lähden palontulta tarakkaan hokkustpokkust, varakkaan.
Virheetönt ihmistä eihän tuot ole kukaan ei kunnosti askeltain pole salaisii monttui on maastossa joskus siks putaimmat raastossa. Hyvyyttä jokaisen tyköä löytää ei vaan ain korista näkyväinpöytää tuollainen todella sapettaa sisintään ettei voi apettaa. Usein kyl havaittu lähteis jo maali vainkaan ei tallenna tuollaista kaali jurpinta heikentää sielua ahtuuttain olemain nielua. Mietitty tuhannest solmuisii kohtii pienesti perillä, ratkaisuinjohtii yksityisaattelun haittoja kukulleen ettei saa aittoja. Navallaan vakaasti maailma pyörii inehmot kiireissään häärii ja hyörii enimmin tyhjiä mallaillen olemans laitoihin kallaillen. Rakennus tarvitseis perustan vahvan jämeräst-eläjät, kouraansa kahvan millä sit rusnaisi lähiä siirrellen syrjempään vähiä.
Ellei meillä olis saunaa puhkuisimme pelkkää kaunaa Suomalainen kokee näin jutut että oikeinpäin. Kuumas löylys unhuu surut avartuvat mielenturut henki sekä tunteenmaa siinä ekstra, pinnat saa. Ulkolainen tuota pelkää itsens etäämmälle telkää hullunhommiks luulevat pelonääntä kuulevat. Vesi kiukaast tehoi ottaa äsähdyksen säiheel mottaa tuju tuntuu lemmeltä on se silleen, temmeltä. Niukkuus tuossa unehtuu pinta väkist punehtuu yksityinen, apotek johan kulkee huomeen rek. Pikkutovi, vihree syttyy kainalohon pyyhkeenmyttyy lauteelle jo luikahtaa helmensisäl suikahtaa.
Terveys jos tuppaa horjuun enempiä luotaan torjuu matala kun hallitsee köntil-olo vallitsee. Huomenna ehk juttu toisin otettuhan siitä oisin kuvitteita keräämään aatteellisest heräämään. Määräile ei yksikään pedille vaik röhnöön jää vanhalla on vapaus ehdoton se tapaus. Aallottaisii olonkivat sitten taas jo lukos rivat miten milloinkin se juu herkäst vääntyy siten suu. Eipä tässä töihin pysty onneks hereil älynysty sekin vailla tietoa koontumukset mietoa. Ylhäältohjuun sopeutuu tulossaanti nopeutuu hikooma kun takana kuivan pysyy lakana.
Vanhana kunto se paljonkin heittää ihmeenkin turhista vedet jo keittää kun ei oo ruutia riitosti miten siin pistäisi, niitosti. Aamulle ensin on palikat suoras kohta jo kimpura himmeeksi vuoras tekemät unehtuu äkkiä suittelee puoltyhjää säkkiä. Yhdellä kaavalla lähdöstä maaliin koita siin vihreillä evästä kaaliin haaveet vaan räpsyttää siipiä ulkoisest arjes saa hiipiä. Pollas vaik rakentais isoja taloi näppein saa pelkästi karisseenpaloi saippuakuplia lennättää tuotakin etanast ennättää. Onni on hitailla matkojenpäässä lorppailunytimet, ikuises jäässä varvast vaik lattiaan naputtaa ilotont reittii saa laputtaa. Unohtuik jotakin tärkeetä tuossa eihän täs hankuroi uppoises suossa aiemmintehtyyn saa nojata muistojenlakeaa ojata.
Pentti Pohjola 20020214 (20020214) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu