20020208 Otetaan hotua


20020208 Omapiiskurina...

Ihan on kivaa kun elää saa täällä
rauhaisan maaseudun kamaran päällä
nälkä ei ikuna kimpussa
olemantäyteet vaik himpussa.
Telkkarikanavat suoltavat kuvii
aviiseintutkinta antavi huvii
lautaskin antennit sojottaa
umpisii ympyröit ojottaa.

Pesihin kannellen tulelle puita
henkisenharrasteit, intoja muita
liioin ei aika käy pitkäksi
elämä hankalan sitkäksi.
Kirjoinkin kimpussa huonoilla silmil
tallentuu jotenkin papparan filmil
entäs nuo PC :llä tökkimät
makkarasormien pökkimät.

Ajatust levolle arvaa ei laskee
onhan tuot yhäkin halmetta, kaskee
johon voi sukeltaa sisälle
päästäkseen ymmärteen nisälle.
Uupumus välillä mielii ehk voittaa
itstunto sitten hälkelloja soittaa
äijä äl jämähdä penkille
sipaisep itses taas lenkille.


20020208 Onhan nois oltu...

Elämänkulku ei yhtä oo pötköö
joskus noin laiskempaa, sitten taas hötköö
mitäpä kulloinkin käsillä
tuollaiset juontehet pläsillä.
Ukkojenpuolelta tsiikataan täältä
kylän tään syrjäisen kamaran päältä
ilman, et vahvoja nousuja
ehtiipä kohottaa housuja.

Vanhalla äijällä riennot ne ohi
pientäkään tekoo ei mietellä tohi
annetaan vinkehein yrittää
kohti tuot mitalii pyrittää.
Onhan nois oltu myös itsekin remmis
voisipa sanoo, et paremmas temmis
nuoruuden innolla hutkittu
kestävyysmuotoja tutkittu.

Vähäähän toki on kasattu saalis
liiasti haprakkaanvetävää kaalis
tunteella jotenkin pärjäili
harmaata väriseks värjäili.
Uusia riimejä tänäänkin rustaan
lehtiönsivuja kynällä mustaan
väittäkööt nuivaksi puuhaksi
en muuta oloain luuhaksi.


20020208 Tuohon vaan pysähtyi...

Riimejä tehdessä muistumii palaa
vuoskymmenjonojen varsilta
nuoruudenaikojaan yhäti halaa
löytyili kivoja parsilta.
Unehtui asia, olen täs köyhä
juostiin vaan uimassa suvella
arkehensolunta eittämät löyhä
sisin ei pahemmast ruvella.

Lapsenakohdatut unhoinen peitti
kuin oisi taikuri taikonut
mieltänsä huomisten ylitse heitti
enempäänkin jopa aikonut.
Tuohon vaan pysähtyi kanaisen lento
sen kyllä älläsi koulussa
järkevään mietteeseen tuntuma hento
oli kuin, Jussissa, Joulussa.

Noillapa rippeillä vanhaksi päästy
kipujen marinoin ohella
perheisenvastuisilt höppänä säästy
enää ei metsähän kohella.
Ymmärrän, ettei voi tyhjillä voittaa
suloimpain ihmisten luottoa
jotenpa arkisis lehdellä soittaa
näissäkin kierteissä tuottoa.


20020208 Mieltymä johdatti...

Ihminen tarvitseis ulkoista potkuu
löytääkseen omansa parhaimmat
orpona kertyy sen tuhatta sotkuu
närvivät mieltä ne varhaimmat.
Pitikö porhaltaa järkeä vailla
hölmyyden sarkoja kuokkimaan
estää ois pitänyt tuollainen lailla
tyhjil kun sieluaan ruokkimaan.

Mieltymä johdatti kierteiseen julmaan
niissä ol ansoja tarjolla
asiat vääntyivät epäiseen kulmaan
huseeruupaikka siin varjolla.
Niskatpa kyyryssä nolona palas
kauhea etsintä edessä
ajatepuoli kun tyhjiä halas
tuhanten haaveitten medessä.

Nyt on vaan ainoast ukkona olot
syrjässä kaikelta kiireeltä
peräänpäinvilhunnan muistelot nolot
ehyyttä tihkuu kait siireellä.
Väärät mun ratkaisut, nöyräst sen myönnän
kontturei huomisiin lykäten
suurimmat tantalat ohehen työnnän
ymmärrysituja kykäten.


20020208 Pitää vaan...

Yksinäänelo ei huvita
mieltymät tarpeeksi kuvita
hengessään saapi näin palella
ikäväl, oloaan valella.
Ehkäpä säästynyt lyönneiltä
nokkansa pahempiin työnneiltä
lempeää lämmintä puuttunut
kiusaksi matkalla muuttunut.

Pitää vaan kestellä hukkansa
närvivät mustaisen sukkansa
toisilla perheensä rikkaus
omis nois, syyllisen tikkaus.
Vainkin myös pykytet valohon
etsintäkeinoinsa alohon
minulkin joitakin rippeitä
kokemain aivastein nippeitä.

Ahkeruus toki se karussa
tuosta ei kummemmin parussa
kynää sit pyörittää näpeissä
eten, jos entymät säpeissä.
Kirjaises hyllyssä kansiot
noin ovat vähät ne ansiot
syvält tuolt sisältään hamuaa
lähespä nollasti pamuaa.

Pentti Pohjola 20020208 (20020208) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu