20020207 Vatkutuksia


20020207 Mietittäis tarkasti...

Sellaisen ihmisen helppo on olla
joka ei jännitä huomista
kevyysti keikkuilee laineilla jolla
useast myönteistä tuomista.
Aina jos vastahan jutuissa jänkää
niukaksi aatteilta kokevat
yhäkin pahemmaks moittelu vänkää
piireistä häipyile, hokevat.

Mietittäis tarkasti toimia noita
ennenkuin puuhaiset pielessä
synkillä saatteilla tippaa ei voita
olis tuo kirkkaana mielessä.
Jokaisel paikkansa piirissä tässä
tuota ei lähdetä kumoomaan
pahinta erhettä, - olenkin ässä!
kielteisil vaikutteil lumoomaan.

Pienikin sopu jo rappuja ylös
eikä ees maksele maltaita
kauheisin tilanne, räimähtää hylös
löydä ei olennal kaltaita.
Valo on tärkeä sielumme sisäl
puhdistusaineena oivana
hipsitään hitsissä kiiruusti lisäl
et-ala pysyilee loivana.


20020207 Huomista aatellaan...

Silmät kun avoinna uusihin pitää
jotakin pakko siin työksikin itää
aivan jo luonnonkin voimalla
reippailutyylillä roimalla.
Tietysti harmuuskin jolloinkin kamppaa
siitä vaan ohitse pokkana ramppaa
unohtain tullehet tukisteet
jopahan väistyvät kukisteet.

Aikaansa maallista eihän sit tiedä
onneks ei sokkeloons konsana viedä
parannuskeinoja haalitaan
ehdoitta totuutta vaalitaan.
Huomista aatellaan potkuna uusiin
jopapa entyisi makua muusiin
keveisi reppu se olalla
maisemat jemptisel tolalla.

Itselle pistelen tällaisii sääntöi
löytääksein asiaan oikeita vääntöi
tunkiol joskus myös kipattu
syylliseks väitteinkin tsipattu.
Hyvä on elellä pienellä pyryl
eikä sit jaksaiskaan julmemmal hyryl
kiitoksii olemain antajal
ropakkoin sivuitse kantajal.


20020207 Pahuutta vastaanhan...

Ajassa tallaamme uusia kohti
tällainen tyhmempkin vähyydes pohti
kestääkhän maailma mallissa
ehkpä viel huomisis rallilla.
Terrori-ukot ei taitane loppuu
Usa vaik pistävi solttuihins hoppuu
Osama tuhkana tuulessa
virneinen ilmeensä huulessa.

Pahuutta vastaanhan jokainen meistä
kuka sit mitenkin taittavi peistä
suurempi osa ei kajoa
tuollaisii aatteleen vajoa.
Siviilit saatettu riitojen keskel
näkimet vesissä jääneellä leskel
moinenko sivisteen nimistä
päinvastoin, tulosta pimistä.

Vahvimmat väärässä monessa suhtees
heidän juur tulisi eläillä nuhtees
keulilthan suuntia näytetään
malleina vähemmil käytetään.
Jospa viel hellempi elämä heräis
yksilöt yhtehen myönteisiin keräis
silloin ois ekstraista tulossa
vihreän ituja kulossa.


20020207 Isompi joukko kun...

Pelmannipappoja, juuripa heitä
meitä ei arkisen askellus peitä
tykätään jenkoista, valsseista
liukkaitten laattioin halsseista.
Haetari polvelle, ääniä esiin
ihan siin kaivertuu tunteittenpesiin
polkat kyl pölyt saa nurkista
myyrät ei koloistaan kurkista.

Isompi joukko kun peltinsä avaa
hiiriä herkimpäin selkäpiis ravaa
viulut ja banjot kun heläjää
tyhjii se kiusoista eläjää.
Rumpalin rytkyttäis tahtia taidol
basistin päästelles innolla aidol
kitara komppia räppäsee
tuntojen säikeitä näppäsee.

Yleisön hurmio riemuinen kuohuu
lattialliidäntä, likisteennuohuu
elämä vapautuu huolista
räiskätään rempseänpuolista.
Soittajat väline vapaalle mielel
antamas potkuja harmienpielel
eiköhän tuollainen onnistu
pelvehkeet kuuluvaks ponnistu.


20020207 Silloinkin laitetaan...

Ihminen eteens saa monia toimii
yleisest-aktiivi runsaimmin poimii
niistä ei eroon voi hipsiä
omihin oloihins lipsiä.
Silloinkin laitetaan taakoja niskaan
kärttyisen sanan vaik vastahan viskaa
ettetkö tuotakaan kehtaisi
järjetöpuolisis vehtaisi.

Minut kun luotu on irrallaanoloon
hautuilen helposti kotoiseen koloon
vapaita toimia tutkailen
noistakin eroisiin mutkailen.
Vanhuudes pitäisi velvoitteist päästä
eläjää ikäistä, nuorempi säästä
olethan voimaisi kukassa
alkperä väriä tukassa.

Tarveisko ukolle paperei laittaa
arkista olentaa sellainen haittaa
vero jo ilmoitus kiristää
ärheetä pintahan tiristää.
Hoitakaa hommanne, älyltä vilkut
tänne on jääneet vaan tythmyyden hilkut
peruisii pyytelen saatteita
itsel kun riitost ei aatteita.


20020207 Itseä vartenhan...

Aina kun jotakin kirjoittaa koittaa
siinähän itsensä pitäilee voittaa
toki vain omassa sarjassa
herkkyydentuntoa harjassa.
Joku vois aatella, - pyh noita luuloi
onpahan äijällä kummia kuuloi
työtäkin sais joskus aatella
hyötyistkin esille saatella.

Itseä vartenhan pelkästi puuhaan
oman tuon mieleni äärillä luuhaan
etsien lukkoihin avaimii
saadaksein selkeempii tavaimii.
Näin se on vähäistä, juntilla päällä
omista karisseet, ykkösest näällä
vaikutteet muualta saatuja
haaveissa, jopa noit laatuja.

Äkkiä tipahti pilvistä arkeen
tajuten omansa, henkisenkarkeen
paremp kun tyhjää, sen hoksasi
vähinkin eväksin poksasi.
Uusia ituja lähistölt tsiikaa
muuten ois kiusaista ehdoitta liikaa
vaikkei täst edemmäs ennätä
syystäk ei leijaans silt lennätä.

Pentti Pohjola 20020207 (20020207) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu