Vanhuus on monille parasta aikaa siirtyillä sivulle rauhassa etsiä hukattuu kivojentaikaa mieleisii loiskuttain kauhassa. Aamuin ei kello se pärise varhain sikeitä riittäilee runttailla ihan kuin kehittyis tunnelma parhain leikinkin edelteil hunttailla. Ystäväpiiri on monilla suuri kertynyt reissun sen varsilta orpuudest kellä taas eessänsä muuri lähde ei pakolkaan parsilta.. Kullakin tilaisuus jonkin on moinen viihtyä omissa housuissa erlailla saattanee pähkäillä toinen huohottain jyrkissä nousuissa. Mennyt on mennyttä, sit ei voi kääntää turha siin tihrua yrittää parasta, oloaan jemptiksi sääntää iloisin ilmeilyin pyrittää. Jokaista kutsuttu toisensa luokse luontaisten lahjojens nojalla väkiste hoppa ei hirnuen juokse kuukumaa tyhjäinkin ojalla.
Elämänkulus on useitkin mutkii parasta juuri et ajoissa tutkii vähentäin muittenkin taakkoja samalla kiertäen raakkoja. Auki jos silmänsä sirkeinä pitää uusia edelteit taatusti itää ihan jo luonnonkin voimasta omtunto eriintyy soimasta. Tarkasti miettien huomisten hommat näinpä ne vähenee polulta kommat keino on taattua tavaraa et-ala riitosti avaraa. Kuunnellen läheisten ilot ja surut haasteella höystäen omansa murut annetaan asiain vaikuttaa uutenatulevii laikuttaa. Leikillä tarkoittain pienesti totta hyvien suunnittein, edelleenmotta tuollaisii kuvitteit pyörittäin samalla tekoihin nyörittäin. Olispa itsellä ruutia riitost jotta tuot syntyisi enemmän niitost ainhan voi toivoa parasta irrota huonojen karasta.
Avuton ihminen toistenko taakka ihan sin, maisesta lähtöönsä saakka etteik vois nöyrästi kuunnella toimiaan kelvoiksi muunnella. Ylpeä asenne viileelle hohtaa sivuitsepyryis jos kaverin kohtaa uskottais saamaamme etuiseen verraten toistemme retuiseen. Lämmintä mieltä ja edelteinmäärää jakselee kuormittaa itselleen häärää ihan tok omissa rajoissa tärkeintä, ettäpä ajoissa. Vanhana voimat on tiposentiessään enimmin kylpeilee niukkuuden hiessään tahto siin tallattu jalkoihin into ei riittele alkoihin. Nöyräksi tulla ei vihaisin potkuin toisille sysätyin haitoin ja sotkuin senpä jos ujuttaa kalloonsa oikeaa kaarta saa palloonsa. Suulla ei saatella juttui ain kuntoon niitä on vietävä syvälle tuntoon liikkeellelähdöin kun porhaltaa palkkion parhaimman varmaan saa.
Miksihän elämä pomppii ja hyppii oleman ollessa tasasta kaikkea pitäilee näppii ja nyppii etsien helmiä kasasta. Selvä se, annetaan pollemme juosta kuvat nuo vilistäin silmissä nautitaan rehdisti uudesta tuosta arkisenpätöises filmissä. Huvi ja hyöty ain kätensä kädes edisteen availles ovia milloinkaan liikaa ei yksikään pädes täytetään tiedoilla lovia. Väsymys useinkin parhaamme maataa juuri kun tarvitseis rynnistää esteitä sivuilta etehen kaataa antamat saantoja ynnistää. Kiitosta näistäkin menneistä päivist läheisil hattua nostellen iloisenoloisist kivojen häivist tyhjäl sil laiskuudel kostellen. Hyvä on rehtinä elää ja olla jos ei oo toisia ärsinyt uutehen tsiikailee vanhankin polla moitteisten kakustkin järsinyt.
Yksilöt etsivät mainintaa työstä kaveripiirinsä sisällä ennenkuin heltiää avaimet vyöstä uudelle, olemain nisällä. Jotkut jää aina he eduista ulos vaikka kuin vinhasti ponnistaa nollaisen pyöreenä yhäkin tulos lahjakkait helpommin onnistaa. Oloissa syntyvät kuluille raiteet kehys jok jämähtää lukkohon eipä oo esissä huvit ja maiteet välverho nyäistään tukkohon. Siin sitten kala kuin kuivalla maalla ehtaista yrittäin imeä ylen vaan nirsosti etuja jaalla huomenkin puoleksi pimeä. Tuo ei kyl totta, sen tässäpä myönnän valoa varjoa riittelee omia kärryjä hengästees työnnän kymmenist vuosista kiittelee. Ahtaaks kyl käyneet nuo mainninnanjutut uunin jos loukosta tiirailee enemmin korostuu kertyneet sutut huoltenkin harmaita viirailee.
Monetkin toivoneet ymmärtämystä useilla aalloilla seilaten noinkaan ei asia läheskään kystä järkeväinmitoilla peilaten. Erhe on suurena haamuna tiellä lukiten oikeat osotteet moni ei jaksele polleaan piellä roskaisiin runtuvat posotteet. Otetaan esille, miltä se näyttää yksilön hutkinta luonnossa taitaako paikkansa kukkuroit täyttää suurilla eväillä juonnossa. Laitetaan haasteita toistensapäälle riippumat eläjän kestosta näin sitä sorrutaan ohkasel jäälle muistamat tarinaa estosta. Pompotustyylistä viskataan luokse ihankuin ähäkut mielellä henkensä uhalla siinä sit juokse ainainen vaaransa pielellä. Tarvitsis olla nuo julmetut voimat että siin yhteisö tyytyisi herkuleen malliset eväkset roimat viistoinen irvailu hyytyisi.
Pentti Pohjola 20020205 (20020205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu