Elämän arvoitust monesti pohtii oltaes aukeal rannalla kuta nyt juntikka uskaltaa, tohtii heikosti omalla kannalla. Valtava rikkaus, syntyä, rientää kokien tajunnanvirrassa Yleinen yhteys hävikkii lientää monia sävyjä pirrassa. Kuinka on jaksettu ajassa taipuu ulommal kiekolla ehtiä riittävän itseinen syömmessä kaipuu helskyttäin herkimpäin lehtiä. Ollaanko uskottu löytyvän hyvää ilman, et vaatimus viskattu multahan peitetty sillailla jyvää läheisten toiveita riskattu. Näin jos on ollut, ei valitus vaivaa henkemme haavinsuu aukona uusia lähtöjä rehvakast raivaa tarpeetta yritys taukona. Rohkeus osoittaa voimien määrän siitä vaan soimolla selälle tokihan erottaa oikeen ja väärän lähtpassit antaen pelälle.
Vähäinen merkitsee tuntoja ylös ettei tuo iskisi täyteinen hylös jaksaisi naurella ajoittain harmaataan niskasta rajoittain. Mitenpä sulla on tuollainen mieli etpä ees käsitä, kuta on pieli tuollaisen lauseenkin heittävät syvemmät aatoksens peittävät. Itsensätuntemus konstinen juttu pähkäillä voi sitä vieras ja tuttu siltikin perusteet puuttuvat hämäriks määreiksi muuttuvat. Omaksumiaan saa luullusti käyttää passelinkuosiselt tuollainen näyttää annetaan airojen heilua valoisas menohan reilua. Yltiöpäisyys on saatava kuriin kiilat ne tarkoitteenmukaisiin uriin naapurein nyökkäilles sorjasti elämä kellään ei orjasti. Alkuinen vauhti tuo kestoiseks muuntaa seuraillen tietysti järkeväinsuuntaa uhraten nöyrästi vaivoja täytellen henkistens kaivoja.
Pieni hän jok aina vuottaa olemuksens valoon luottaa eipä saavu onni liki niskapuolle kihoo hiki. Kirottuu, et miten meni alust alkain puuha teni suuret luulot karisivat ystävätkin varisivat. Selitä nyt tätä kelle nimen, omis, - Ihan pelle! jota helppo jymähdyttää ulkoisia hymähdyttää. Taisin antaa moisen kuvan ylenkatseisuuteen luvan järjenpuoli kun se nukkui uusiinkäynti hallust hukkui. Mukavaahan paikoin polul enempi vaik,- karsinkolul sisäistään sai antaa ulos piittaamatta mikä tulos. Jälkensä noin reilust jättää kaiken munaskuistaan mättää hitsiäk vaik onkin vähän tyytminen nöyräst tähän.
Jos osais jenkata juttunsa edelt säästyisi useiltkin näkimeins-vedelt hommain nyt mennessä kanttuvei todella korjailla pisteit ei. Olikhan harkinta täydesti unil kuvitteensortit ne piiskaa sai munil nyt tarvii kaikkea miettiä löytyiskö uustasoist tiettiä. Miksihän kompassi vääriä näytti intoisel puhkulla rintani täytti joku kait kuiskaili korvihin sun pitäis tarttua sorvihin. Luulemain pallo kait vieries eni yhäkin solmumpaan haastehet teni tututkin irvaili reilusti papparal kulkevi, -heilusti. Unohdin tarkkailla järjellä peiliin ei näillä eväillä yltäillä heiliin vanhaksi poijaksi surkeillaan harrastesuuntimil purkeillaan. Kaikkihan tällaista tehdä he osais riittäväs määrin kun äärellä hosais perhe siis kaukaiseks kuvitteeks lapsellismielinen, huvitteeks.
Aktiivi-ihminen monia kestää ennekuin helpottaa periksi tuollaisel asenteel lepsuuden estää käytännön odotteet teriksi. Luonteval mielellä kymppejä tappaa sihti ei huijaile maalista tulevainsorttisii yhtmittaa lappaa kaikille etuista saalista. Piti vaan löytyä lähtöinen viiva ilmankinsuunta se snaijata lopusta huolehti intoisenhiiva väsys ei kuormia raijata. Nytpä jo askel se paikkansa löytää kokemus karkoittaa apean monilla ekstroilla täyttelee pöytää huikuksi valiten rapean. Läheisten turvinhan näyttämö kuntoon ilman et liikoja omisi valoisanlaatua hiiviksii tuntoon äl luule, tuo ettei somisi. Tästä on sektorit avoinna huomeen varvasta kaasulle asettaa plussaisen merkkistä kotoiseen Suomeen saanenee iloisna lasettaa.
Pentti Pohjola 20020204 (20020204) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu