20020201 Helmiyksi


20020201 Ohitsemennyttään...

Ahkera ihminen ei sitä muista
etteipä laiskemmal kummasti luista
johtuen geenien eroista
lähdössä saaduista veroista.
Syömmessä kullakin tarpeitten tiu-ut
ehdoitta tuollaisten mukana liu-ut
karseeta vatahan harata
margnaalii lisää sit varata.

Ohitsemennyttään huomes ei tapaa
siinä kyl mielessä, jotenskin vapaa
ellei niin suuria mokia
jotka jo hajoitti pokia.
Vähistkin yrittää ylemmäks nousta
tiukkaillen senverran elonsa jousta
mukavain potkuhan kirittää
huomenet selkeemmiks virittää.

Ennemmin elänein ohjeilla uusiin
jopahan löytyvi kiprakkaa muusiin
pienoiset vinksutkin unehtuu
terveesti posket taas punehtuu.
Kaikkea tällaista raameihin laittaa
vähän ain kerrallaan täytellen aittaa
saanenee ilmoille laukoa
ottamal tärkeilyist taukoa.


20020201 Yhteistä aatosta...

Kuka tääl toisestaan huolta ei kantais
apua pyydettäis, jotteipa antais
varmasti sydän sen määräisi
ettäpä ehdoitta hääräisi.
Laiskuus kyl jarruna luultavast vastuis
omainentunto et kiusoista kastuis
siltikin järki se voittaisi
tekemänkelloja soittaisi.

Yhteistä aatosta helliä pitää
monia etuja sellaisest itää
etenkin vanhoilla päivillä
alttiina oltaes näiville.
Suurista luuloistaan mielisi eroon
järkeväinsuuntaista pistäen teroon
haaveita saisi ei hukata
iloiseen olemaa pukata.

Tyhjiä lauseita! -Joku vois heittää
kenellä suunta tuo alkaisi keittää
perusteit tartte ei salata
jyrmynä ruutuunsa palata.
Rehtiä ei tule runtata lyttyyn
vaikka nää omamme menisi myttyyn
kouraans voi toiselle tarjota
syvempi änkeys varjota.


20020201 Perästä kyllä ain...

Tietoa kaikkihan mielisi luokse
eipä vaan älli se liukkaasti juokse
raja on useesti nähissä
älyjen varastot vähissä.
Perästä kyllä ain jokainen snaijaa
selvyys jos muualta kupeelle paijaa
niin se on kaikessa suhteessa
elettäis herramme nuhteessa.

Mensa tuon selvittäis yhdellä kerral
etteipä jujua riittele herral
joka on jätkän vaan järjessä
ikuna missään ei kärjessä.
Rintahanlyönti ois irvokas tässä
koska ei pykytä ukkoa kässä
mölyt siis mahaansa säästelee
arkisis puhtii vaan päästelee.

Onni, et eloa tällailkin riittää
ylhäistä luojaansa muistaa siit kiittää
eväillään pitäilee pärjätä
reissua valommaks värjätä.
Heitetään huolet nuo olkamme yli
maailma ketään ei täydesti hyli
paisteesta päivän saa osansa
unohtain häsläisen hosansa.


20020201 Monelle yllättäin...

Hienoa että voi puuhailla pientä
sehän on hengelle intoisenlientä
vuosii vaik niskassa tukussa
olema mielen ei hukussa.
Sairaus saattaisi kolhia kovin
kaikkinen vastainen auki jos ovin
tuoltapa toivoisi säästyä
hankalilt irralleen päästyä.

Monelle yllättäin asiois stoppi
laadultaan sellainen, auta ei roppi
infarkti yksi on haitoista
normaalin menemän taitoista.
Ehkäpä aivoissa vuoto tai este
siel ettei kiertele normaalist neste
tutuilkin ikäväks tarjottu
huominen huolilla varjottu.

Jotkut on syöpä jo saatellut multiin
yllättäin tuollaisel hollille tultiin
ankeeksi kokee sen ääreltä
tempaisiit taitajan hääreltä.
Yksi on elämä kutakin kohti
eipä siis ihme, et tuollaista pohti
onneksi tervyyden lukisin
kultaisen arvoiseks pukisin.


20020201 Eipä tuol pyryssä...

Talvessa ollut on suuria heittoi
vettäkin välillä valellut
sitten taas kylmiä tuulistenkeittoi
jossakin vaiheessa palellut.
Eikä tuo lupaile tasaista kelii
Helmikuun puolel kun hiivitään
aivanpa hihasta vetäistyy pelii
tukkaamme moisesta riivitään.

Eipä tuol pyryssä, pakkases naahaa
ikkunast tuijoilee menoja
haittaista velttout fölissään raahaa
joka kyl isontaa tenoja.
Harrastepuolella hitusen jaksaa
aivot ei täydesti vellillä
riimeilynkeinoilla intoilla maksaa
ontuvii vaik siellä pellillä.

Sisko tuos soitteli, nukuksist heräs
päivääkin väärää tuos tarjosin
torstaihan nyt, eikä perjantai teräs
kiusaista erhettä varjosin.
Nythän on luurissa, enkä voi oikoo
unisii höpinöit suoriksi
toivois, ei toimia perjantail roikoo
vasta täs edellist suoriksi.

Pentti Pohjola 20020201 (20020201) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu