Ahkera ihminen ei sitä muista etteipä laiskemmal kummasti luista johtuen geenien eroista lähdössä saaduista veroista. Syömmessä kullakin tarpeitten tiu-ut ehdoitta tuollaisten mukana liu-ut karseeta vatahan harata margnaalii lisää sit varata. Ohitsemennyttään huomes ei tapaa siinä kyl mielessä, jotenskin vapaa ellei niin suuria mokia jotka jo hajoitti pokia. Vähistkin yrittää ylemmäks nousta tiukkaillen senverran elonsa jousta mukavain potkuhan kirittää huomenet selkeemmiks virittää. Ennemmin elänein ohjeilla uusiin jopahan löytyvi kiprakkaa muusiin pienoiset vinksutkin unehtuu terveesti posket taas punehtuu. Kaikkea tällaista raameihin laittaa vähän ain kerrallaan täytellen aittaa saanenee ilmoille laukoa ottamal tärkeilyist taukoa.
Kuka tääl toisestaan huolta ei kantais apua pyydettäis, jotteipa antais varmasti sydän sen määräisi ettäpä ehdoitta hääräisi. Laiskuus kyl jarruna luultavast vastuis omainentunto et kiusoista kastuis siltikin järki se voittaisi tekemänkelloja soittaisi. Yhteistä aatosta helliä pitää monia etuja sellaisest itää etenkin vanhoilla päivillä alttiina oltaes näiville. Suurista luuloistaan mielisi eroon järkeväinsuuntaista pistäen teroon haaveita saisi ei hukata iloiseen olemaa pukata. Tyhjiä lauseita! -Joku vois heittää kenellä suunta tuo alkaisi keittää perusteit tartte ei salata jyrmynä ruutuunsa palata. Rehtiä ei tule runtata lyttyyn vaikka nää omamme menisi myttyyn kouraans voi toiselle tarjota syvempi änkeys varjota.
Tietoa kaikkihan mielisi luokse eipä vaan älli se liukkaasti juokse raja on useesti nähissä älyjen varastot vähissä. Perästä kyllä ain jokainen snaijaa selvyys jos muualta kupeelle paijaa niin se on kaikessa suhteessa elettäis herramme nuhteessa. Mensa tuon selvittäis yhdellä kerral etteipä jujua riittele herral joka on jätkän vaan järjessä ikuna missään ei kärjessä. Rintahanlyönti ois irvokas tässä koska ei pykytä ukkoa kässä mölyt siis mahaansa säästelee arkisis puhtii vaan päästelee. Onni, et eloa tällailkin riittää ylhäistä luojaansa muistaa siit kiittää eväillään pitäilee pärjätä reissua valommaks värjätä. Heitetään huolet nuo olkamme yli maailma ketään ei täydesti hyli paisteesta päivän saa osansa unohtain häsläisen hosansa.
Hienoa että voi puuhailla pientä sehän on hengelle intoisenlientä vuosii vaik niskassa tukussa olema mielen ei hukussa. Sairaus saattaisi kolhia kovin kaikkinen vastainen auki jos ovin tuoltapa toivoisi säästyä hankalilt irralleen päästyä. Monelle yllättäin asiois stoppi laadultaan sellainen, auta ei roppi infarkti yksi on haitoista normaalin menemän taitoista. Ehkäpä aivoissa vuoto tai este siel ettei kiertele normaalist neste tutuilkin ikäväks tarjottu huominen huolilla varjottu. Jotkut on syöpä jo saatellut multiin yllättäin tuollaisel hollille tultiin ankeeksi kokee sen ääreltä tempaisiit taitajan hääreltä. Yksi on elämä kutakin kohti eipä siis ihme, et tuollaista pohti onneksi tervyyden lukisin kultaisen arvoiseks pukisin.
Talvessa ollut on suuria heittoi vettäkin välillä valellut sitten taas kylmiä tuulistenkeittoi jossakin vaiheessa palellut. Eikä tuo lupaile tasaista kelii Helmikuun puolel kun hiivitään aivanpa hihasta vetäistyy pelii tukkaamme moisesta riivitään. Eipä tuol pyryssä, pakkases naahaa ikkunast tuijoilee menoja haittaista velttout fölissään raahaa joka kyl isontaa tenoja. Harrastepuolella hitusen jaksaa aivot ei täydesti vellillä riimeilynkeinoilla intoilla maksaa ontuvii vaik siellä pellillä. Sisko tuos soitteli, nukuksist heräs päivääkin väärää tuos tarjosin torstaihan nyt, eikä perjantai teräs kiusaista erhettä varjosin. Nythän on luurissa, enkä voi oikoo unisii höpinöit suoriksi toivois, ei toimia perjantail roikoo vasta täs edellist suoriksi.
Pentti Pohjola 20020201 (20020201) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu