Kansalliseeposta lukea tiiraan näillä mun heikoilla silmillä luvun tai parisen kerrallaan viiraan taapäiset muistissa filmillä. Väinölän ahoilta, Pohjolan peril Tapion tanhuilkin joudutaan elämänohjeita säilötty keril Metsolan tienoilkin soudutaan. Itäistä murretta, vieraitkin sanoi opus mi Kalevaa kuvajaa ehtaisten neuvojen esillepanoo tarun tuon muodoissa huvajaa. Puolessa kirja tuo kiintoisa mulla säästellen nautin sen annista 1888, ja toinen juur painos ylen on kapoinen kehältään. Teksti niin pikkuista, selkeää kyllä vanhan et näkimet vaivautuu ehtaista tavaraa, sisällönvyllä intoisest viidakkoons kaivautuu. Netissä Askolla samaa on sivuil useaa kommenttein antajaa lueksin tahdissain, vääntäillen vivuil äkimmäst perille, rantajaa.
Mielihaluin mutakossa siellä ollaan rutakossa ellei esty jollaintapaa hengeltänsä, vahvanvapaa. Kyllä tuonne polut johtaa riivaajansa, senkin kohtaa antamatta pestii näppein röyhentely lyötyy säppiin. Joillain kutii tanssivarvas tupajössöt, ehkpä harvas parketeil siis monen mieli unehtunee, iskee pieli. Ilolientä kitaan heittäin saamatointaan sillä peittäin kauentuvat nupist säännöt maisest hyväst irtoo väännöt. Parinvaihtoo, ryhmäseksii vilkasmielet tuota keksii imua, et arjest eril sikinsokii, löytyy kerilt. Innokkaimmat noin vain toimii kiellettyä herkkuu poimii virnailevat etanaisii jotk ei löydä mehui maisii.
Yksin kun polkuaan ikänsä ravaa elämän arki se käsillä tyhjien huoneitten ovia avaa synkeänsorttiset pläsillä. Kuka nää tällaiset korttiset jakoi pelkkiä hantteja laumassa eihän näil olemaan saada ees vakoi nyrjii, ih inhammas traumassa. Olkhan mul kamuja ensinkään yhtään puheet vaik pulppuili ylitse itsekö rekeäin juoduinkin nyhtään haaveitteinkanssa vain sylitse. Tätäkö onnetoin itselle mätkin nurkkaan kun kuurumaan pakenin asiat alust jo rynkyisiks lätkin mitättöpuolille sakenin. Päivä jo pitenee, valoa riittää muistetaan hellettä kesällä oleman onnestaan saanenee kiittää yhä kun jaloillaan pesällä. Nipristeet tulevat tunnelmaan juuri vuosien ratas kun rapisee siltikin myönteisten kasa jo suuri leikisti enimmin napisee.
Tautei saa väistellä talviseen aikaan ovia hanskoissa raottaa ei sovi luotella kestäväntaikaan parast jos itseään paottaa. Virus kun iskevi kurkkuun ja nenään tuossa ei tippaakaan hirnuta ahistusluontoiseen roikaisee tenään kölistään limoi saa kirnuta. Monet ei aattele lentsussa ollen kömpiitkö mömmöset muualle antavat ravata tautienpollen hankaluus päästetään ruualle. Kylmä ja kuuma kun selkäpiis varvaa yskän viel rytmiä paukuttain jokainen tyhmempkin hommasta arvaa mukavat viikoiksi laukuttain. Ynseät haluisi ohitseen päästää pärskeen ja hakkaavan yskän juu läheisii toisiikin taudilta säästää karjuen julmast, - Äl tänne tuu! Suojeluspyhimys hiippaile apuun torvet jos täällä ne törähtää uuninpa kuumalle pankolle kapuun kysyttäis, römeesti örähtää.
Lukemalla Kalevalaa enteisiä siinä halaa taru neuvoo, ohjaa, määrää ettei saisi tehdä väärää. Neuvoja myös nuoremmille aivosorteil, tuoremmille kuinka olla ja eleä päivä huomehen heleä. Kansanneuvost ota oppii se on tajunnalle roppii jalkainalla koet polun unhoittelet ylpeenkolun. Varvistaikse etsiin tietoo muistuttele, mikä sietoo nöyryys raahaa päällimäiseks eitkä sano sua jäiseks. Eepos neuvoo, ohjaa, täyttää vapaasti voi hyödyn käyttää kuin ol muinoin Karjalassa tuhansista särmist rassa. Aukoillahan kirjanlehtii sieltä löytyy, miten tehtii ottamalla opus käteen tajunvirta viskaa säteen.
Paljon on sellaista lämmintä hyvää joka ei rasita tippaakaan aitoa oikeeta, juuripa syvää miten se ilohon vippaakaan. Terveys jos se on tallella täällä kulku niin kevyttä sorttia jemptiä askellust päivittäin näällä ei edes tarvitse korttia. Ulkoinen muoto vaik ryppyiseen matkal vislaus huulia töröttää yhäti intoisest kyytiä jatkal antaa vaan pollen sen köröttää. Ehkäpä jostakin tarve on luopuu oikein kun aatosta pinnistää niukemmist sitäkin enemmän juopuu perustoi juuri ehk sinnistää. Maailma makaa, kuin tuhansii vuosii akselins ympäri rullailee eläjät toki he muttavat kuosii uusia pinnalle pullailee. Vanhatkin hapatteet sitkeitä yhä taakkoina tulevain polvien edistyshalu silt kytevi pyhä varjossa huolteisten holvien.
Pentti Pohjola 20020129 (20020129) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu