Ihminen hän jos tuo pahasti sanoo senkkaapa itseltään nenästään anoo huolia moinen se tietäisi palkituks laillansa sietäisi. Tärkee siis muistella rehdisti olla koskaan ei kylmässä tuol kartanolla lämmintä kättä vain lykkäjää kamut siit ihmeesti tykkäjää. Osoite oikeepa silloin on käsil messevä muoto kun heräilee pläsil jaksetaan etsiä jyviä laadultaan ekstraisen hyviä. poikkisenpuoliset viskataan sivuun tarvi ei rupeilla alukskaan hivuun näin sitä kerätään malttia joka on oloissa valttia. Toimia tarvitsee itujen lisäks onni et rupeaa kivoille isäks moisis ei siedellä huteja puhtaan vaan oikeita kuteja. Noilla kun hivelee asianpintaa laajentaa ilosta, rintaa kuin rintaa satimet kaikkoaa tieltämme hallitaan parhaimmin mieltämme.
Speden spelit meni pilol ei oo mitään syytä ilol itse sankari hän nukkui juju kertakaikkii hukkui. Sakista nyt lähtee meluu kakaroitten hosuut peluu hirveet värit kulisseissa ohjelmalle sanon, -heissa! Aiemmin kun Spede veti mukan oltiin myötä heti siinä miehes oli loistoo nyt ei hämyynkämpää toistoo. Laita lapset asialle heille liiankorkee palle pelkkää söhellystä löytäät torsonkeinoin muuriin töytäät. Ei voi katsoo, -pakko sulkee lootan ohi pian kulkee iäkkäämpii jos tuos muas saattais istuu myötäsuas? Pertin vertaa ei oo toista -järkevyys, -se silleen loista ohimenneet ajat huvist ihan plää-plää paistaa kuvist.
Jopahan jotakin, vanhaksi tullaan koskapa tekarit juuttuvat pullaan muukaan ei vahvana, kunnossa säröi noit havaitaan tunnossa. Liikkumapuoli, kuin jarrut ois päällä tuollaisii aatoksii heräjää täällä vuodet kun kertyneet kasoiksi ei pääse sinuineen tasoiksi. Kyllähän yritys palkkioi jeesaa jos ei tuot toisien takana peesaa nenällään halkoo jos tuulia virne ehk somistaa huulia. Itseinen tunto on saatava nousuun lepatusluonteista löytäen housuun koirat ei kintuille liritä sellailla pitäilee kiritä. Haaveita reppuhun runsaissamäärin parasta lääkettä tuopa on häärin anturaa edelle toisesta nauttimaan oppinee moisesta. Ystävät! Tuttavat! -Heippatirallaa! etteikö intous ukolle mallaa moitteittensanoi vaik sateleis kompaisiin ratkaisui lateleis.
Pyykkikone pyörii tuolla likaisina eihän kuolla moista kyl ei aatella kammoksumaa saatella. Valoo vaik ei päivis liikaa huomensuuntaan sitä tsiikaa ohi syksyn päästytty lentsuiltakin säästytty. Uutta puhkuu pitää etsii vaik ei juoksennella metsii katonalain riittänee jokalähdöst kiittänee. Jalat joten yhä pelaa mietintäkin snadist kelaa hätää ei oo vuotossa kunha riimei tuotossa. Ystävist tääl eristetty orvol sormee heristetty päivät kuluu toimissa useenlaisten poimissa. Kunhan sulaa lumet maasta henkselpaukut irtoo haasta nähdään selvää edessä vaahtoo perävedessä.
Riimikynä syyhyy jälleen allergistun usein tälleen joutoaika nakertaa pitää siksi pakertaa. Ajatuksii on vaan niukast kapeeltiellä pitää tiukast suitsii ei oo konilla näin sit kapeest lonilla. Entisissä solkkaillessa tympeyksiin kolkkaillessa ohittelin päivissä hitsiik viihtyis näivissä. Uutta yhä mielis löytää aatosafkan täyttäis pöytää iloo kumpuin pintahan valonkajoo rintahan. Ystävät hei muistakaatte että tänkin suopeet jaatte oonhan jatkust kululla rajansa tuol sululla. Kynä tarttuu näppein tiukast mietteenkulku vaik ei liukast hyväksytään tappio vaikka saanto rappio.
Elo kulkee omaa rataa väliin paistaa, väliin sataa olo ihan iänmyötä päivittäisest lepoo, työtä. Sihtaellen purkeek uutta annetaank viel tilaisuutta itsest selvää ei se ole kultarattaal tässä pole. Moni tuuma nuoren kuoli oottamisist kertyi huoli hengenahtuus pyrki esil näkimens sai siinä vesil. Sitkeäst vaan riimikynään ei kyl homma johda hynään lompsaan edes turha tsiikail -euromäärii, -sadust liikail. Terveys on enstei juttu se jos menee, kimpus suttu kiinnipitäin herunnoista vältyttäisiin perunnoista. Aika-ajoin paistaa päivä unehtuu et koko näivä korvainvingut, selänpakot maksettuina täysin sakot.
Pentti Pohjola 20020119 (20020119) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu