Joulupäivä ilman puuroo silleen vaihtu meillä ei ees häntä, joka tuuroo muut nuo puuhat keillä. Tahvanana saapuut syömään perinteest hiem myöhäs korttinsa silt pöytäänlyömään homma eteen ryöhäs. Evästä on paljonlailla viikoiksikin eteen muullakantil jotain vailla salpailee mik reteen. Pikkusen on orpo olo tuota ei voi kieltää asunnos tääl pelkäst polo katiskaks väh mieltää. Näihin raamein pakko tottuu kymmenii jo vuosii ol vaik sitten kuinka pottuu ikin eihän kuosii. Uusia ain silti varttuu niissä lepäis henki hataraankin ripaan tarttuu mielteittens kun renki.
Joulurauhaa kyllä riittää orvon-olon myötä silti kaikest auvost kiittää eikä pelkäin työtä. Yhteisihin solmuiluja mietetasol hakee kapee vaikka oiskin kuja tarpeentuntu sakee. Erehteitä itkeksiissä umpiperään näkee paljon okait kiinni niissä toivot pitkinmäkee. Silti noustaan nurilt pystyyn tiukkaellen ohjii puristeesta valkeet rystyyn löytäin taidol pohjii. Eipä kerry sujuvuutta rutisteenkaan avuin kun ei luontaist ujuvuutta voitehilla havuin. Tilipäivä joskus koittaa vartuskellaan moista tuonnesaakka antaa soittaa ellei keinoo toista.
Omii aatteit pitää seuloo että ehyit löytäis hengentakkii innoin neuloo vähäst kehnoon töytäis. Ilon rikkautta hakein konstittomain parist onnentuntu silloin sakein turhain pakko karist. Joskus jäystää arjenkakkuu happamalla naamal ois siin ihme, ettei takkuu nurinpäit kun saamal. Sit kun pilvet oloist lakoo jaksaa nähdä hyvän eipä tarvi miettii pakoo täytännän saa syvän. Kiitosmieli tuosta herää nöyryyden sen muistaa huomenis jo itui kerää toiveentaival luistaa. Et sais voimaa parannella kuhmuist olonkuorta valo-eloo sarannella purkain eston vuorta.
Joulupäivään heräelty teevee kirkon myötä rauhantuntuu keräelty kaihtamalla työtä. Ennen juhlaa oli kiire pakkastuuli jarruil mattojen ja muitten siire ulkolangoil, parruil. Siitä ilma tasaanteli käytiin käsiks moneen tortuntekoo, pesukeli räteil täytti koneen. Nyt ei siitä todel huolta pyhäin kun on sylis kortteikin toi posti tuolta ykskään ettei hylis. Sisko meille puuropadal tyttärineen ehtii perinteitten ollaan radal yhteisyyttä lehtii. Taas on joulu virkistänyt ukonkin tään mieltä haavehissaan tirkistänyt saapuuk pukki tieltä.
Liike ompi ajanvoitto elontiellä kapeel parasta et riittää soitto tippaakaan ei apeel. Vastuksihin tietty töytää survoo aika lastaan istutahan reilust pöytää eikä panna vastaan. Yhteisyys se tavoitteena alust loppuun saakka osoontaito navoitteena johan kevii taakka. Pintavirheet eivät kumoo uskottaisiin tuohon onni itsessänsä lumoo valuta ei suohon. Rasituksen jälkeen lepo tämä eik se passaa huilisorttiin tuoda hepo näin ei moitit rassaa. Kuvitteisii laittain pirtaan röntimänkin muodos lillutellaan akanvirtaan harmaapuoli suodos.
Joulurauha tärkee juttu elämässä täällä siin jo pienkin näkyy suttu liukkahalla jäällä. Ohjaksissa pitäin kunto hymy naamal laittaa muuten kopuu omatunto vuottopuolta haittaa. Ilon eväst kyllä riittää siin on tosi voimaa tulleistansa aina kiittää läheisii ei soimaa. Vaahtopäisten takaa aika jaksettaisiin luottaa riemunkelloin kumunkaika nöyräämieltä tuottaa. Painiellaan elot hyviks vähillämme juuri onnentunteen uurrot syviks riittäis yhä tuuri. Kilpailua vuodet tarjoo ainahan sen snaijaa hitsi hänest, osin varjoo eduinta kun paijaa.
Joulu-aatto lipui ohi määritteit ei tehdä tohi kiukkumielkin nosti päätä pelästyilee moista säätä. Minussahan aina vika sielunsyrjäs vartoo lika noin sen homman tässä kässään virheissäni pahois jässään. Aatoksilla enin tosin nöyräämieltä luokse kosin että voisin katsoo silmiin happy endin löytäin filmiin. Tuota työtä tehdä jaksan kiusaisilla edun maksan luulkoon kuka mitähyväns tämä ukko tutkii jyväns Mielestäin en ole peto vaikka nurkis viuhuis veto olosuhde antaa leiman kauentaen käsilt reiman. Usein polttaa toki päreens tulvauttain luukuist äreens sopusointuu koitan tutkii katumushan teettää mutkii.
Pienel mielel, pientä ruokaa evästä nyt tänne tuokaa hengenpuolle laittain paino toivomus tää ihan kaino. Omaa voimaa ei oo yhtään läheisiltä joutuu nyhtään kun ei mielis häkis olla tuosta syntyy pakost rolla. Itsen laittaa alimittaan hätäpäissään tarttuin vittaan kipeys se siitä lisii äkist ollaan keskel pisii. Tallaapas nyt siinä kaasuu pannuinalle lisää raasuu homma menee täysin puihin edunvähät, osuu-suihin. Rysästä ei löydy saalist tämä viepi idut kaalist ettei muista edes lähtee hapuloimaan taivaalt tähtee. Unisena veivaa myllyy puutuminen rutii pyllyy kellehän on nuokin säännöt rautalangast sotkunväännöt.
Jokaiselle joulu tulos ykskään ei jää aivan ulos sisäisesti ehkpä kyllä ettei riitä läheisvyllä. Orpo enemmästi syrjäs polunoheen helpost nyrjäs kateiseksi tehdä saattaa uudentulot mullaks maattaa. Materia ei siin tärkein pikemminkin ehyyt särkein hengenpuolle laittain paino tuos ei tulis olla kaino. Etäältä jos sihtaa hyvää keskipilkkaan ei saa jyvää häsläämiseks menee hommat salakareiks tulee kommat. Yhdelkään ei täyttä pottii aina ottaa jostain kottii herpaantuma valtaa alaa eikä lähtöruutuun palaa. Nyt siis esil, kinkut, lootat tyytyvyyttä itsel ootat pyhäinjälkeen selvil vesil löytyik tipast hyväinpesil.
Pentti Pohjola 20011225 (20011225) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu