20011225 Nyt juur se joulu


20011225 Evästä on...

Joulupäivä ilman puuroo
silleen vaihtu meillä
ei ees häntä, joka tuuroo
muut nuo puuhat keillä.
Tahvanana saapuut syömään
perinteest hiem myöhäs
korttinsa silt pöytäänlyömään
homma eteen ryöhäs.

Evästä on paljonlailla
viikoiksikin eteen
muullakantil jotain vailla
salpailee mik reteen.
Pikkusen on orpo olo
tuota ei voi kieltää
asunnos tääl pelkäst polo
katiskaks väh mieltää.

Näihin raamein pakko tottuu
kymmenii jo vuosii
ol vaik sitten kuinka pottuu
ikin eihän kuosii.
Uusia ain silti varttuu
niissä lepäis henki
hataraankin ripaan tarttuu
mielteittens kun renki.


20011225 Erheitä itkeksiissä...

Joulurauhaa kyllä riittää
orvon-olon myötä
silti kaikest auvost kiittää
eikä pelkäin työtä.
Yhteisihin solmuiluja
mietetasol hakee
kapee vaikka oiskin kuja
tarpeentuntu sakee.

Erehteitä itkeksiissä
umpiperään näkee
paljon okait kiinni niissä
toivot pitkinmäkee.
Silti noustaan nurilt pystyyn
tiukkaellen ohjii
puristeesta valkeet rystyyn
löytäin taidol pohjii.

Eipä kerry sujuvuutta
rutisteenkaan avuin
kun ei luontaist ujuvuutta
voitehilla havuin.
Tilipäivä joskus koittaa
vartuskellaan moista
tuonnesaakka antaa soittaa
ellei keinoo toista.


20011225 Joskus jäystää...

Omii aatteit pitää seuloo
että ehyit löytäis
hengentakkii innoin neuloo
vähäst kehnoon töytäis.
Ilon rikkautta hakein
konstittomain parist
onnentuntu silloin sakein
turhain pakko karist.

Joskus jäystää arjenkakkuu
happamalla naamal
ois siin ihme, ettei takkuu
nurinpäit kun saamal.
Sit kun pilvet oloist lakoo
jaksaa nähdä hyvän
eipä tarvi miettii pakoo
täytännän saa syvän.

Kiitosmieli tuosta herää
nöyryyden sen muistaa
huomenis jo itui kerää
toiveentaival luistaa.
Et sais voimaa parannella
kuhmuist olonkuorta
valo-eloo sarannella
purkain eston vuorta.


20011225 Siitä ilma...

Joulupäivään heräelty
teevee kirkon myötä
rauhantuntuu keräelty
kaihtamalla työtä.
Ennen juhlaa oli kiire
pakkastuuli jarruil
mattojen ja muitten siire
ulkolangoil, parruil.

Siitä ilma tasaanteli
käytiin käsiks moneen
tortuntekoo, pesukeli
räteil täytti koneen.
Nyt ei siitä todel huolta
pyhäin kun on sylis
kortteikin toi posti tuolta
ykskään ettei hylis.

Sisko meille puuropadal
tyttärineen ehtii
perinteitten ollaan radal
yhteisyyttä lehtii.
Taas on joulu virkistänyt
ukonkin tään mieltä
haavehissaan tirkistänyt
saapuuk pukki tieltä.


20011225 Yhteisyys se...

Liike ompi ajanvoitto
elontiellä kapeel
parasta et riittää soitto
tippaakaan ei apeel.
Vastuksihin tietty töytää
survoo aika lastaan
istutahan reilust pöytää
eikä panna vastaan.

Yhteisyys se tavoitteena
alust loppuun saakka
osoontaito navoitteena
johan kevii taakka.
Pintavirheet eivät kumoo
uskottaisiin tuohon
onni itsessänsä lumoo
valuta ei suohon.

Rasituksen jälkeen lepo
tämä eik se passaa
huilisorttiin tuoda hepo
näin ei moitit rassaa.
Kuvitteisii laittain pirtaan
röntimänkin muodos
lillutellaan akanvirtaan
harmaapuoli suodos.


20011225 Ilon eväst...

Joulurauha tärkee juttu
elämässä täällä
siin jo pienkin näkyy suttu
liukkahalla jäällä.
Ohjaksissa pitäin kunto
hymy naamal laittaa
muuten kopuu omatunto
vuottopuolta haittaa.

Ilon eväst kyllä riittää
siin on tosi voimaa
tulleistansa aina kiittää
läheisii ei soimaa.
Vaahtopäisten takaa aika
jaksettaisiin luottaa
riemunkelloin kumunkaika
nöyräämieltä tuottaa.

Painiellaan elot hyviks
vähillämme juuri
onnentunteen uurrot syviks
riittäis yhä tuuri.
Kilpailua vuodet tarjoo
ainahan sen snaijaa
hitsi hänest, osin varjoo
eduinta kun paijaa.


20011225 Tuota työtä...

Joulu-aatto lipui ohi
määritteit ei tehdä tohi
kiukkumielkin nosti päätä
pelästyilee moista säätä.
Minussahan aina vika
sielunsyrjäs vartoo lika
noin sen homman tässä kässään
virheissäni pahois jässään.

Aatoksilla enin tosin
nöyräämieltä luokse kosin
että voisin katsoo silmiin
happy endin löytäin filmiin.
Tuota työtä tehdä jaksan
kiusaisilla edun maksan
luulkoon kuka mitähyväns
tämä ukko tutkii jyväns

Mielestäin en ole peto
vaikka nurkis viuhuis veto
olosuhde antaa leiman
kauentaen käsilt reiman.
Usein polttaa toki päreens
tulvauttain luukuist äreens
sopusointuu koitan tutkii
katumushan teettää mutkii.


20011225 Itsen laittaa alimittaan...

Pienel mielel, pientä ruokaa
evästä nyt tänne tuokaa
hengenpuolle laittain paino
toivomus tää ihan kaino.
Omaa voimaa ei oo yhtään
läheisiltä joutuu nyhtään
kun ei mielis häkis olla
tuosta syntyy pakost rolla.

Itsen laittaa alimittaan
hätäpäissään tarttuin vittaan
kipeys se siitä lisii
äkist ollaan keskel pisii.
Tallaapas nyt siinä kaasuu
pannuinalle lisää raasuu
homma menee täysin puihin
edunvähät, osuu-suihin.

Rysästä ei löydy saalist
tämä viepi idut kaalist
ettei muista edes lähtee
hapuloimaan taivaalt tähtee.
Unisena veivaa myllyy
puutuminen rutii pyllyy
kellehän on nuokin säännöt
rautalangast sotkunväännöt.


20011225 Etäältä jos sihtaa...

Jokaiselle joulu tulos
ykskään ei jää aivan ulos
sisäisesti ehkpä kyllä
ettei riitä läheisvyllä.
Orpo enemmästi syrjäs
polunoheen helpost nyrjäs
kateiseksi tehdä saattaa
uudentulot mullaks maattaa.

Materia ei siin tärkein
pikemminkin ehyyt särkein
hengenpuolle laittain paino
tuos ei tulis olla kaino.
Etäältä jos sihtaa hyvää
keskipilkkaan ei saa jyvää
häsläämiseks menee hommat
salakareiks tulee kommat.

Yhdelkään ei täyttä pottii
aina ottaa jostain kottii
herpaantuma valtaa alaa
eikä lähtöruutuun palaa.
Nyt siis esil, kinkut, lootat
tyytyvyyttä itsel ootat
pyhäinjälkeen selvil vesil
löytyik tipast hyväinpesil.

Pentti Pohjola 20011225 (20011225) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu