20011215 Jäkerteitä


20011215 Herkintä hellitään...

Nuhjuiseks syksy tuo ihmisen saattaa
hämärää, hämärän vieressä
iloiset aattelut äkkisest maattaa
kylpeillään ankeitten hieressä.
Toisaalta, akkujen latuunhan takaa
etteipä virta pääs nollille
ajatusratoja uusiksi jakaa
oltais vaan vieraita mollille.

Kaikkista keikuntaa, sitäpä riittää
minne tuo noukkansa osottaa
elämänlahjasta yhäkin kiittää
vaikka kuin tympeesti posottaa.
Herkintä hellitään rinnassa tuolla
pienoista valoisan itua
luulomme mukaan ei tappioon kuolla
oikeestkin laadusta hitua.

Monilla tavoilla ehkäpä väärin
säännöt kun unehtuu mielestä
ihan jop metsähän osottaa häärin
ryöpeitä sanoja kielessä.
Anteeksi antakaa ukolle sotku
harrastehommaa kun hoitelen
siitä on versonut kivojenpotku
värssyil kun sielua voitelen.


20011215 Arki kyl yrittää...

Tervettä huumorii tarvitaan aina
elämän pitkällä retkellä
onhan tää olenta lähespä laina
katket voi jokaisel hetkellä.
Ilo on ikuinen mauste ja särvin
annettais reilusti kukkia
keksiseks vetäilee, lärvin kuin lärvin
eikä tuu etehen pukkia.

Arki kyl yrittää kaapata osan
nujertaa valoisan viettelyt
sijalle tarjoten huolienhosan
jalkainsa alle sen tiettelyt.
Yhäkin ponkaistaan montusta pinnal
onhan se, haasteista hakien
leppeänlämpöistä tarjoa rinnal
pykäläinmukaisten lakien.

Varttuma-olost ei tippaakaan heru
senkin jo oppinut tietämään
parempi lähtö, kuin haasteistenperu
ei tulla kuppoota sietämään.
Siltikään aina ei oikeessa olla
unitaan unhohon helmemme
yksi kuin harteilla jököttää polla
mitätöi monesti telmemme.


20011215 Pieniä sattumii...

Kaavoinhan mukaista riimienteko
ikävä tuota on tunnustaa
siltikin lisääntyy määristä keko
laatuin ei taitais ees punnustaa.
Monilta poluilta menemä poikki
hajainen hierto täs nupissa
yhteen sun toisehen suuntahan loikki
vähät vaan annokset kupissa.

Pieniä sattumii vanhalla tässä
usein ei niistäkään periä
kokkaremuodossa älläilee kässä
taida siin selkeempii heriä.
Arkisis päiviskin tyhjyydel lohtu
ihan jo kymmenii vuosia
näin nuo kyl herkimmät pilolle rohtu
muutenkaan vähää ei kuosia.

Nöyräst silt otetaan tarjotut vastaan
lahjaks kun ainaisest annettu
ruuhi vaik huijailee kareisil vesil
määrämme ilolla kannettu.
Näyttäköön kauempaa ihan vaik suolta
valhe on ulkona määristä
lupaa ei kysytty kenenkäänpuolta
kiitokset tulleista hääristä.


20011215 Kirjoja silmäillen...

Ihminen keinojen puutetta potee
silloin jos henkinen jätättää
alhaalla ollaan, sen kitkeräst totee
pilviä taivaalle mätättää.
Hitsissäk sijaitsee järkeväinkahva
nuppi et alkaisi säteillä
henkinen hallinta tarpeeksi vahva
tartteis ei filungeis päteillä.

Kirjoja silmäillen tietoa ujuu
melkeinpä pökkelöön älyntään
tulevis vuosissa edummin sujuu
sortumat kaikkiseen pälyntään.
Ahkeruus ainahan monttuja täyttää
hypellä hilpeesti kuiville
vahvalta olennalt etäämmält näyttää
persauspotkuja nuiville.

Yhdel ja toiselkin iloa antaa
elämän valossa pylleillä
tietysti haasteista tyynesti kantaa
edellet aiemmil vylleillä.
Silmälläpitäen kaikkista kulkuu
rakennushommissa lujissa
kyllähän siinä saa nurjille sulkuu
entroo kun tuimissa tujuissa.


20011215 Kaikki ei kukkona...

Lukeneet ihmiset, omansa ryhmä
heitä ei myydäkään säkissä
tuollailla aattelee etenkin tyhmä
rajaisen pienessä häkissä.
Miksi ei kaikille aukene ovet
että sais ammentaa tietoa
henkehen moisest jää kipeät lovet
jotka viel kaventaat sietoa.

Ellei oo muistia riittäväst kellä
turha siin kirota osaajii
äkisti passuuttaa järkeviin tellä
läimäisten ällikäl hosaajii.
Kaikki ei kukkona tunkiol äännä
etenkään kiekumanlaadulla
vähyytees silmäsi ukko jo käännä
pärjäilet helpommin saadulla.

Aikans on kullakin tietoa löytää
hienkin sen noustessa pinnalle
reippahin mielin vaan hämärääs töytää
ituja juurteilee rinnalle.
Pälyillen ohjautuu ojienkautta
eikä saa sihtiä uusista
silppuuntuu valmiiksi roudattu lautta
etäällä teräisest muusista.


20011215 Ihan jouten...

Riimeintekoo ei saa toppiin
vertais moista, hyötyroppiin
keventelee taakkaa repus
liikehtelynsorttii,- hepus.
Mieleisissä aatos kaahaa
arjeharmaas muuten naahaa
jyrinää ei ehdi esil
lipuu hissust, tekopesil.

Ihan jouten, miten voisi
hätätilan sehän toisi
alkais pomppii pitkin metsii
eikä tietäis, mitä etsii.
Hunninko ois ehdoit eessä
näkimet ne noruin veessä
siihen halpaan täs ei mennä
kauaks vaik ei leija lennä.

Perustukset aatteil löytää
tuollamielin ehyyst töytää
antamatta aiheit moitteil
hyväksymää, jopa soitteil.
Kirimisenkykyy tallel
moninaisiin, etukallel
paniikitta sujuu retki
akkiloitais tuota hetki


20011215 Hiljaa seuraa...

Omaatietään kulkemalla
ei noit porttei sulkemalla
uskokaa vaan tämä juttu
hyväksynnäst, luoksekuttu.
Sisällänsä monta hätää
jos ei taida kiertää mätää
nöyrtymiseen tulee pakko
ylimielest varma sakko.

Hiljaa seuraa elonvirtaa
kaiteissansa vahtii pirtaa
ettei tulis epäuskoo
maittavana pysyis kuskoo.
Takelteitkin sietää tulla
joskus jää nääs, raa-aks pulla
erehdysten kautta voittoon
aikanansa, loppusoittoon.

Kunkin arki määrää tahdin
omaani täs vanha vahdin
huomaisin et ajois säröt
nielekseisin piikkein-äröt.
Vahingoilt ei täysin esty
sen on verran lial pesty
uupumuksenjälkeen voimaa
ettei jatkust mieli soimaa.

Pentti Pohjola 20011215 (20011215) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu