20011214 Juhlan edellä


20011214 Pian valot...

Joulunaika valtaa mielet
soivat hiljaa tiukuinkielet
poro juoksee pulkan eessä
lahjakääröt monet reessä.
Siit saa Maija, sekä Ulla
passaishan tuon kaikil tulla
Eikkakin hän pukkii vuottaa
kelpoisuuteens totta luottaa.

Pian valot kynttilöissä
tunnet suurta, hämyy öissä
kiire kokonaan on poissa
yhteistä tää joka koissa.
Kinkkua ja huttuu naamaan
illantullen alkain saamaan
ensin löylyt pasun lauteil
siin on määritelmä hauteil.

Rauhaa tahtois joka rintaan
myötä-suosioisen hintaan
tuonnekin, mis rymyt ryskää
luodit lentää, tykit jyskää.
Otettaisiin järki käteen
ilontuntein nöyrin päteen
avuistahan oisi suurin
rikkois haittaavien muurin.


20011214 Rempseää iloa...

Leikki on elämän henki ja suola
oltaisiin alttiita moiselle
kuta nyt se, että loisii kuin juola
haittana jokaisel toiselle.
Rempseää iloa jos sitä pursuu
aikakin kuluvi vauhdilla
ituja muitakin esille tursuu
sydämensynkeät lauhdilla.

Tokihan varmasti vastaistkin tuulta
hikeä otsalle osottaa
lerpalleen laittavi ajoittain huulta
umpi jos karseena posottaa.
Otetaan onkehen tukkehet, kommat
monttuja koitellaan väistellä
ehkäpä seuruuna suttaantuu hommat
plussaisenmerkkeist saa päistellä.

Iästä enentyy harteilla taakka
jäykistäin nivelten liikkeitä
mielestä pois silti, -ollaan et raakka
vauhditaan jatkusti kiikkeitä.
Jospa se lopuksi autereen antaa
kertausmielel kun hamutaan
riemuiten tullehen ristinsä kantaa
ainakin sanoilla pamutaan.


20011214 Enemmäthän usein...

Halu ei oo yht kuin taito
monast täytyy olla vaito
kuuntelulla pelkäst korvat
sitämyöten laittain sorvat.
Enemmäthän usein ääntää
katseet puolehensa kääntää
paminoillaan painokkuutta
ulos-sulkein kainokkuutta.

Tietomäärä alut ratkoo
sieltä tulee sähää, katkoo
oletetuin arvoin, luulis
ainko totuuden sen kuulis.
Ulotteita jokaisella
lämpiimässä sielunhella
poikkipuolin kuka mielis
typeryydest sehän kielis.

Kaavamaisuus liikaa tutuks
ylläpidettäväks nutuks
usein liepeissämme riippa
oli sitten, minnehiippa.
Lujast olis oppimista
älynpuolla koppimista
loppuu kyllä kesken matka
-noinkin, sisukkaasti jatka.


20011214 Eläke-ikään ei...

Joillakin mieli se enempiin palaa
reuhtomiskeinotkin olentaa valaa
pakko ois selvitä haasteista
ei tarttis maistella raasteista.
Yksilöt hakevat sisältöö mielel
viis siinä veisaavat hankalanpielel
uhkuvat rukiista tarmoa
antamat itselleen armoa.

Eläke-ikään ei terveinä päästä
liikaisestpuurtajaa aika ei säästä
vaivat kun ujuttuu kroppahan
alistemääräys, toppahan.
Hiljaisel vauhdil nuo yritteet alkaa
rennosti liikuttain kättä ja jalkaa
koneisto käynnistyy hienosti
aatteisten selanta vienosti.

Lukuinen järjestys kokemuspuolla
näinpä ei liikaiseen räväkkään kuolla
ihaillaan auringon nousuja
kuluttain persuksilt housuja.
Sitten kun vuosia olentaan kertyy
yhäkin rauhammin työstelyyn vertyy
portsuu ja unta, noit riittäväst
todiste-aviisi, kiittäväst.


20011214 Vahvuuden oletteis...

Itse kun jättänyt puurtelut toisil
ahkeroil kunniaa, -siltikin moisil
noudattaat perinteen sääntöä
täytyvi löytyä vääntöä.
Mutta jos terveys reuhdoissa loppuu
ennenhänaikaisest seuruuna toppuu
kumpi siin helpompaa mielelle
luulis, ei kättänsä pielelle.

Vahvuuden oletteis omansa vaara
pusikkoon sukeltaa käsistä kaara
ellei oo jarrujen hallintaa
tietävää rajojens vallintaa.
Laittavat itsensä liiasti likoon
ihan täs joutava huolesta hikoon
kestääkö pumppunsa kunnossa
aiemminopitut tunnossa.

Jostakin jaeltu ihmisen päivät
liioitta muisteluit monilta jäivät
maltettais hetkinen aatella
älliä kuluissa saatella.
Toki ei parastaan aina sit tiedä
arvailunhanoille  konsana viedä
se mikä kohdalla näkyy vaan
moisesta heikosti selvää saan.


20011214 Yhteistä taivalta...

Silloin kun oikein tuol tulee ja sataa
ihminen mieluusti akkujaan lataa
etsien keinoja hyviä
punniten tykönään syviä.
Järjestyshommia paljon on mieles
elämänosia, suorastaan pieles
holtitont liiasti esillä
seilattu kareisil vesillä.

Erehdyskantti on joskus se päällä
mitä ei muista ees suotuisal säällä
ihan kuin oltaisiin narussa
taitoisenmallisilt karussa.
Yhteistä taivalta harpata pitää
kepeämielisii tunteit siit itää
tiedolt ei ollakaan hukassa
valoisaan, toisien pukassa.

Hidunkinverran jos maalaista järkee
onnistusodotus valtavan tärkee
lähteissä liehuen omimaan
arkista näkymää somimaan.
Kiitoksii viskotaan, mukavil heille
jotka nuo ohjasi oikeille teille
rattaat silt saattavat rutista
housujenuntit ne tutista.


20011214 Monia paikkoja...

Oppimishetkiä tarvitsee jatkaa
elämänpitkin sen ainaista matkaa
liikaa ei älyä keräänny
tarpeekskaan tiellänsä heräänny.
Monia paikkoja aristeen alla
läheskään kaikkee ei leimannut malla
häpeä, sekään tuo vierasta
saapahan silmäänsä hierasta.

Eihän tääl mennäkään omilla säännöil
ihan on eriset konstit ne väännöil
selviä kitkoja kertyilee
hitaasti moisista vertyilee.
Alennustilojen synkeistä pulmist
teräväin tyrkkeitten koskevist kulmist
jokainen joutuvi maistamaan
ihanii parhaita laistamaan.

Polkua eessä, jos tervyyttä riittää
leveää lakeista silloinhan niittää
anoin myös kohdassaan apua
seinää ei yksinään kapua.
Läheisilt löytyvi pönkää jos toista
ihmehän oisi, ei esteitä poista
nautitaan olemain annista
vuosien luoksemme kannista.


20011214 Yleistä meininkii...

Hyvä ois tuumia omaansa kohtaa
mihin se pahimmoil saattavi johtaa
kärsiikö joku tuon takia
pirstommek säädettyy lakia.
Monia juttuja tältaval mieleen
ärtyisii sanoja paiskautunt kieleen
joita ois tarvinnut siilata
eikäpä kipeesti kiilata.

Yleistä meininkii seurailla koittaa
länsi vai itäkö rymäkän voittaa
annetaank kansojen kohentuu
haittaisuus että se ohentuu.
Kipuisii kynnyksii julmetust eessä
miljoonii silmiä päivittäin veessä
tuska ja särky ei hellitä
näin ei tuot yksilöö lellitä.

Oleman-asenteist varmaankin johtuu
näämmekö huomisis parannust, lohtuu
vaiko on vaikeilla tilaus
raaemmil keinoilla silaus.
Annettais rauhoittuu omamme pelon
harkinnankautta ehk löytäisi selon
mikä se harmien runkona
edisteen sivuhun tunkona.

Pentti Pohjola 20011214 (20011214) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu