Joulunaika valtaa mielet soivat hiljaa tiukuinkielet poro juoksee pulkan eessä lahjakääröt monet reessä. Siit saa Maija, sekä Ulla passaishan tuon kaikil tulla Eikkakin hän pukkii vuottaa kelpoisuuteens totta luottaa. Pian valot kynttilöissä tunnet suurta, hämyy öissä kiire kokonaan on poissa yhteistä tää joka koissa. Kinkkua ja huttuu naamaan illantullen alkain saamaan ensin löylyt pasun lauteil siin on määritelmä hauteil. Rauhaa tahtois joka rintaan myötä-suosioisen hintaan tuonnekin, mis rymyt ryskää luodit lentää, tykit jyskää. Otettaisiin järki käteen ilontuntein nöyrin päteen avuistahan oisi suurin rikkois haittaavien muurin.
Leikki on elämän henki ja suola oltaisiin alttiita moiselle kuta nyt se, että loisii kuin juola haittana jokaisel toiselle. Rempseää iloa jos sitä pursuu aikakin kuluvi vauhdilla ituja muitakin esille tursuu sydämensynkeät lauhdilla. Tokihan varmasti vastaistkin tuulta hikeä otsalle osottaa lerpalleen laittavi ajoittain huulta umpi jos karseena posottaa. Otetaan onkehen tukkehet, kommat monttuja koitellaan väistellä ehkäpä seuruuna suttaantuu hommat plussaisenmerkkeist saa päistellä. Iästä enentyy harteilla taakka jäykistäin nivelten liikkeitä mielestä pois silti, -ollaan et raakka vauhditaan jatkusti kiikkeitä. Jospa se lopuksi autereen antaa kertausmielel kun hamutaan riemuiten tullehen ristinsä kantaa ainakin sanoilla pamutaan.
Halu ei oo yht kuin taito monast täytyy olla vaito kuuntelulla pelkäst korvat sitämyöten laittain sorvat. Enemmäthän usein ääntää katseet puolehensa kääntää paminoillaan painokkuutta ulos-sulkein kainokkuutta. Tietomäärä alut ratkoo sieltä tulee sähää, katkoo oletetuin arvoin, luulis ainko totuuden sen kuulis. Ulotteita jokaisella lämpiimässä sielunhella poikkipuolin kuka mielis typeryydest sehän kielis. Kaavamaisuus liikaa tutuks ylläpidettäväks nutuks usein liepeissämme riippa oli sitten, minnehiippa. Lujast olis oppimista älynpuolla koppimista loppuu kyllä kesken matka -noinkin, sisukkaasti jatka.
Joillakin mieli se enempiin palaa reuhtomiskeinotkin olentaa valaa pakko ois selvitä haasteista ei tarttis maistella raasteista. Yksilöt hakevat sisältöö mielel viis siinä veisaavat hankalanpielel uhkuvat rukiista tarmoa antamat itselleen armoa. Eläke-ikään ei terveinä päästä liikaisestpuurtajaa aika ei säästä vaivat kun ujuttuu kroppahan alistemääräys, toppahan. Hiljaisel vauhdil nuo yritteet alkaa rennosti liikuttain kättä ja jalkaa koneisto käynnistyy hienosti aatteisten selanta vienosti. Lukuinen järjestys kokemuspuolla näinpä ei liikaiseen räväkkään kuolla ihaillaan auringon nousuja kuluttain persuksilt housuja. Sitten kun vuosia olentaan kertyy yhäkin rauhammin työstelyyn vertyy portsuu ja unta, noit riittäväst todiste-aviisi, kiittäväst.
Itse kun jättänyt puurtelut toisil ahkeroil kunniaa, -siltikin moisil noudattaat perinteen sääntöä täytyvi löytyä vääntöä. Mutta jos terveys reuhdoissa loppuu ennenhänaikaisest seuruuna toppuu kumpi siin helpompaa mielelle luulis, ei kättänsä pielelle. Vahvuuden oletteis omansa vaara pusikkoon sukeltaa käsistä kaara ellei oo jarrujen hallintaa tietävää rajojens vallintaa. Laittavat itsensä liiasti likoon ihan täs joutava huolesta hikoon kestääkö pumppunsa kunnossa aiemminopitut tunnossa. Jostakin jaeltu ihmisen päivät liioitta muisteluit monilta jäivät maltettais hetkinen aatella älliä kuluissa saatella. Toki ei parastaan aina sit tiedä arvailunhanoille konsana viedä se mikä kohdalla näkyy vaan moisesta heikosti selvää saan.
Silloin kun oikein tuol tulee ja sataa ihminen mieluusti akkujaan lataa etsien keinoja hyviä punniten tykönään syviä. Järjestyshommia paljon on mieles elämänosia, suorastaan pieles holtitont liiasti esillä seilattu kareisil vesillä. Erehdyskantti on joskus se päällä mitä ei muista ees suotuisal säällä ihan kuin oltaisiin narussa taitoisenmallisilt karussa. Yhteistä taivalta harpata pitää kepeämielisii tunteit siit itää tiedolt ei ollakaan hukassa valoisaan, toisien pukassa. Hidunkinverran jos maalaista järkee onnistusodotus valtavan tärkee lähteissä liehuen omimaan arkista näkymää somimaan. Kiitoksii viskotaan, mukavil heille jotka nuo ohjasi oikeille teille rattaat silt saattavat rutista housujenuntit ne tutista.
Oppimishetkiä tarvitsee jatkaa elämänpitkin sen ainaista matkaa liikaa ei älyä keräänny tarpeekskaan tiellänsä heräänny. Monia paikkoja aristeen alla läheskään kaikkee ei leimannut malla häpeä, sekään tuo vierasta saapahan silmäänsä hierasta. Eihän tääl mennäkään omilla säännöil ihan on eriset konstit ne väännöil selviä kitkoja kertyilee hitaasti moisista vertyilee. Alennustilojen synkeistä pulmist teräväin tyrkkeitten koskevist kulmist jokainen joutuvi maistamaan ihanii parhaita laistamaan. Polkua eessä, jos tervyyttä riittää leveää lakeista silloinhan niittää anoin myös kohdassaan apua seinää ei yksinään kapua. Läheisilt löytyvi pönkää jos toista ihmehän oisi, ei esteitä poista nautitaan olemain annista vuosien luoksemme kannista.
Hyvä ois tuumia omaansa kohtaa mihin se pahimmoil saattavi johtaa kärsiikö joku tuon takia pirstommek säädettyy lakia. Monia juttuja tältaval mieleen ärtyisii sanoja paiskautunt kieleen joita ois tarvinnut siilata eikäpä kipeesti kiilata. Yleistä meininkii seurailla koittaa länsi vai itäkö rymäkän voittaa annetaank kansojen kohentuu haittaisuus että se ohentuu. Kipuisii kynnyksii julmetust eessä miljoonii silmiä päivittäin veessä tuska ja särky ei hellitä näin ei tuot yksilöö lellitä. Oleman-asenteist varmaankin johtuu näämmekö huomisis parannust, lohtuu vaiko on vaikeilla tilaus raaemmil keinoilla silaus. Annettais rauhoittuu omamme pelon harkinnankautta ehk löytäisi selon mikä se harmien runkona edisteen sivuhun tunkona.
Pentti Pohjola 20011214 (20011214) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu