Passiivisuus kehno tauti ettei ahkeruudest nauti sellainen jos ketä vaivaa ilollens saa monttun kaivaa. Yhteisyydet parantavii väistöliikkeet arantavii entrattavis eeltä tulos innoin sakis, taikka ulos. Kerjäämään on harmi ryhtyy parast valoisihin yhtyy silmänpilkkeen iskemyksin ei oo tahattomast yksin. Luulo kyl ei tiedonarvo rohkeast silt polul tarvo jakaa hymyi voit sä aina siit ei tule kelleen laina. Maailmas on hirmuhyvää tarkentele siihen jyvää ehdit näkeen, onni potkii ummehdukset tieltään lotkii. Salamoida anna mielen totuudessa pitäin kielen voipi tulla kukka rintaan ihan siedettävään hintaan.
Mitä vaik rappeutuu ruholt henkisyys pelastaa tuholt ollaan vaan vanhoja vuosissa kunhanpa sisäisest kuosissa. Tartutaan kynään ja piirretään mietettä riimiksi siirretään ylpeys tuosta ei pullistu hipunkaanvertaisest mullistu. Aatellaan, kivoi nuo kaverit estävät tulevat haverit tärskyttää jutut jos alustaa muistetaan pitävää jalustaa. Ylpeillä tule ei pätkääkään huominen murjo se jätkääkään kivoista päästähän osalle olemanrikkuuden posalle. Raskaaks ei huvi saa muuttua ajoissa sellaiseen puuttua ystävät ensin, ja sitten me tarkoitusperäistä onhan se. Kuunnellaan lintujen laulua tsiikataan maisemantaulua hiivitään lauteille saunassa jässeiset olkohon kaunassa.
Syksy on tullut meil pimeineen tänne valoisan aika nyt vähissä täytyvi virittää henkisenjänne orvost vaik elää, ei lähissä. Harraste helpottaa paineista mieltä kunhan vaan kipuaa pukille elämänarvoja löytyilee sieltä pitkät vaan nenät ne hukille. Mielessä pörräilee kuviteköntii sieltä saa tukeaan etsiä olkoonkin laadultaan lähemmäs hönttii pimeis ei kuljeksii metsiä. Juupelivieköön nuo harmuudentunnut viskattais ovesta pihalle läheltä löytyy myös myönteistenhunnut eikäpä henkeä vihalle. Kohta on käsillä juhlana joulu tuikkivat kynttilät pimeään lapsosilt unehtuu tykkänään koulu pukki kun huutelee nimeään. Loorat ja kinkut taas uppoaa suihin vatsat ne täysinä pömpöttää useihin tartutaan leikkeihin muihin kivaahan joskus on hömpöttää.
Yksi on elämä jokaisen kohdal sitä ei tahtoisi hukata moneen vaan suuntahan matkamme johdal kaikkii ei riemuimpaan pukata. Jos vielä arkuudest henkinen lasti pyörii kuin naakelitapilla monella suunnalla kirjoihin rasti äijähän ratsastaa, klapilla. Pollassa sytyttää monilla tavoin koska ois kuopista noustava silmihintuijonta rehtisen avoin tuollaisel tuhdolla soutava. Arka ei ikinä uskalla eelle vielä, kun pitäisi toimia pikemmin hersyvät silmät ne veelle tähteetkin uuvuttaa voimia. Jotakin hyvää on tuollaisest tavast niin ei oo esteenä uholle sormensa irroittaa kevyest kahvast pahana objektin tuholle. Vastuun oot väistäjä, sanotaan äkkii hivutu ajoissa edestä nyhtele kämpässäis korvihis täkkii ethän ees ymmärtäis medestä.
Kaikil ei taitoa myönteinen olla vaikka kuin haluisi varata etäällä yksin on tuol kartanolla läheiseen mielis vaik tarata. Avuja joitakin tietysti puuttuu ettei oo vetoa luoksensa toivon se kipinä hinkaloons juuttuu nollat saa piirrellä vuoksensa. Jotkut voi neuvoa, - unohda huolet henki se sussakin pihisee muutenhan erakkoluonteisees kuolet aatteita päässäs vaik sihisee. Ei ole konsteja löytynyt tuohon käännöksenpuolisii haettu sanonnat vesittyy, uppoaa suohon tärkeetä vastuuta paettu. Nythän on sellaisist löysät jo housuis uskalla ei edes aatella pelkissä kuvitteen, remuaa nousuis mielteittensperskoja saatella Onneksi koossa viel sisarussarja ykskään ei heittäytynt pedille maasta on kaapattu tarjottu marja elämän loskootti redille.
Monet ei halua, puuhiins et puuttuu herkäst sen aistivat mielessä puolest jo neuvovast sanasta suuttuu tulpattais ohjeiset kielessä. Itsemme laadun kun tuntevat hyvin etenkin puutteiset puolemme kuulemma heikoilla, omamme syvin tuhahtaat nolliksi huolemme. Ei tartte muuta kun alttiina vuottaa hopeisii lausuntoi ropisee aattelunterävyys, epäiset suottaa keveesti kenkänsä kopisee. Sanovat, turhasti äijällä lääkkeet ilman ois kuntosi parempi piiskaa pois henkisii alisteen kääkkeit tiedoiltais edummin arempi. Voinen kyl tohtorein enemmän luottaa hehän on ekstrasti vahvoja loppuises tulokses plussia tuottaa nykivät oikeita kahvoja. Pilleripurkeil voi henkeä säästää ehyympii päiviä tarjolla kivunkin oireista jotenkin päästää niukemmin pint-alaa varjolla.
Itsenäisyys maalle tärkee vieraanvalta pirstoiks särkee suomi selvis sodistansa ehyenä yhä kansa. Linnanjuhlii innoin vuotin mielennousuun taasen luotin yksinäisel ylväs tunne aatteleiksee, huomeen kunne. Daamit koreisissaan siellä rennollahan joukko miellä useet kasvot, paljotkerrat nähtyinä nuo, naiset, herrat. Salossaan taas liehui lippu puhurist kyl niukanhippu melkein lojui tankoopitkin harvat kerrat silmil litkin. Kahdeksan ja neljä, tuosta suomalaiset nousi suosta talvidodan ikeen alla ympärillä huurre, halla. Pari sotaa melkein jonos kopinata yl pit monos eipä tarveis enää kokee rauhanlauseit henges hokee.
Utelunhalua, sitäpä riittää ainakin intiimein puolella väitteitä toisiinsa löyhästi liittää järjestäin juttuja huolella. Monissa ikkunois verhot ne heiluu ¨nuoret jos kutjaavat kuumasti oisko tuo todella mitenkään reiluu kateeko virittyy tsuumasti. Kyllähän äijätkin juoruja vääntää naisten se pelkkä ei oikeus ehkäpä aiemmast elosta jääntää silmiensiristeen soikeus. Lipsahdusluonteista ehkäpä kyllä huomaa ei varoa riitosti tulemist kertyvi sellainen vyllä etteipä, jemptisti, liitosti. Olemanhallinta valvovalt sujuu älyä muhii jos nupissa tarvitsee tuekseen käytännöntujuu sopivat punnukset kupissa. Nöyryyt jos hankittu luontaisin tavoin kivalla mielellä maustaen tuossapa sitten on henkisest avoin rehdillä eväitään taustaen.
Pentti Pohjola 20011208 (20011208) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu