Kuvitemiellä tuot tietänsä tallaa ihmeiset etäältä kiersivät erakkoluonteelle tämäkin mallaa aikanaan toki nuo hiersivät. Paljon on vuosia papparan polul lisiä mielisi riittävän hiljakseen hipsisi ajatteinkolul värssyjä kansioon liittävän. Suuremmis näpeissä elomme ohjat kummemmin ei voisi aatella taatusti jokaisel passelit pohjat venhoaan valkamaan saatella. Osaispa ilmaista oikeilla sanoil mitä tuol mielessä milloinkin näppäräst säädetyil jempteillä hanoil sydämenkyllyysti silloinkin. Järkeväinmenoiksi tämä ei sovi ymmärryskohtainen asia hiukan vaan raolleen onnisteen ovi paljonkin vajaana rasia. Vähillä keinoilla pakko tuot pärjäil kotoisii eväitä haukaten ympärilt otetuilt mausteilla värjäil uutta vaan putkehen paukaten.
Onpahan noit nuottei tehty elonmatkan varrella ihmekös et ajas ehty valmiita kun parrella. Riiminsortti sijaan kiintää teontuoret riittää lopunalku vaikka siintää kasaan uusii liittää. Mielensyrjää hypistelty kuvittelun voimin aivanniukast rypistelty radikaalein toimin. Voivat joskus tuleen heittää puhtaintunnoin juuri äijän kun tään nurmi peittää häviö ei suuri. Tyhjäävastaan tappelusta sellaista on tämä kiitos värssyin lappelusta ehdotteina nämä. Yhteisjutut kuivui toki sivuiselle raiteel jonkun hyödyn kaikes koki osaa vaik ei taiteel.
Kirjoitella yhä mielis siitä löytää rauhaa ettei ahdistuksest kielis olotila lauhaa. Vuottenmäärän hyvin muistaa tuosta ei oo kyse kuvittelu joten luistaa aiheist ettei nyse. Ihan jouten ettei olla sehän oisi väärin työstämähän laittain polla pontimeksi, häärin. Vaikkei näillä pääse ylös maatapitkin sentään luuloa tuo, tiellehylös pannaan aatos lentään. Pikkuhiukast jotain järkee omissa näis saanneis kaukanolo toisist särkee vähää jos ei jaanneis. Yhtäköyttä yritellen huomisihin ilol tasapainoon pyritellen ei viel soppa pilol.
Joskus järki ihan jäässä ihmetystä tuottaa umpipuuta kuin ois päässä höperyyksii suottaa. Unohtelee miten taitais aatteet riviin laittaa siihenmalliin ettei haittais olosuhde naittaa. Kun tuot tulee takapakkii vaikka ryntäis esiin pannen päälle nurin takkii silmäns siltkin vesiin. Ihminen jos lyttyynlyöty nuorena siel ennen jalokivet, romuks myöty ihan tullen mennen. Arki otti hihanseudust orjentoidu mukaan et voi välttyy yleisreudust lähde myötäsukaan. Miksi yhä jarrumiellä ilonpilket silmiin älä hitsis itsees kiellä vaik et kelpaa filmiin.
Yhtäläisii ollaan täällä syödään sekä nukutaan pulliaiset pallonpäällä krääsänhamuin hukutaan. Vaik jo kaapit pullistelee entisistä rytkyistä yhä uusii mullistelee ostonestot kytkyistä. Kohta euroo rahaks lykkäät siinkö muka pelastus väärintehtyi sekaan lykkäät roisrosieluil kelastus. Ikäukon räknyy nollas voipi erhe tavottaa muistinvajet liikaa pollas hämminkihin navottaa. Antaa tulla lunta tupaan kinoksia kerrankin läpyskäiset häipyyt hupaan narrin sekä herrankin. Juokse polle ilol eteen surui eihän kanneta piirtyyhän sit viivaa veteen toppuilla ei anneta.
Toinen ei pahimmoil toistansa siedä niin ovat loimensa ristissä halinnanparihin silloin ei viedä yhteys-yritteet mistissä. Omaltkin kohdalta sellaista löytää etteipä tahtoisi tavata kaikkiseen keljuuteen ruojussaan töytää pitäisi ilommin ravata. Aihe voi olla vaik, oletus väärä joku sen laittanut kululle hyvinkin onnistuu ivainen häärä veräjän riu-ut ne sululle. Sellaisii solmuja aukoa pitää oman jo turvansa takia myhäisii aatteita enemmän itää älyttäis noudattaa lakia. Parasta unohtaa synkeät mielteet reiluutta esille hinata tavaksi saattavat muuttua kielteet älläisi, ikin ei kinata. Näitäpä hokemii yhteiseks hyväks sietääkin alkailla mallailla tähtyyssä hahlossa tasaiseks jyväks kelpailee tulevis rallata.
Olemanlaatua petrata pitää tietoisin toimin ja järjellä sellaisest alustast etua itää hermostus ei ole kärjellä. Luontoa ympäril tsiikata hiljaa kohotussorttista mielelle tuollainen hengelle pystyä viljaa soreita sanoja kielelle. Aina ei onni tuo liepeessä roiku kokemus opettaa muistamaan eikä tuo naurukaan ykkösen koiku jutut et alkaisi luistamaan. Riittävää pitoa kaikissa jutuis toivoisi toistenkin osalta vähemmän olis se huominen sutuis erheitten kaikkoais posalta. Uskoa, toivoa, juuripa tätä laatikkomääräisnä tarjolla eläjä heikkokaan kesken äl jätä paikkansa ajoittain varjolla. Kyllä tuo aurinko lämpöä antaa heitetään hiitehen pelkomme uusille urille jokaisen kantaa näppeihin, omamme selkomme.
Miten vois ihminen oikeas olla elonsa poluilla kulkeissaan jos ei oo hetkeekään vakaana polla ulkoisen tiedon sen sulkeissaan. Toisaalta, pitävi impulssein juosta korvansa avoinna kuunnella näin vasta varpaat saa kuiville suosta edisteet taulukoiks muunnella. Oman jos nenän sen suuntaisest jatkaa pianhan nappulat lopussa tuhannenkertaisest miinuksis vatkaa solppujensorttista ropussa. Elämäntaitoo siks harkita pitää kaikella viidellä aistilla tuollaisest muhevast lähtöjä itää oltaispa oikeesti haistilla. Aikaa ei varaa oo tuhlailla tuolla kunniankenttäiset mielessä huonolla tuurilla ehtii vaik kuolla yhä jos toivomat pielessä. Luodaanpa ohjeet, ja käytetään niitä silkalla maalaisen järjellä esit ei suppeat nykyisin riitä ylen siis kohtuusti, kärjellä.
Pentti Pohjola 20011205 (20011205) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu