Elämä on iso siilo tuohon mahtuu moni piilo ymmärrystä jos sit puuttuu alkumetreil homma juuttuu. Vaikkka tarkkais ehtiviä joilla avut lehtiviä eipä snaijaa tuota latuu missä kulunsortti, satuu. Arki jyrrää toiveet nurin unohtamal hengenkurin päreinä tuos sielunsoitto tulematta kotiin voitto. Kilvoitusta pitää jatkaa hokemalla kaikenmatkaa -mullakin on elos osa annettuna sellain posa. Tuon jos muistais aamuin, illoin ehyynsuuntaan kulku silloin nöyristyisi taipuin mieli kauentuisi kimpuist pieli. Noita jaksaa määritellä pumpuleihin kääritellä suruksi vaan, leikinsaral muuten pelkäst, ohes, varal.
Taaksejääneet toimet monet ei saa millään käyntiin konet se on vanhuus äijäl esil mukavat ne menneil kesil. Silloin istui tyynnä rannas varpaat kivil, taikka sannas katsoskellen merenhelmii sisin sai siin rauhas telmii. Ihanaa, jot henkee salpas herkkyydestä silleen, valpas takana nyt kaikki hyvä arkisempaan tänään jyvä. Soveltua sopii koittaa olemansa valol voittaa urputteel ei pääse eteen näkimet siin kostuu veteen. Pohjavire, onnellinen haaveensortti ponnellinen tuo on ehdottomast totta käänteisest vaik oiskin sotta. Mitään ei saa sivuun heittää näkymiä pressuil peittää kukat kasvaa kesä-ahoil aatospaikkaa, ettei lahoil.
Elo vienyt milloin minne suunta sitten hortoin sinne usein peräsintä puuttui hommaan jopa itsel suuttui. Kaikenlaisis kiemuroissa onnahdeltiin todel noissa aikaa kului ihan hukkaan harmaansävyi ehti tukkaan. Mis ois ollut oikee portti sellaiseen se ajokortti ettei nurin jokamutkas virheliikkeil, tyhmänkutkas. Onnee tarvittu ois tuossa polkuraajat kun ne suossa ylemmäs vaik yritteli syvempään silt pyritteli. Tunnepuolen asioita räikytellä rasioita päällepäisest kaikki kunnos sirpaleit vaik aisti tunnos. Suunnitteita noita laati omaatuntoo valal vaati nöyräämieltä tuosta riittää ilonsorttiin saapi liittää.
Ollaan niinkuin kanat pesäs toinen jalka aina kesäs kuvitelmis, ruusupuska ehennyksist, luoksekuska. Vaikka kukkaro ois tyhjä riittää pienkin mielennyhjä eikä ole köyhä silloin hakupuoles liiket milloin. Lueskellaan esil tiedot paranee näin yhä kiedot jonkunlainen kuva elost irtipäästen turhast pelost. Nautiskellaan päivännousust tutinaiset, etäs housust itsekukin ruotelissa eikä kintunviertä pissa. Tehokkuudenvaraa yhä ain ei oikeestlangast nyhä unohdetaan särmäkohdat haluisemmin, uusiinjohdat. Koulimaton kun tuo mieli pöpeltävä samal kieli odotukset arvauksis huomispäivän karvauksis.
Ihmisel on usein pulma mutkistuu et elonkulma ajatukset joten hajoo liukumäen, tyhjään vajoo. Haasteisii ei osaa käyttää mitättömäl koppans täyttää päätellen, nyt löysin narun etäs heitän sielunkarun. Silti räpistelee rysäs järjenjuoksu kun se pysäs vaihdekeppi pakinpuolle liputtaen jopa tuolle. Tällaisia pitää kestää ulkotahot, ne vain estää aatteleiksee, harppaan yli tyhjyydel kun avoin syli. Keplottelunmakuu riittää nauhamaiseks sujut liittää alaoksilt löytyy pesä että jonniinmoinen kesä. Reippahast nyt uuden ääreen kiprakasta hakein sääreen peli onhan mielityötä siin kyl avitusta myötä.
Rytmi jos on keltä hukas miten naamans laittaa sormet ruovii usein tukas eittämätönt haittaa. Sykkeessä on aina jujuu kiinteätä muotoo tuonpa paris homma sujuu eikä löydy vuotoo. Aikamme on täällä olla tehden hyötyist työtä koht jo joudon kartanolla peläskellen yötä. Kalutkoon vaan ajanhammas lahottakoon rauhas ykskään meist ei puhtolammas -töhkänsorttii kauhas. Viiperrellään hyväinperäs aamuist iltoin saakka joskushan taas hetki teräs massapuol vaik raakka. Ymmärrettäis oikein yskä lähes puolest sanast kauempata kiertäis ryskä oikeet tietoo hanast.
Kiusaa yhä mitä milloin se on änkyrätä silloin migreeni nyt tuppaa päälle kiusantekoo juuri, näälle. Sateenkaaren värit vippaa ärheet toisiansa hippaa ootellaan et nurja loppuu kun ei ole hommiin hoppuu. Pitkäpoika jutusteli mykkänä mul haitarpeli rannanvelkin saapui näytil pyhäpäivän tyhjäntäytil. Usein yksin käpistelen pikkuruisest näpistelen töllönhän voi illal avail muitkin harrasteita tavail. Näin ne kuluu lotkonpäivät innosteiset jonnein jäivät onneks pysyy vielä pystys hieman liekkii älynystys. Kiitosvelkaa olen muille auleimmille hymysuille tuleek esiin, sit ei tiedä kun ei selkovesil viedä.
Mikshän täs on rättiolo elonlaatu lähes polo ruoka sehän kelpaa kyllä enemmäks ei vähää yllä. Analyysii tuosta rajust säikeisyyksii hakein tajust vuottenko tää pelkäst reppu ettei pärjää kuluis heppu. Pikkuhaitat laittaat nurkkaan jostain suosta täältä kurkkaan onneks kierrot vinttitilas itsens sellaisihin hilas. Ei kyl riitä kunnonnostoon valoisamman, vähilkostoon huojuvalla narul mennen tällaist virhet eipä ennen. Unteluudest ei oo puutet sieltä pesee kyllä uutet nauttimisen laatu nollas tyhjänpäivän tunnet pollas. Leikkimielt kyl ripe tallel olkoon linja kuinka kallel päivännoustuu röntii ylös eihän kampant vielä hylös. -:- Paljous voi muutua vähyydeksi -täydenhyödyn taulukoita tarkasteltaessa -:- Hiljaisuutta tarvitsemme -löytääksemme sen, mitä ilman emme pärjää -:- Yksinään aikaansaadun osa on pienempi -mitä yleiseti kuvittelisimme -:- Kiire on edelläviuhtova haave -jonka takaa-ajamista tulisi yhäkin varoa -:- Miksi aina pitäisi, ja pitäisi - vaikka moottorista ei löydy lisäkierroksia? -:- Olla tyytyväinen osaansa -kuin, kevennettyä ravia -:- Jos sileälle mielii -täytyy valjastaa, tahto -:- Pientä askaretta hamuten -ja aika saa siivet -:- Siten juuri -ettei haaste ole liian suuri -:- Tarvitsematta olla tilivelvollinen -on sitä perimmäisesti kuitenkin -:- Esteet ihmisentiellä ovat niitä -jotka aiempi elämämme asettanut -:- Vähän kerrallaan -ja totutuksen tunnuksin
Pentti Pohjola 20011210 (20011210) o pentti.pohjola@pp2.inet.fi o PP kotisivu